H
"Helena"
Vieras
Luin aiempaa ketjua jossa pohdittiin sitä miltä tuntuu kun lapsiluku on täynnä. Monilla oli haikeutta, kaikki olivat vähintään kaksilapsisia. Tunnen itseni kummajaiseksi kun minulle riittää hyvin yksi lapsi, en kaipaa raskausaikaa, enkä vauva-aikaa. Onko meitä muita?;-) Tottakai ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin, mutta kiinnostaa vaan tietää kokeeko joku muu samalla tavalla? Rakastan lastani yli kaiken ja nautin hänen seurastaan, mutta minulle ovat tärkeitä myös omat menot ja se että yhden lapsen voi helpommin jättää hoitoon. Ja yhden kanssa arki on helpommin hallittavaa ja ihanan rauhallista
Odotan tulevia vuosia kun saan aina vain enemmän jakaa asioita lapseni kanssa ja keskittyä häneen täysillä. Hoidossa hän ei päiväkodin lisäksi usein ole mutta koen että hänet hyväksytään helpommin hoitoon kuin esim. ystäväni lapset joita on kolme.
Tykkään myös työstäni, mutta se on senverran raskasta että on ihanaa kun kotona on vain yksi lapsi odottamassa huomiota.
Tykkään myös työstäni, mutta se on senverran raskasta että on ihanaa kun kotona on vain yksi lapsi odottamassa huomiota.