A
Annamari130
Vieras
Haen nyt mielipiteitänne ja kokemuksia kuinkä tällainen käytännössä onnistuu, vai onnistuuko.
Olen eronnut kahden vanhemman lapseni isästä. n. 5 vuotta sitten, josta alkaen meillä on ollut yhteishuoltajuus ja lapset viikon-kaksi isällä ja saman verran tai vähän enemmän minulla. Minut on merkitty lähivanhemmaksi eli lapset ovat kirjoilla minulla. Lapset ovat kouluikäisiä.
Elän avoliitossa nuorimman, alle 1- vuotiaan lapsen isän kanssa.
Kouluikäisten lasten isän viiteen eronjälkeiseen vuoteen on mahtunut kaikenlaista, mm 7 muuttoa, kerran toiselle paikkakunnallekin, niistä 5 viimeisen kahden vuoden sisällä, useita työpaikan vaihtamisia, lukemattomia naisia, yhden piti muuttaa hänen luokseen mutta jostain syystä homma pertuuntui, vain alle puoli vuotta tuon jälkeen hän muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa. Vuosiin mahtui myös lukemattomia kertoja kun mies juomaanmenonsa vuoksi pyysi minua ottamaan lapset, ja aina otin, rakkaudesta lapsiin.
Sattui myös sitäkin että lasten ollessa hänellä, hän vei lapset hoitoon samasta syystä esim. vanhemmilleen. Minua pyydettiin sieltä muutaman kerran hakemaan lapset kun isää ei kuulunut hakemaan sovittuna päivänä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että mies on siis naimisissa ja asuu vaimonsa ja naisen kahden lapsen kanssa, joilla on sama viikko-viikko järjestely. He asuvat n.parin kymmenen kilometrin päässä ja lapset käyvät koulua minuun nähden läheisimmässä koulussa vieden ja hakien kumpi ehtii. Koulukyyditystä eivät saaneet. Alkuun järjestely oli niin, että lapset (joskus naisenkin)tulivat minun luokseni koulusta ja heidät haettiin töiden jälkeen. Minulle se sopi ja oli mieleinenkin, koska sain nähdä lapsia useammin. Ilmisesti nyky-vaimolla oli kuitenkin jotakin järjestelyä vastaan eikä se nykyisin enää käy, vaan lapset ovat kertomansa mukaan joutuneet odottamaan esim. koululla tunnin-parikin kyytiä, samoin heidät on saatettu viedä sinne tuntia -paria ennen koulun alkua.
Yhteishuoltajuus ja lapsista luopuminen on tuntunut kurjalta aina, eikä tilannetta helpota se että lasten ja miehen nykyisen vaimon välit ovat huonot eivätkä lapset sinne mielellään tunnu menevän. Ex-mieheni tuntien hän ei kuitenkaan helpolla lapsista luovu.
Noh, nykyisen mieheni kanssa olemme viettäneet viimeisinä vuosina paljon hänen kotipaikkakunnallaan, n. 40km. täältä ja olemme vakavissamme alkaneet harkinneet kaupungin kerrostalokolmion jättämistä, muuttoa maalle ko. paikkakunnalle ja pienen maatilan ostoa sieltä. Vanhemmat lapset haluaisin mukana ilman muuta ja katsoisin muuton olevan heidän etunsakin, mutta minkälaisen riidan ja oikeusprosessin tästä voisikaan saada aikaan ja mitkä mahtavat olla mahdollisuuteni saada lapset?
Olen ottanut huomioon senkin, että jos lapset haluaisivatkin jäädä asumaan isänsä luokse, sen hyväksyisin vaikka sydän särkysikin, mutta näemmä tuota pelkoa ei ole. Pelkään kuitenkin, kuinka huoltajuuskiista vaikuttaisi lapsiin ja sitä, että lapset määrättäisiinkin isälle kaikesta huolimatta.
Lastenvalvojan kanssa käymäni alustavan keskustelun mukaan lähtökohdat näissä 50-50 tilanteissa ovat tasavertaiset.
Nykyisessä pienessä asunnossa ja kaupunginosassa emme jokatapauksessa aio loppuelämäämme viettä, joten siirtoja on alettava tehdä, mielellään pian.
:/
Olen eronnut kahden vanhemman lapseni isästä. n. 5 vuotta sitten, josta alkaen meillä on ollut yhteishuoltajuus ja lapset viikon-kaksi isällä ja saman verran tai vähän enemmän minulla. Minut on merkitty lähivanhemmaksi eli lapset ovat kirjoilla minulla. Lapset ovat kouluikäisiä.
Elän avoliitossa nuorimman, alle 1- vuotiaan lapsen isän kanssa.
Kouluikäisten lasten isän viiteen eronjälkeiseen vuoteen on mahtunut kaikenlaista, mm 7 muuttoa, kerran toiselle paikkakunnallekin, niistä 5 viimeisen kahden vuoden sisällä, useita työpaikan vaihtamisia, lukemattomia naisia, yhden piti muuttaa hänen luokseen mutta jostain syystä homma pertuuntui, vain alle puoli vuotta tuon jälkeen hän muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa. Vuosiin mahtui myös lukemattomia kertoja kun mies juomaanmenonsa vuoksi pyysi minua ottamaan lapset, ja aina otin, rakkaudesta lapsiin.
Sattui myös sitäkin että lasten ollessa hänellä, hän vei lapset hoitoon samasta syystä esim. vanhemmilleen. Minua pyydettiin sieltä muutaman kerran hakemaan lapset kun isää ei kuulunut hakemaan sovittuna päivänä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että mies on siis naimisissa ja asuu vaimonsa ja naisen kahden lapsen kanssa, joilla on sama viikko-viikko järjestely. He asuvat n.parin kymmenen kilometrin päässä ja lapset käyvät koulua minuun nähden läheisimmässä koulussa vieden ja hakien kumpi ehtii. Koulukyyditystä eivät saaneet. Alkuun järjestely oli niin, että lapset (joskus naisenkin)tulivat minun luokseni koulusta ja heidät haettiin töiden jälkeen. Minulle se sopi ja oli mieleinenkin, koska sain nähdä lapsia useammin. Ilmisesti nyky-vaimolla oli kuitenkin jotakin järjestelyä vastaan eikä se nykyisin enää käy, vaan lapset ovat kertomansa mukaan joutuneet odottamaan esim. koululla tunnin-parikin kyytiä, samoin heidät on saatettu viedä sinne tuntia -paria ennen koulun alkua.
Yhteishuoltajuus ja lapsista luopuminen on tuntunut kurjalta aina, eikä tilannetta helpota se että lasten ja miehen nykyisen vaimon välit ovat huonot eivätkä lapset sinne mielellään tunnu menevän. Ex-mieheni tuntien hän ei kuitenkaan helpolla lapsista luovu.
Noh, nykyisen mieheni kanssa olemme viettäneet viimeisinä vuosina paljon hänen kotipaikkakunnallaan, n. 40km. täältä ja olemme vakavissamme alkaneet harkinneet kaupungin kerrostalokolmion jättämistä, muuttoa maalle ko. paikkakunnalle ja pienen maatilan ostoa sieltä. Vanhemmat lapset haluaisin mukana ilman muuta ja katsoisin muuton olevan heidän etunsakin, mutta minkälaisen riidan ja oikeusprosessin tästä voisikaan saada aikaan ja mitkä mahtavat olla mahdollisuuteni saada lapset?
Olen ottanut huomioon senkin, että jos lapset haluaisivatkin jäädä asumaan isänsä luokse, sen hyväksyisin vaikka sydän särkysikin, mutta näemmä tuota pelkoa ei ole. Pelkään kuitenkin, kuinka huoltajuuskiista vaikuttaisi lapsiin ja sitä, että lapset määrättäisiinkin isälle kaikesta huolimatta.
Lastenvalvojan kanssa käymäni alustavan keskustelun mukaan lähtökohdat näissä 50-50 tilanteissa ovat tasavertaiset.
Nykyisessä pienessä asunnossa ja kaupunginosassa emme jokatapauksessa aio loppuelämäämme viettä, joten siirtoja on alettava tehdä, mielellään pian.
:/