Yksin ja sydäntä särkee

[surumuru]

Joudutaan olosuhteiden pakosta olemaan paljon eri paikkakunnilla, mies ja minä. Näin valittiin ja näin se nyt on.

Tänä viikonloppuna oli kutenkin tarkoitus olla yhdessä, ja ei siis kaksin vaan kahden lapsemme kanssa, joista toinen on pikkuvauva. Ilmeni kuitenkin muuta: olin itsekin aiemmin päivällä tapaamassa uusia tuttavuuksia, jotka ovat varmasti tärkeitä paitsi työn myös miehen yksityiselämän kannalta.

Jouduin lähtemään kämpille lasten kanssa. Oli ollut puhetta grillata yhdessä, mutta pian selvisi ettei ehditä ennen esikoisen nukkumaanmenoa. Sitten mies soitti että voisiko porukka tulla meille grillaamaan (levällään olevaan kakkoskotiin jossa ollaan kohta menossa nukkumaan kahden pienen kanssa). Mielestäni oli vähän liikaa pyydetty. No, hän jäi sinne syömään. Hieman myöhemminkävi ilmi, että seurustelu jatkuu yöhön saakka.

Esikoinen, joka on kovasti isin perään, kysyi missä isä on ja vastasin että isi on juhlissa. Lapsi totesi että hänkin haluaa juhlin. Siinä vaiheessa tuli niin surkea olo että pysytin vaivoin pidättämään itkua. En haluaisi toiselta evätä hauskaa iltaa, mutt kun meillä muulla perheellä olisi ollut odotuksia. On niin paha mieli, kun lapsi (joka meki tietysti jo aikoja sitten nukkumaankin) ihmettelee isin poissaoloa. Ehdin kai luvatakin että isi kohta tulee ennen viimeistä käännettä. Ja tää itsesääli... Voisin yhtä hyvin olla siellä missä itselläkin olisi seuraa.

 

[Ap.]

Sekava sepustus, mutta sanottakoon että mies on ihan hyvässä seurassa pitämässä kivaa ja mä yksin vaikka tulin tänne olemaan kerrankin perheenä yhdessä. Siitä itsesääli.

 

[ihme mies]

Miksi naisen elämän pitää olla aina yhtä suurta draamaa eli pienet mitättömätkin asiat nostavat suuret tunteet pintaan?

 

[auktoriteettia]

Mikset pistä ukkoasi ojennukseen? Ei tulisi meillä kuuloonkaan tuollainen käytös Jos ei itse ymmärrä niin sitten täytyy rautalangasta vääntää.

 

["minä"]

Niin, kerroitko pahoittaneesi mielesi? Toisen on vaikea lukea ajatuksiasi.

 

[Pesky Pixie]

No enpä tuosta lähtisi mitään suurta draamaa repimään. Ellette nimenomaan ole sopineet, että mihinkään kavereille ei saa mennä, niin mielestäni miehesi ei tehnyt mitään pahaa. Lapset nyt ihmettelee mitä ihmettelee, lasta ei kannata eikä saa käytää oman itsesäälinsä ja marttyyriuden aseena. Munkin lapsi haluais joka päivä mennä mummilaan, en nyt silti saa siitä kamalan pahaa mieltä, että se ei ole mummin menojen vuoksi mahdollista. Kannattaa vaan olla omista tunteistaan rehellinen, kuten sanot, miehesi on pitämässä hauskaa kavereiden kanssa, sinä et. Taitaa olla hiukan kateutta ja mustasukkaisuuttakin pelissä. En nyt millään pahalla sano, mutta järjellä ajatellen mies ei ole tehnyt mitään pahaa sinua, eikä varsinkaan lapsia kohtaan.

 

[Ap.]

Kerron varmaan kunhan on tilaisuus, mutta sillä voitaneen vain nitkupisteitä. Mikään ei tuo tätä iltaa takaisin.

Ihme mies: tälle voit vaikka nauraa, mutta mulla ei ole edes telkkaria täällä. Eipä siis muuta tekemistä kuin sääliä itseään ja palstailla kännykkä kautta. Olis edes jotain oikeaa draamaa

 

[feger]

Ymmärrän harmituksesi.

 

[Pesky Pixie]

Sitä mä en ymmärrä, että miksette te voineet mennä yhdessä kotiin ja grillata siellä sitten kun se esikoinen on nukahtanut? Mikä juttu siinä on, että olisi pitänyt ehtiä grillaamaan nimenomaan ennen lapsen nukkumaanmenoa?

 

[hyvää yötä]

Taidat olla väsynyt, kun elämän normaaleista asioista pahoitat mielesi. Noin suurtaa draamaa ei kyllä kannata asiasta tehdä edes omassa mielessä. Tuntuu kuin asioiden mittasuhteet olisivat pahasti hukassa.

 

[Ap.]

Me siis ollaan vähemmän kuin joka toinen viikko yhdessä, mutta en siltikään haluaisi toiselta mitenkään riistää menoja yms. Nyt vain kun asiasta tehden tultiin ja olen yksin täällä keskellä pampaa, niin en ole päästä asiasta yli. Ja kyllä mies voisi lapsen kanssa enemmänkin aikaa viettää! 300 km päässä en edes mieti kun sanon että isi on töissä, mutta täällä hän voi ainakin 70 % ajastaan olla ihan miten lystää, joten lopusta voisi jäädä nykyistä suurempi osa lapselle.

 

[Ap.]

Sitä mä en ymmärrä, että miksette te voineet mennä yhdessä kotiin ja grillata siellä sitten kun se esikoinen on nukahtanut? Mikä juttu siinä on, että olisi pitänyt ehtiä grillaamaan nimenomaan ennen lapsen nukkumaanmenoa?

Pointti oli tosiaan siinä että oltaisiin tehty jotain perheen kesken kun siihen on oikeesti keskimääräistä vähemmän tilaisuutta. Kestän kyllä olla erossa miehestä, mutta kun oltiin sovittu muuta, niin tuli tuska. Tiedän että tää on sinänsä turhaa, ei ole mies pahanteossa tms, mutta silti tuntuu kuin olis yksin koko planeetalla. Joo, imetyshormonit ehkä. Ja kaipa ne esikoisen kanssa ehtii huomennakin jotain theäd yhdessä, vaikka sekin on työpäivä(mies on yrittäjä, liike avoinna jp).

 

["vieras"]

Kyllä minäkin vetäisin kivitalon kokoisen herneen nenääni jos olisin vienyt lapset vieraalle paikkakunnalle katsomaan isäänsä ja tämä juhlisikin muualla. MUTTA kertoisin sen hänelle kun asia on ajankohtainen, en vasta seuraavana päivänä. Toisaalta en myöskään tekisi lapsia tuollaisen mu**un kanssa ;-)

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";24107080]Kyllä minäkin vetäisin kivitalon kokoisen herneen nenääni jos olisin vienyt lapset vieraalle paikkakunnalle katsomaan isäänsä ja tämä juhlisikin muualla. MUTTA kertoisin sen hänelle kun asia on ajankohtainen, en vasta seuraavana päivänä. Toisaalta en myöskään tekisi lapsia tuollaisen mu**un kanssa ;-)[/QUOTE]

En osaa pitää häntä mulkkuna ja oli me toisaalta yhdessä lähes 7 vuotta ennen lapsia, joten piti tämä tietää. Musta ei kuitenkaan ole mitään pirttikinkereiden pitos jos tällaisessa tapauksessa asettaa perheen etusijalle.

 

[Ap.]

Juu ja "harmitukseni" on hänen tiedossaan. Mutta mä olen nitku, koska mies tarjosi että seurue olisi tullut tänne, eikä se kelvannut mulle.