Yksi lapsi on harrastus, kaksi lasta on työtä, kolme lasta on hulluutta

[yhden äiti]

Olen päässyt harjoittelemaan arkea nyt jonkin verran kahden lapsen kanssa ja huhhuh mitä menoa. Lapset 10kk ja 2v. Älyttömän rankkaa ja oman lapsen uhmakin on potenssissa sata kun äiti ei pysty kokoajan huomioimaan häntä. En jaksa uskoa, että kahden kanssa olisi ikinä niin helppoa kuin yhden lapsen kanssa. Mitä mieltä muut ovat? Meidän kotielämä yhden 2-vuotiaan kanssa on todella helppoa ja ihanaa.

Me jäädään varmaan yksilapsisiksi, mutta kavereiden lapset ovat tervetulleita silloin tällöin hoitoon (että ehkäisy pysyykin kunnossa!)

 

[lucifer]

no kaksi lasta ei ole sen enempää rasittavaa kuin yksikään. oikeastaan se on helpompaa kuin yhden kanssa.

 

[50snt]

No jaa. Kaksi löytyy, eikä tämä nyt niin kauheaa olekkaan. Tosin meillä lapsilla on ikäeroa. Isommalla on jo järkeä päässä niin tämä ei ole mitään kaksi uhmista kerralla juttu Sulla tosin se oma voi olla todella mustis, kun jaat huomios vieraalle lapselle ja silläkin temppuilla.

 

[5n äiti]

... ja viisi lasta on onnea

 

["vieras"]

Täysin samaa mieltä!

T: 1-, 3- ja 5- vuotiaiden lasten äiti

 

["vieras"]

Tämähän riippuu niin monesta asiasta. Arki yhdenkin kanssa voi olla väsyttävämpää kuin kolmen kanssa, jos lapsi on kovin vauhdikas tapaus tai on jotain erityispiirteitä. Meillä on 3 ja en koe meidän elämää mitenkään erityisen raskaaksi. Vauhtia, ääntä ja touhua kyllä riittää, etenkin kun kaikilla pienet ikäerot. Itse olen ainoa lapsi ja muistan kyllä, että olin jatkuvasti vanhempieni kimpussa ruinaamassa leikkiseuraa ja muuten huomiota. Että sitä ongelmaa ei ainakaan meillä ole kun nuo viihdyttävät toisiaan.

 

["..."]

On meillä kahden kanssa paljon rankempaa kuin yhden kanssa. Mutta kun katselee noiden siskosten yhteisiä leikkejä (kyllä niitäkin löytyy riitojen välistä) ja huomaa miten tärkeitä ovat toisilleen, niin en päivääkään vaihtaisi pois

 

["poks"]

Kun vaipparallista pääsee, helpottaa. Ruoka tulee yhdellä kertaa, kone pesee kaikkien tiskit ja pyykit. Pukeminen, vessatukset, pesut jne ovat ne kohdat, kun huomaa, että lapsia on enemmän kuin yksi. Toinen lapsi on sinänsä kätevämpi, että se ei koko aikaa roiku lahkeessa vaatimassa seuraa, kun sillä on sisarus leikkitoverina, riippuen tietty ikäerosta.

Joka tapauksessa itse olen todennut, että kaksi riittää, kolmannelle ei enää olisi rahkeita. Kuopus on nyt 1v9kk ikäinen ja meillä alkaa olla aikuisten keskistä vapaa-aikaakin iltaisin. En siitä kyllä hevillä luovu.

 

["sini"]

Kun lapset ovat pieniä niin varmasti hommaa löytyy. Mutta kun ikää tulee ja leikit alkavat sujua on lapsista paljon seuraa toisilleen. Silloin vanhemmat säästyvät sen yhden lapsen viihdyttämiseltä Tosin sitten harrastuksiin kuljettaminen menee jo työstä

terveisin kohta viiden äiti

 

[asenne kymysys]

Meillä on 5vuotias, 3 vuotias ja 6kk:tta vanhat lapset ja just tänä aamuna tässä mietin, että tämä elo on kyllä niin helppoa ja hienoa noiden lasten kanssa. Hullu kait?

 

[Lilith]

Meillä ehtii esikoinen täyttää 2v ennen kuin kuopus syntyy. Paljon on ollut ajatuksissa, että kuinkahan siitä selviää..

Tai ei ehkä niinkään se selviäminen (uskon, että kaikista selviää), mutta se, että osaako siitä ollenkaan nauttia. Meneekö elämä ns. helvetiksi määrittelemättömäksi ajaksi.

Voin tulla sitten n. vuoden kuluttua kertomaan oliko yhden kanssa ratkaisevasti helpompaa kuin kahden

 

["Rulla"]

välillä meno on aika hurjaa, mutta itse nautin noista lapsista. Uskon että tuolla ikäerolla on aika suuri merkitys, meillä kolme tyttöä reilu parin vuoden välein, ja missään vaiheessa ei ole ollut rankkaa. Toki silloin, kun kaikki lapset on kipeänä, niin ajattelee että voi kun pääsis vähäks aikaa pois tai sais siirrettyä napin painalluksella aikaa viikon eteen päin. Uskon kyllä, että jos lapset olis vajaan parin vuoden väleillä niin varmasti olis rankempaa!

 

[soja]

meillä kaksoset 2v9kk ja kuopus 1v5kk eikä tää nyt mitään hulluutta ole =). Lapset leikkii jo nyt hyvin yhdessä, ja jatkossa varmaan vaan paremmin.... ja kesällä saadaan vauva:heart:

Miun mielestä kun lapsia on enemmän, ei kerkee "psykoilla" sen ainokaisen herrantertun joka kotkkotuksen kanssa

 

["vieras"]

Ensimmäinen oli haastava ja energinen, olin aika väsynyt. Toinen lapsi lisäsi työn määrää, eikä ollut tosiaan yhtään helpompaa. Eivät leikkineet kivasti keskenään vaan tappelivat vaan. Nyt meillä on kolmas lapsi ja on ihan tosi helppoa, ei yhtään hulluutta vaan olen aivan ällistynyt, että näinkin hienosti menee.

Luulen, että tämä muutos on sitä, että itse olen nyt tottunut ja osaan toimia ja optimoida arjen parhain päin. Minulla on nyt hyvin energiaa ja voimia, enkä ole yhtään masentunut. Ensimmäinen lapsi oli kaikista rankin, kun koko elämä meni uusiksi.

Myös lapsen perustemperamentti vaikuttaa. Kaverini kolmas lapsi on kaikista haastavin ja heillä elo on aika vaikeaa. Johtuu siis sekä lapsesta itsestään ja omasta olosta kuinka haastavaksi kokee lapsilukumäärän.

 

[petite]

Meillä kolmas lapsi kun syntyi niin oli paaaaaljon helpompaa kuin 2 kanssa

 

[Lilith Le Nuit]

Vai että harrastus.. Ja kaikkien elämä on samanlaista, totta kai.

 

[miekin]

saattaa se hulluutta olla, mutta ihanaa sellaista Ja ei minusta ole mitään hellyttävämpää ja hienompaa, kun katsella sisaruksia keskenään. Eilen katselin ihastuksissa, kun 7v isoveli luki 2,5v pikkuveljelle sarjakuvaa Kyllä tän takia mielellään sitä "hulluutta" kestää

 

[,kbbkvhv]

... ja viisi lasta on onnea

Täysin samaa mieltä sanoo toinen viiden äiti

 

[myös 5n äiti]

... ja viisi lasta on onnea

Peesi

 

["aapee"]

Tuo oli joku sanonta johon törmäsin Mutta en taida vakuutteluista huolomatta enempä lapsia haluta, näin on meille paras


Ap

 

["Jehna"]

[QUOTE="aapee";28031249]Tuo oli joku sanonta johon törmäsin Mutta en taida vakuutteluista huolomatta enempä lapsia haluta, näin on meille paras


Ap[/QUOTE]

Täällä on toinen joka todennäköisesti tyytyy yhteen lapseen - kaikista vihjailuista, vakuutteluista, väittämistä, kyselyistä ja oudoksunnasta välittämättä. Siinä missä joku on onnellinen viiden lapsen äitinä ja isänä, ollaan me onnellisia näin. Ja minusta on hienoa että ihminen myöntää rajallisuutensa, eikä hamua lapsia lisää vain siksi että "niin kuuluu olla". Kunnia kaikille vanhemmille, oli niitä lapsia sitten yksi tai kymmenen

 

[zx]

Vielä ainakin on ollut superhelppoa 4 vuotiaan ja 2 kk ikäisen kanssa. Jopa niin helppoa, että pystyn opiskelemaan tässä lastenhoidon ohessa helposti.

 

["vieras"]

Ekat 4 kk oli tosi rankkaa kun vauvalla ei mitään rytmiä ja huusi yöt masuvaivojen vuoksi, söi 3h välein ja kun imetyskään ei onnistunut aluksi niin joutui pulloja keittelemään yms. Onneksi ei ollut toista lasta, jonka vuoksi olisi pitänyt aamusin nousta vaan sai nukkua vauvan kanssa iltapäivään saakka, jos väsytti. Nyt vauva-ajasta voi nauttia, mutta ei vieläkään syöminen, nukkuminen yms perusjutut suju mutkattomasti että niitä vielä harjoitellaan. Kahdessa lapsessa pienellä ikäerolla olisi hyötyä se, että vanhemmiten niistä olisi seuraa toisilleen, mutta uskon että kahdessa töitä riittää enemmän kun yhdessä. Ja kolmas on hulluutta. Yksin joutuu hoitamaan pääsääntäsesti kun mies käy töissä ja kodin sen lisäksi. Ei varmaan paljon omaa aikaa jää.

 

[aurora81]

Aika paljon riipppuu lasten ikäeroista. Meillä nyt 3v ja 8kk ja elämä on aika mukavaa..

 

[mammuttisi]

no meillä on kaksi lasta. Kohta 3- ja 5-vuotiaat. Nyt alkaa olla jo liian helppoa. Leikkivät keskenään, äitiä ei huolita mukaan joten mulle jää vaan kotityöt, joihin ei kyllä montaa tuntia päivässä mene. Joutaisin kyl jo töihin, kun vaan niitä jostain sais. .

kolmatta ei meille kyllä ihan heti tule siltikään. .