Yksi kaverini väsyttää minua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tutta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tutta"

Vieras
Kaverini on hirveän tarkka lastenkasvatuksessa. On lukenut kaiken lastenkasvatuskirjallisuuden, myös englanninkielisen sellaisen ja alkaa sen kanssa puhua mistä vaan lapsiin liittyvästä niin se samantien latoo kymmenen tutkimusta kehiin missä on sanonuttu sitä ja tätä ja tuota ja sen päälle arvostelee miten suurin osa suomalaisvanhemmista tekee sen ja sen asian ihan perseelleen.

Se on sitä mieltä että päiväkodit on s...tanasta ja vain huono vanhempi laittaa lapsensa päiväkotiin, hänen mielestä lapset pitäisi hoitaa kotona kouluun asti. Kuitenkin samaan hengenvetoon selittää miten kotona hoidetuista lapsista suuri osa ei osaa sitä ja tätä ja tuota taitoa, että miten päiväkodissa ne opetetaan heti samantien ja pidetään huoli että lapsi osaa sitä ja tätä.

Eskariin mennessä lapsen pitää olla kuulemma ihan hirveän valmis, niin valmis ettei moni vanhempi tajua sitä. Lapsen kanssa pitää kuulemma alle kouluikäisenä tehdä hartiavoimin töitä että siitä kasvaa kunnon kansalainen ja sitten jos kaikkea sitä ei tee silloin niin on lopullisesti myöhäistä :O

En jaksa kaikkea selittää mutta sen puheista tulee aina se kuva että lasten hoito ja kasvatus on jotain korkeamman asteen tiedettä josta normi vanhemmat ei oikein selviä vaan päiväkodissa sitä osataa sitä ja tätä, mutta sitten kuitenkin päiväkoti on sen mielestä huono paikka lapselle ja kotihoito ois se parempi.

Omia lapsiaan (joita hän hoitaa kouluun asti kotona) hän valmentaa ja treenaa aamusta iltaan. Oli huolissaan kun toinen hänen lapsistaan ei 2 vuotiaana vielä piirtänyt ihmisen kuvia (siis tunnistettavia sellaisia) ja kun sama lapsi ei ollut 2,5vuotiaana yhtään kiinnostunut kirjaimista kun otollinen aika opettaa lapsi lukemaan on kuulemma noin 3 vuotiaana. Ja ihan ihmeellistä jos yli 3vuotias vielä tarvii apupyörät, se on vanhempien laiskuutta jos sen ikäinen ei osaa ilman appareita polkea, tai jos 3vuotias ei luistele sujuvasti. Tai jos 2vuotiaalla on vielä vaipat.

Sosiaalisia suhteitakin lapsille opetetaan ihan päin p:tä ja plaaplaaplaa.

Mulla nyt on kohtuu hyvä itsetunto ja olen pyrkinyt tekemään parhaani lasteni kasvatuksessa, he ovat mielestäni (ja päiväkodin mielestä) ihan normaaleja, hyvin kasvatettuja lapsia jotka toimii ihan ikätason mukaisesti asioissa (tähän kaverini totes että no, ei ne päiväkodista välttämättä kerro totuutta että lapsi voi olla ihan surkea tapaus ja ne vaan kehuu vanhemmille sitä :O ) mutta en voi sille mitään että tämän tyypin seurassa tuntee itsensä ö-luokan vanhemmaksi ja se ikäänkuin imee kaiken voiman ja energian.

Sitten tämä vielä kuitenkin aina hokee ettei halua nyt ketään loukata ja ihmiset tekee asioita eri tavalla. mutta mutta.

Kiitos kun sain avautua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja enpä jaksaisi;28170361:
moista paasausta yhtä kertaa enempää...

Sano kaverillesi good by tai sitten sanot, että unohdetaan teoriat ja ihan elellään vaan kukin omaa elämää ;)

Oon kuullu joskus termin "oppikirjaäiti" ja tää on niin 100% sellainen. Jokaiseen tilanteeseen on joku tutkimus jossa on todettu sitä ja tätä ja hän elää sitten niiden mukaan koska muutoin hänen lapset menee pilalle.

Esim kerran meillä oli koko perhe kuumeessa ja katsottiin yksi lastenelokuva joka kesti 1,5tuntia, erehdyin mainita asiasta tälle kaverille niin hän heti alkoi selostaa miten tutkimuksissa on todettu että lapsille saisi näyttää vain korkeintaan 45 minuuttia lastenohjelmaa yhteen menoon (vai olikohan se 30min, en muita enää) että jos ne istuu sitä pitempään telkan ääressä niin se vaikuttaa niitten aivoihin vahingollisesti.

Ja siis meillä ei ole telkkaria ja lapset ei "arkena" katso juurikaan mitään ohjelmia (saattaa mennä jopa 2 viikkoa putkeen etteivät kato yhtään mitään) mutta sitte kun sairastetaan tai on muuta erikoista niin silloin on sitte katottu joskus enemmänkin kerralla, esim tuossa tapauksessa kun koko perhe oli kuumeessa. Mutta sekin oli väärin ja olen nyt altistanut lasten aivot tuholle kun ylitin tuon tutkimuksessa todetun maksimimäärän.
 
Mulla on yks kaveri samantyyppinen, tosin ei paasaa kasvatuksesta vaan ruokavaliosta. Aina aina aina puhe on hivenaineista, vitamiinista, luomusta jne. Aikoo jopa viedä lapselleen omat ruoat eskariin, että saa lapselleen täysipainoista ravintoa. Ei sillä, että hän ON itse sulkenut ruoasta jo pois punaisen lihan ja valkoiset jauhotuotteet. Niin.
Mulla menk her,o totaalisesti viime kesänä ja mun illanistujaisissa tämä paasasi mun vieraille hivenaineista. Se oli naula hänen ja minun kaveruudelle. Ollaan nähty puolenvuoden sisään kaksi kertaa ja luulen että seuraavaa kertaa ei taaskaan ihan hwti tule.
Oma elämä on paljon kevyempää, kun käytän aikaani niille, kenen kanssa oikeasti tahdon olla.
 
Mulla on yks puistotuttava, joka elää tavallaan samalla tavalla. Ei niin kovasti paasaa asioistaan, mutta näkee kuinka selvästi oikeasti järkyttyy, jos tulee puhe esim että joku kertoo puistossa viikonlopun suunnitelmista: perheen kans leffaan ja mäkkäriin yms. Tää tuttava meinaa pyörtyä ja pudota penkiltä :kieh:

Ihmeen hyvin pystyy tuollaisissa tapauksissa hillitsemään itsensä, mutta sit kahden kesken saattaa papattaa aiheesta ihan liikaa.

Heidän muksunsa ovat kivoja ja mukavia, pitäiskö melkein sanoa, äidistään huolimatta, kun keskeyttää puistoleikkejä lapsiltaan ja ohjaa jatkuvasti johonkin "kehittävämpään"...
 
Kuulostaapa rasittavalta, niin sinulle, kaverillesi kuin hänen lapsilleenkin. On varmaan tosi raskasta jatkuvasti yrittää olla täydellinen äiti, ja aikamoiselta suorittamiselta kuulostaa tuo lastenkin elämä. Ehkä sä voisit etsiä kaverillesi jonkun tutkimuksen, jossa kerrotaan, miten vahingollista täydellisyyden tavoittelu ja sellaisen vaatiminen lapsilta on :D

Oletko sanonut kaverillesi ihan suoraan millainen olo sinulle hänen puheistaan tulee? Jos ei kaveri tästä osaa ottaa onkeensa niin sitten ei varmaan auta muu kuin olla vähän harvemmin tekemisissä.
 
Musta on suorastaan surullista, että joku on kuristanut nutturansa niin kireälle ettei tule edes huomaamaan lastensa oikeaa kasvua, kun pitää keskittyä vain teorian käytännöllistämiseen, ja lastensa lokeroimiseen.

Minä ainakin haluan elää ja kasvaa lapsen kanssa, en lapsen kautta. Sinuna varmaan ottaisin kaveriin vähän etäisyyttä, ei tuollaista paasaamista oikein kukaan taida jaksaakkaan. Pelkästään tuon kirjoituksen lukeminen sai aikaan masentavan mielialan :|
 
Ap:n kaveri on käännyttäjä. Toitotetaan omia tapoja (oppeja) oikeaksi ja lytätään samalla toisten tapoja. Nää on tosi rasittavia ja eivät usein edes itse huomaa toimivansa niin.
 
Ei ihan täysillä käy tuo kaverisi.

Jos haluat tai joudut olemaan tekemisissä ala vastapaasata hänelle. Siitä kuinka ihmiset eivät luotan vaistoihinsa vaan kasvattavat lapsiaan jonkun kirjan oppien mukaan, herranjestas! Että ymmärrät toki, että jotakin voi lastenkasvatuksesta lukea etkä halua tuomita, mutta äidin- ja isänvaisto se on jokaisen kunniallisen vanhemman ohjenuora.
 
Kuulostaapa rasittavalta, niin sinulle, kaverillesi kuin hänen lapsilleenkin. On varmaan tosi raskasta jatkuvasti yrittää olla täydellinen äiti, ja aikamoiselta suorittamiselta kuulostaa tuo lastenkin elämä. Ehkä sä voisit etsiä kaverillesi jonkun tutkimuksen, jossa kerrotaan, miten vahingollista täydellisyyden tavoittelu ja sellaisen vaatiminen lapsilta on :D

Oletko sanonut kaverillesi ihan suoraan millainen olo sinulle hänen puheistaan tulee? Jos ei kaveri tästä osaa ottaa onkeensa niin sitten ei varmaan auta muu kuin olla vähän harvemmin tekemisissä.

Olen sanonut että mä uskon vakaasti että lapsista kasvaa ihan tasapainoisia ja hyviä ihmisiä monilla eri tavoilla ja että vaikka lapsi ei osaisi tasan 3vuotiaana ajaa ilman appareita tai luistella niin se ehtii kyllä sen taidon oppia. Ja lukemaankin oppii myöhemminkin. Aiemmin niin en välittäny sen paasaamisesta mutta nyt ihan viime aikoina on tullu sellainen olo että en jaksa tavata sitä enää kun joka kerta se saa tuntemaan olon niin huonolta.

Niin ja se itse sanoo aina että ei hän millään pahalla mitään sano.... no joo.
 
Musta on suorastaan surullista, että joku on kuristanut nutturansa niin kireälle ettei tule edes huomaamaan lastensa oikeaa kasvua, kun pitää keskittyä vain teorian käytännöllistämiseen, ja lastensa lokeroimiseen.

Minä ainakin haluan elää ja kasvaa lapsen kanssa, en lapsen kautta. Sinuna varmaan ottaisin kaveriin vähän etäisyyttä, ei tuollaista paasaamista oikein kukaan taida jaksaakkaan. Pelkästään tuon kirjoituksen lukeminen sai aikaan masentavan mielialan :|

Joo, mun teki pahaa toi AP:n lainaus kaveriltaan, "on tehtävä hartiavoimin töitä".. Siis että mitä? Entä jos joku lapsista onkin epätäydellinen, puhevika, lukihäiriö, hahmotusongelmia, tai sit vaan ei kiinnosta tuollaiset asiat, siis jotain ihan normaalia elämään kuuluvaa. Mitä toi mutsi tekee sit? Jättää sen lapsen huomiotta ja keskittyy niihin "parempiin"? Vai treenaa sitä "heikoimpaa" molempien mielenterveyden uhalla?

Ei saasta, mua on se puistotuttava vähän vaan naurattanut aina, mut nyt alkoi oikeasti ahdistamaan.
 
Mulla on yks puistotuttava, joka elää tavallaan samalla tavalla. Ei niin kovasti paasaa asioistaan, mutta näkee kuinka selvästi oikeasti järkyttyy, jos tulee puhe esim että joku kertoo puistossa viikonlopun suunnitelmista: perheen kans leffaan ja mäkkäriin yms. Tää tuttava meinaa pyörtyä ja pudota penkiltä :kieh:

Ihmeen hyvin pystyy tuollaisissa tapauksissa hillitsemään itsensä, mutta sit kahden kesken saattaa papattaa aiheesta ihan liikaa.

Heidän muksunsa ovat kivoja ja mukavia, pitäiskö melkein sanoa, äidistään huolimatta, kun keskeyttää puistoleikkejä lapsiltaan ja ohjaa jatkuvasti johonkin "kehittävämpään"...

Onkohan sama tyyppi :D
Tää on kans sellainen äärimmäisen lastenohjelma/elokuva/mäkkärivastainen kuin ikinä saattaa. Ja siis meillä ei siis oo telkkaa eikä me käydä elokuvissa kovin usein eikä mäkkärissäkään kuin pari kertaa vuodessa, mutta siis tämän mun kaverin mielestä se yksikin kerta on liikaa ja "hän ei ainakaan veisi omia lapsiaan elokuviin, ei missään tapauksessa. Lapselle lukeminen on niin paljon kehittävämpää. Tutkimuksessa xx ja nn on todettu että ne lapset joille on luettu määrä xx on sellaisia ja sellaisia...."
Mä ymmärrän että telkkari tai roskaruoka liiallisesti käytettynä on tietenkin huonoksi mutta en mä näe mitään syytä pitää täydellistä totaalilinjaa niissä asioissa. Ja meidän 5v tykkäs tosi paljon kun käytiin kattomassa Risto Räppääjä ja Viileä Venla leffassa silloin vuosi sitten kun se oli sielä, mutta kaverini mielestä se tietenkin oli ennenkuulumattoman järkyttävä kolaus lapseni kehitykselle, vielä kun se sai pillimehua ja karkkia sielä... :headwall:

Ehkä mun pitäisi vaan pitää vähän etäisyyttä siihen....
 
Meidän kasvatus olis varmaan painjainen tuolle sun kaverille! :D Meillä eletään kuin "pellossa". Lapsista lähtee ääntä, mikään ei pysy ehjänä, vloppuna syödään mitä sattuu ja välillä ÄITIKIN huuuuutaa lapsille..!!

Mutta APn kaverille järkytykseksi meillä lapset on oppinu lukemaan itestään 5-vuotiaina ja apparitki on kaikilta otettu pois viimestään kolmevuotiaana...! Ja ei todellakaan olla kasvatusopuksia luettu.
 
Joo, mun teki pahaa toi AP:n lainaus kaveriltaan, "on tehtävä hartiavoimin töitä".. Siis että mitä? Entä jos joku lapsista onkin epätäydellinen, puhevika, lukihäiriö, hahmotusongelmia, tai sit vaan ei kiinnosta tuollaiset asiat, siis jotain ihan normaalia elämään kuuluvaa. Mitä toi mutsi tekee sit? Jättää sen lapsen huomiotta ja keskittyy niihin "parempiin"? Vai treenaa sitä "heikoimpaa" molempien mielenterveyden uhalla?

Ei saasta, mua on se puistotuttava vähän vaan naurattanut aina, mut nyt alkoi oikeasti ahdistamaan.

Mä mietein samaa. Et miten tollasen kirjaviisaan suorittajaäidin maailma kestää sen, jos oma lapsi onkin kehitysviiveinen lukemisessa, tai ilmenee motoriikkahäiriötä tai vastaavaa, mikä vaatii oikeasti terapiaa? Maalaisjärjellä ajateltuna no big deal, se on vaan elämää. Mut pystyiskö tommonen äiti myöntämään noinkin arkisen ajatuksen, ei varmaan. Varmaan oma itsetunto ei antais periks missään vaiheessa myöntääkseen sitä että omassa lapsessa on jotain "vikaa", vaan alettais etsimään sitten tutkimuksia jotka todistais tämän lapsen olevan "erityinen", eikä "viallinen". Ettei vaan muut ihmiset ajattele äidin epäonnistuneen jossain (vaikka tuskin kukaan niin edes tuossa tilanteessa ajattelisi, mutta todennäköisesti äiti itse niin tekis).

Hyi. Tulee ihan fyysisesti paha olla ku ajattelee asiaa enemmän.
 
Joo, mun teki pahaa toi AP:n lainaus kaveriltaan, "on tehtävä hartiavoimin töitä".. Siis että mitä? Entä jos joku lapsista onkin epätäydellinen, puhevika, lukihäiriö, hahmotusongelmia, tai sit vaan ei kiinnosta tuollaiset asiat, siis jotain ihan normaalia elämään kuuluvaa. Mitä toi mutsi tekee sit? Jättää sen lapsen huomiotta ja keskittyy niihin "parempiin"? Vai treenaa sitä "heikoimpaa" molempien mielenterveyden uhalla?

Ei saasta, mua on se puistotuttava vähän vaan naurattanut aina, mut nyt alkoi oikeasti ahdistamaan.

Siis ongelman yksi kohta on varmaan se, että tämä kaverini on sattunu saamaan kaksi lasta jotka on kehittyneet aina tosi nopeasti kaikessa eikä niiden kehityksessä oo ikinä ollu mitään ongelmaa. Esim ovat oppineet kävelemään 10kuisina, puhuivat 1,5vuotiaina täydellistä Suomea, oppivat ajamaan polkupyörällä jo alle 2vuotiaina, toinen lapsista oppi lukemaan 3vuotiaana jne. Tosin tämä kaverini oikeesti TREENAA niitä lapsia ihan veren maku suussa, esim luistelemassa ovat käyneet JOKA IKINEN päivä että lapsi varmasti osaa luistella täydellisesti kun menee eskariin. Samoin hiihtämässä. Se lukee lapsilleen tuntikausia kirjoja joka päivä koska kirjat on kaiken kehityksen ja hyvinvoinnin a ja o. En jaksa enkä ees viitti kaikkea luetella. Sen lapset on luonteeltaan sellaisia että niille on luontaista kaikki rauhallinen ja keskittymmistä vaativa toiminta ja ne omaa uskomattoman hyvän itsekurin jne. Mutta siis jos jollekin niin tälle ois ollu tosi hyvä saada se lukihäiriöinen adhd- lapsi niin vois olla pikkasen toiset käsitykset näistä asioista.

Mutta ehkä tuo kaikki johtuu juuri siitä kun hän on tehny niin hartiavoimin töitä :D

Hän selosti mulle sitäkin että lapset pitää opettaa leikkimään. Siis mä oon rehellisesti sanoen aina elänyt uskossa että lapset osaa luonnostaan leikkiä, itse leikkimistä ei tarvi opettaa mutta toki tarvitsevat leikeissä ohjausta (esim sosiaalisten taitojen suhteen).

Ja mä en oo kyllä kokenu tehneeni hartiavoimin töitä että lapsistani tulis hyviä ja valmiita, vanhin on jo 9v että peli taitaa olla menetetty :D
 
Tekeehän toi äiti myös ruoat alusta asti itse, ei käytä puolivalmisteita tai valmisruokia, ja kaikki on tietenkin myös luomua? Ja sitten ne kristilliset elämänarvot pitää kans muistaa.
:D

Ihania noi tollaiset, joiden on pakko nostaa itsetuntoaan ja paikata puuttuva maalaisjärki kirjatiedolla.
 
[QUOTE="sommarcat";28170466]Mulla on yks kaveri samantyyppinen, tosin ei paasaa kasvatuksesta vaan ruokavaliosta. Aina aina aina puhe on hivenaineista, vitamiinista, luomusta jne. Aikoo jopa viedä lapselleen omat ruoat eskariin, että saa lapselleen täysipainoista ravintoa. Ei sillä, että hän ON itse sulkenut ruoasta jo pois punaisen lihan ja valkoiset jauhotuotteet. Niin.
Mulla menk her,o totaalisesti viime kesänä ja mun illanistujaisissa tämä paasasi mun vieraille hivenaineista. Se oli naula hänen ja minun kaveruudelle. Ollaan nähty puolenvuoden sisään kaksi kertaa ja luulen että seuraavaa kertaa ei taaskaan ihan hwti tule.
Oma elämä on paljon kevyempää, kun käytän aikaani niille, kenen kanssa oikeasti tahdon olla.[/QUOTE]

Mulla on myös sellainen vitamiinimamma kaveripiirissä, siis on karsinut omasta ruokavaliostaan KAIKEN viljan ja sokerin ja hedelmät (siis karppaa) ja sen lisäksi tehnyt lapsilleen saman. Aiemmin se piti ihan totaalilinjaa, siis suunnilleen kans suunnitteli eväitten laittamista eskariin kun päiväkotien ja koulujen ruokahan on ihan surkeaa kuraa sen mielestä. Mutta nyt se on pikkasen tullu järkiinsä ja on lieventänyt tuota asiaa lastensa kohdalla siten että lapset jopa saavat syödä leipää ja hedelmiä silloin kun ovat kylässä josa sellaista tarjotaan. NO, arvaatte varmaan että menevät mihin kyläpaikkaan tahansa niin nää kyseiset lapset syö kaksin käsin niitä hedelmiä ja leipiä mitä kotona ei ikinä saa :D
 
Tekeehän toi äiti myös ruoat alusta asti itse, ei käytä puolivalmisteita tai valmisruokia, ja kaikki on tietenkin myös luomua? Ja sitten ne kristilliset elämänarvot pitää kans muistaa.
:D

Ihania noi tollaiset, joiden on pakko nostaa itsetuntoaan ja paikata puuttuva maalaisjärki kirjatiedolla.

Mistä arvasit?
Todella, tekee KAIKEN ihan itse AINA. Puolivalmisteet ja einekset on täysin ala-arvoista ruokaa eikä niitä voi käyttää edes hätätilanteessa ja se on lapsen hyvinvoinnin aliarvostamista jos lapselleen sellaisia antaa. Ja yksi oleellinen asia on myös oikeanlaisen moraalin opettaminen lapselle. Selän takana aina arvostelee toisten perheiden lasten käytöstä ja toteaa sitten siihen että hän ei ainakaan haluaisi että hänen lapsi toimii niin ja näin. No, hän nyt ei oo koskaan omien lastensa antanutkaan rauhassa leikkiä vaan kyylää koko ajan ja puuttuu joka tilanteeseen jossa näkee epäkohdan.

Tällä kaverillani on itsellään ollut huono lapsuus, ollut suurperheen jäsen jossa vanhemmat ei oo jaksaneet kunnolla huolehtia lapsista. Nyt hän aikoo tehdä kaiken täydellisesti että hänen lapsillaan ois täydellinen lapsuus ja hän olis täydellinen äiti.

Valitettavasti menee mun mielestäni liiallisuuksiin. Eikä mua haittais tuo sen elämäntapa jos jättäis arvostelematta toisten elämäntapoja. Hän kun antaa ymmärtää että on vain yksi tapa saada lapsista ja elämästä täydellistä - se hänen tapansa.
 
[QUOTE="aapee";28170629]Mistä arvasit?
Todella, tekee KAIKEN ihan itse AINA. Puolivalmisteet ja einekset on täysin ala-arvoista ruokaa eikä niitä voi käyttää edes hätätilanteessa ja se on lapsen hyvinvoinnin aliarvostamista jos lapselleen sellaisia antaa. Ja yksi oleellinen asia on myös oikeanlaisen moraalin opettaminen lapselle. Selän takana aina arvostelee toisten perheiden lasten käytöstä ja toteaa sitten siihen että hän ei ainakaan haluaisi että hänen lapsi toimii niin ja näin. No, hän nyt ei oo koskaan omien lastensa antanutkaan rauhassa leikkiä vaan kyylää koko ajan ja puuttuu joka tilanteeseen jossa näkee epäkohdan.

Tällä kaverillani on itsellään ollut huono lapsuus, ollut suurperheen jäsen jossa vanhemmat ei oo jaksaneet kunnolla huolehtia lapsista. Nyt hän aikoo tehdä kaiken täydellisesti että hänen lapsillaan ois täydellinen lapsuus ja hän olis täydellinen äiti.

Valitettavasti menee mun mielestäni liiallisuuksiin. Eikä mua haittais tuo sen elämäntapa jos jättäis arvostelematta toisten elämäntapoja. Hän kun antaa ymmärtää että on vain yksi tapa saada lapsista ja elämästä täydellistä - se hänen tapansa.[/QUOTE]

Voi apua. Mulle nousee karvat pystyyn jo siitä, että joskus törmää lapsiin (perheisiin), jossa lapset on puettu täysin aikuisten mieltymysten mukaan ja ne näytää enemmän vanhempien mielitekoja ja kauneusihanteita toteuttavilta nukeilta kuin lapsilta. Mut toi on kyl sata kertaa kamalampaa.

(ja ei, kaikki me ostetaan mieltymystemme mukaisia vaatteita, mutta varmaan tiedätte mitä tarkoitan)

Mun puistotuttu istuu reilu vuotiaan muksun vieressä lattialla kun se leikkii. Ja jatkuvasti hokee, että se on koira, mitä koirat sanoo, miten koirat sanoo, sanooko ne mau vai hauhau... tai että, voi rakas, miten se koira vois mennä sinne paloaseman katolle, kulta osaako koirat käyttää tikapuita, osaako, onko niillä käsiä? Ei kulta, niillä on tassut, TAS-SUT. Tassut alakaa T-kirjaimella, niinkuin Tossut... :$
 
Mun puistotuttu istuu reilu vuotiaan muksun vieressä lattialla kun se leikkii. Ja jatkuvasti hokee, että se on koira, mitä koirat sanoo, miten koirat sanoo, sanooko ne mau vai hauhau... tai että, voi rakas, miten se koira vois mennä sinne paloaseman katolle, kulta osaako koirat käyttää tikapuita, osaako, onko niillä käsiä? Ei kulta, niillä on tassut, TAS-SUT. Tassut alakaa T-kirjaimella, niinkuin Tossut... :$

Ei hyvää päivää :laugh:
 
Kirjaviisaudella on paikkansa, ei sitä kannata väheksyä. Erilaiset kasvatustyylit pitäisi hyväksyä, mutta sitten tämän suorittajan kasvatustyyliä ei? Ongelmahan on ennemmin se että ap:n kaveri puhuu omastaan liikaa ja vähättelee muiden kasvatustyyliä ja ap itse kokee alemmuudentunnetta omasta kasvatustyylistään.
 
Kirjaviisaudella on paikkansa, ei sitä kannata väheksyä. Erilaiset kasvatustyylit pitäisi hyväksyä, mutta sitten tämän suorittajan kasvatustyyliä ei? Ongelmahan on ennemmin se että ap:n kaveri puhuu omastaan liikaa ja vähättelee muiden kasvatustyyliä ja ap itse kokee alemmuudentunnetta omasta kasvatustyylistään.

Ei se nyt noinkaan ihan aina mene. Mä luulen, että tässä puhutaan ihmisistä, jotka on unohtaneet, että lapset on lapsia, ei mitään projekteja.
 
Kirjaviisaudella on paikkansa, ei sitä kannata väheksyä. Erilaiset kasvatustyylit pitäisi hyväksyä, mutta sitten tämän suorittajan kasvatustyyliä ei? Ongelmahan on ennemmin se että ap:n kaveri puhuu omastaan liikaa ja vähättelee muiden kasvatustyyliä ja ap itse kokee alemmuudentunnetta omasta kasvatustyylistään.

En mä nyt menis sanomaan että hänen tyylissään on jotain vikaa, vaan enemmänkin siinä miten hän tuo sen esille, jopa hieman tyrkyttäen. Jos aletaan puhumaan kasvatuksesta ja lapsista samassa aiheyhteydessä, ei sitä oikeaa kultaista keskitietä ole olemassakaan. Jokaiselle löytyy kyllä oma tyylinsä, millä lapsiaan kasvattaa ja mikä heille itselleen sopii, oli se sitten maalaisjärki tai kirjaviisaus.

Henkilökohtaisena mielipiteenä ylisuorittaminen on mun mielestä surullista, kun ei se elämä aina mene lukujen mukaan kuten kirjoissa. Tälle ns. suorittajaäidille se kirjojen tuoma tieto ja teoria on varmaan se hänen oma polkunsa, joka sopii sitten hänelle itselleen. Mitäs siinä sen kummempaa, meitä kun on niin moneen junaan.
 

Yhteistyössä