yksin juhlapyhinä, mies lähtee

[surkeinta surkeimmalta tuntuu silloin]

Kuinka monet juhlapyhät, kuten nyt pääsiäisen, vietän yksin lasten kanssa.
Meille oli tulossa perhejuhlapyhät, ollaan soviteltu lasten kanssa tekemisiä ja hyvää ruokaa ja juomaakin aikuisille. Puolituttu henkilö soitti, että tultaisiinko heille iltaa viettämään, siellä on juhlijoita enemmänkin. Sanoin, ettei kiitos tällä kertaa, olemme sopineet muuta. Kohta miehelle soitetaan ja hän sanoo voivansa tulla ja lähtee samantien.
Lähes joka juhannus, vappu, uusivuosi tai pääsiäinen näin käy. Mieheni tietää, etten pidä ryyppyjuhlista, jossa juodaan sammumispisteeseen. Hän sitten aina soiton saatuaan lähtee ja jättää perheen omineen.
Mies ei ole ollenkaan pahoillaan, että puutun seurasta. Hän saattaa vaikka sanoa, ettei vaimoni pidä teistä, siksi jäi kotiin. Mies on erittäin pidetty ihmisten keskuudessa ja hänellä on aina hauskaa omien sanojen mukaan. Jos itse olen mukana, hän saattaa tietyssä promilemäärässä muuttua minua kohtaan agressiiviseksi ja julkista konfliktia pelkään kaikista eniten.

Jos itse toimisin vastaavasti, mieheni raivostuisi valtavasti, eli hän jäisi yksin kotiin juhlimaan. Olen varma, että hän kokisi oikeutenaan vaikka kutsua naisen kotiimme hyvitykseksi.
Olen joskus tottakai ottanut nämä hänen lähtönsä puheeksi, mutta hän sanoo, että itsepä valitsit ettet halua lähteä. Ole sitten yksinäsi.

Ehkä pahimpina olen kokenut juhannusyksinjäämiset. Viisi vuotta sitten olin viimeisilläni raskaana, oireita synnytykseen oli. Mies olisi halunnut lähteä kavereiden mökille juhlimaan, kun en jaksanut ajatellakaan oloa siellä yön yli, niin mies iski nyrkillä ikkunan raivoissaan rikki, ja lähti sinne mökille.
Lapsi syntyi seuraavana yönä...
Tätä asiaa hän ei edes muista, syyttää minua vainoharhaiseksi, jos tulee joskus puhe...ei hän muista paljon muitakaan tekemiään asioita. Ei hän juo itseään tolkuttomaan humalaan, koska kestää tosi paljon, siitä ei noissa muistamattomuuksissa ole kysymys.

 

[Kukunor]

Mietin kovasti, että millaista palautetta haluaisit tai luulisit saavasi? Tarinasi on tosi surullinen, mutta ei ainoa laatujaan. Itsekin surkean rakkauden kokeneena nykyään mietin, että miksi "rakastuu" ihmiseen, joka kohtelee sikamaisesti ja törkeästi? Siis eihän siinä ole järjen hiventäkään! "Olen varma, että hän kokisi oikeutenaan vaikka kutsua naisen kotiimme hyvitykseksi." Luepa tuo oma lauseesi oikein ajatuksen kanssa ja tee itse siitä johtopäätös. Toivotan onnea ja vahvaa mieltä.

 

[liian lähellä]

no ensinnäkin sen, että en ole kokenut turhaan pahaa mieltä. Mies on täysin sitä mieltä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää. Itse olen kotiinjäämiseni valinnut. Ja hän haluaa olla mukavassa seurassa.

Oikeasti meillä on niin, että mies on uhannut niin paljon vierailla naisilla jos en anna tarpeeksi seksiä tms., hän on oikeutettu niihin. Joudun aikalailla olemaan niskan alla. Koen ettei minulla ole oikein arvoa miehen silmissä. Hän toisaalta sanoo, että olen ainoa ihminen maailmassa joka häntä on loukannut ja pahasti monet kerrat.

 

[Surulliseksi tulin...]

Hei. Luin kirjoituksesi pariin kertaan ja näin psyk. alan hoitajana haluan sanoa sinulle, ettet jaksa kovin kauaa. Itseasiassa et näe tilannetta enää kovin selkeästi, olet siihen niin tottunut aikojen saatossa. En tiedä miksi miehesi käyttäytyy noin rumasti sinua ja perhettänne kohtaan, mutta sen voin sanoa, ettei tuo ole oikein "normaalia".

Jos tuo tilanne ei jollaintapaa katkea, niin sinä murrut siinä. Sinun itsetuntosi, roolisi vaimona ja naisena on poljettu täysin maahan. Ja jokaine haluaa parisuhteessa tuntea olevansa rakastettu ja jokainen toivoo voivansa luottaa.

Sinä joudut kokoajan olemaan varpaillaan tuossa tilanteessa. Minä suosittelen sinulle kiireistä keskusteluapua esim. kirkon/diakonin, tai terapeutin kanssa. Voisitko mitenkään lähteä kotoasi pois vähäksi aikaa? Olet liian lähellä nähdäksesi nyt tarkasti.

Sinun ei kuulu eikä tarvitse pelätä sitä, milloin mies on toisen naisen kanssa, sinun ei kuulu viettää yksin juhlapyhiä miehen rellestäessä missä sattuu. Miehesi on isä nyt ja puolisosi, hän ei kykene kantamaan vastuuta näistä.

Koita pysähtyä nyt oikeasti ja katsoa tilannetta silmästä silmään. Pystyt ehkä sinnittelemään jonkun aikaa.. vuoden-viisi vuotta? Ehkä koko loppuelämäsi, ellei mies lähde toisen matkaan. Mutta entä jos elämäsi olisi tuollaista koko loppuelämäsi ajan? Sinä ansaitset olla onnellinen ja arvostettu. Sinä et ansaitse tulla kohdelluksi tuollatavalla.

Olen todella pahoillani, että miehesi ei näe mitä kaikkea arvokasta hänellä on. Mutta ystävä hyvä, - Älä jää maahan makaamaan ovimatoksi. Nouse ylös ja anna itsellesi toisenlainen elämä.

Ajan kanssa huomaat, että se kannatti. Koita jaksaa!

 

[nnmm,,..]

Jos oman lapsesi puoliso kohtelisi lastasi tuolla tavalla, niin mitä sinä neuvoisit? Neuvoisitko sinä, että pidä vaan suusi kiinni, kärsi ja odota, että ihme tapahtuisi? Ihan varmasti sinä neuvoisit siinä tilanteessa, että jos tilanne ei mihinkään muutu, niin lähde.

Sinä taidat olla yhdessä miehesi kanssa rahan takia tai siksi, että pelkäät olla yksin. Valitettavasti nykytilanteessa todennäköisesti sairastutat lapsesi psyykkisesti, kun he huomaavat, että sinulla on paha olla ja itseluottamuksesi on tallattu katuojaan. Jos vielä mies äksyilee lapsille tai jos he joutuvat näkemään miehen riehumista, niin se vaikuttaa suoraan lasten itseluottamukseen ja perusturvallisuuden tunteeseen.

Miehesi on todennäköisesti itsekin psyykkisesti avun tarpeessa. Hän kuvittelee olevansa oikeutettu tekemään mitä haluaa ja hän alistaa sinua, jotta voisi kokea ylemmyyden tunnetta. Miehen käytös viittaa narsismiin tai muuhun vaikeaan häiriöön, jossa suhteen alku voi olla taivaallisen ihanaa, mutta kun mies ei enää jaksa yrittää olla täydellinen mies, niin suhde muuttuu puolisolle painajaismaiseksi.

 

[Ja myös]

viinariippuvuuteen. Ja sen kanssa ei voi pärjätä jatkossakaan, se vain pahenee.

 

[no]

Hei. Luin kirjoituksesi pariin kertaan ja näin psyk. alan hoitajana haluan sanoa sinulle, ettet jaksa kovin kauaa. Itseasiassa et näe tilannetta enää kovin selkeästi, olet siihen niin tottunut aikojen saatossa. En tiedä miksi miehesi käyttäytyy noin rumasti sinua ja perhettänne kohtaan, mutta sen voin sanoa, ettei tuo ole oikein "normaalia".

Minusta on väärin esiintyä täällä psyk.alan hoitajana ja kehoittaa ap:tä eroamaan. Siksi väärin, että vastuuta ei ole jatkosta ja siksi väärin, että tuollaisia päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta yksipuolisilla tiedoilla. Jos tavallinen elli kehoittaa eroamaan, niin se on eri asia, koska silloin ei ole vaikutettu ns. asiantuntijalta.

Minun mielestäni vain juhlapyhinä ryyppääminen on pienempi paha kuin jatkuva juominen. Tietysti alistavaa käytöstä ei tule hyväksyä. Kannattaa harkita; ei ero ole helppo ratkaisu.

 

[Nappikauppias]

Oma miesystäväni on alkoholiin taipuvainen. Olen monta kertaa meinannut erota, mutta kummallinen rakkaus on pitänyt toistaiseksi minut kiinni hänessä. Minullekin tuli monta kertaa paha mieli, kun mies ei alkoholin vuoksi pystynyt pitämään lupauksia yhteisistä viikonloppujen tai juhlapyhien vietosta. Lopulta päätin, että minä elän lasten kanssa omaa elämääni riippumatta siitä, onko mies mukana vai ei.

Noin vuoden olemme eläneet miehestä riippumatonta elämää. Välillä mies on mukana, välillä ei. Miehen juomisia en peittele enkä selittele, vaan sanon suoraan, mikä on syy, koska juominen on hänen häpeänsä, ei minun. Itse asiassa on jännä juttu, että miehen juominen on vähentynyt tämän jälkeen. Hän tulee useammin mukaan eikä kehtaa tulla kotiin räkäkännissä, jos olen kutsunut meille vieraita.

Suosittelisin sinullekin vastaavaa systeemiä, että lopeta miehesi hännystely ja elä sitä elämää, jota itse haluat. Miksi roikut kotona odottamassa miestäsi, kun tiedät jo etukäteen, että hän ei ole kotona pääsiäisenä sen paremmin kuin muinakaan juhlapyhinä? Lapsillekin on kivempaa, kun pääsevät kyläilemään tai näkevät vieraita kotonanne.

Jos haluat pilata oman elämäsi, niin se on sinun valintasi, mutta ole tarkkana siitä, että miehesi ei pilaa lastenne elämää. Miehesi on todennäköisesti ollut tuollainen jo ennen lasten syntymää, joten sinä itse olet miehen valinnut lastesi isäksi. Koska nyt tässä vaiheessa on enää myöhäistä katua, niin kannattaa tästä eteenpäin pohtia kunnolla, että mikä on perheellenne paras ratkaisu tästä eteenpäin.

 

[Mollukkapullukka]

Valitettavasti nykytilanteessa todennäköisesti sairastutat lapsesi psyykkisesti, kun he huomaavat, että sinulla on paha olla ja itseluottamuksesi on tallattu katuojaan. Jos vielä mies äksyilee lapsille tai jos he joutuvat näkemään miehen riehumista, niin se vaikuttaa suoraan lasten itseluottamukseen ja perusturvallisuuden tunteeseen.

Ja jos on poikalapsi/lapset kyseessä, oppivat isältään miten naisia kohdellaan, ja tietysti kun tytärkin näkee miten äitiä kohdellaan niin luulee sen olevan ihan normaalia...

 

[hoh-hoh]

On sulla mies! Miksi sä olet sen kanssa ? Älä vaan ainakaan enempää lapsia tee tuollaisen kanssa...

 

[Mies 50]

No on teillä miehiä, jessus sentään.
Noita juttuja kun lukee niin tulee väkisinkin mieleeni vanha totuus, että elämä ei ole reilua. Minä sentään olen tuonlaisiin verrattuna melkoinen timantti, ja minustakin on erottu. Se vaan on tehnyt sen, että olen tullut hyvin kriittiseksi kaikenlaisten naisten suhteen.
Elämä ei ole reilua, ei.

 

[voihyvääpäivää]

"Mies olisi halunnut lähteä kavereiden mökille juhlimaan, kun en jaksanut ajatellakaan oloa siellä yön yli, niin mies iski nyrkillä ikkunan raivoissaan rikki, ja lähti sinne mökille.
Lapsi syntyi seuraavana yönä... "

Ja edelleen sinä asut tämän hirviön kanssa?

 

[Näin täällä taas]

En kyllä kieltämättä käsitä tuota minäkään. Tuohon päivään olis loppuneet saman katon alla asumiset minunkin osiltani. Miten pohjattoman vähän ihmiset itseään arvostavat, eihän tätä ainutta elämää tuollaiseen kannata käyttää?!

 

[uskoa itseen]

ap. kyllä asia on niin että sinulla on juoppo mies. Kun muisti menee silloin juodaan paljon ja liikaa.
Kun juo lähes aina kestävyys lisääntyy,, ja nämä muistamattomuus hetket vaan lisääntyy.
onko sinulla mahdollisuutta edes miettiä muuttoa muualle, tai lopullista eroa. Minä olin aika samantyyppisessä tilassa aikoinaan. Meni 2v ennenkuin ymmärsin vasta mistä oikeesti olin itseni repinyt irti.
Kannattaa varmaan jutella nyt omalääkärin tai neuvolassa asiantuntijan kanssa mitä tehdä . Jonain pv kun sen kiltin äidinkin selkä
voi katketa. = murrut henkisesti masennukseen

 

[suorat sanat]

Miksi tuhlaat ainutkertaisen elämäsi elämällä noin huonossa suhteessa? Etkö kunnioita itseäsi tai pidä itsestäsi, kun annat itsesi joutua noin tuhoavaan suhteeseen? Mies on täysi egoisti, eikä siitä muuksi muutu.
Jos et itsestäsi välitä, niin miksi et ajattele lastesi parasta? Miehesi ei ole hyvä esimerkki siitä, millainen on hyvä isä. Sinä et anna hyvää äidinkuvaa lapsillesi jäämällä huonoon suhteeseen ja antamalla käyttää itseäsi sylkykuppina. Lähtemällä suhteesta opetat lapsillesi, että huonoon elämään voi hakea omalla tahdollaan ja valinnoillaan parannusta, eikä kenenkään tarvitse suostua elämään suhteessa, jossa voi huonosti. Jos olet uhri, niin olet itsesi ja omien valintojesi uhri. Kukaan muu kuin sinä itse ei pakota sinua jäämään suhteeseen, jossa sinua ei kohdella kunnioituksella ja välittämisellä. Rankaisetko itseäsi jostain syystä? Luuletko, että et ansaitse parempaa elämää? Miksi et ole jo lähtenyt? Mikä sinua pitää kiinni miehessä? Onko oma suhteesi toistoa omien vanhempien suhteesta? Haluaisitko omien lapsiesi aikanaan elävän samanlaisessa suhteessa kuin sinä elät nyt?

Ilmeisesti olet niin alamaissa, että tarvitset ympäristön tukea suhteesta lähtemiseen. Hae sitä tukea, älä jää enää odottelemaan muutosta miehesi taholta, sitä ei tule. Hän on jo käytöksellään osoittanut, että sinua ei ole hänelle olemassa ihmisenä. Haluatko jatkaa elämää miehen kanssa, joka ei näe sinun tarpeitasi, joka elää vain itselleen ja omilla ehdoillaan? Olet enemmän yksin tällaisessa suhteessa kuin jos olisit itsesi seurassa.

 

[no]

No voi hyvää päivää taas, kylläpä sitä ollaan viisaita. Ei elämä ole mustavalkoista. Ei kai ole kysymys mistään hirviömiehestä kuitenkaan.
Muistuupa mieleeni keskustelu, missä naista piti ymmärtää, kun hän oikkuili kerran kuukaudessa, mutta ilmeisesti tämä ei pelaa toisinpäin.
Ap, ohita hyvä ihminen nuo edelliset mielipiteet ja älä missään tapauksessa syöksy jonnekin tuntemattomaan lastesi kanssa. Aina sitä sanoataan, että lasten pitää nähdä vanhempiensa romanttinen rakkaus, mutta paljon karmeampaa on yh-tilanne missä näitä rakastajia menee kuin stokkan ovissa. Ja ihan vain tiedoksi, että vapailla markkinoilla on vain huonoja vaihtoehtoja, siis niitä, jotka eivät ole kyenneet parisuhteessa edes olemaan ja jos täsätä joukosta löydät helmen niin se on todellinen onni ja sattuma, että edes kohtasitte.

 

[Vaahtokarkki=]

Ei kai tässäkään tapauksessa ole kyse pelkästään vain siitä, että mies menee miten haluaa, vaan kyse on laajemmista kuvioista. Ensinnäkin vapaan menemisen oikeus koskee vain miestä, ei vaimoa. Toisaalta jonkunhan on myös katsottava lapsia. Lisäksi mies on käyttäytynyt aggressiivisesti ja uhkaavasti jopa silloin, kun synnytyksen aika on ollut käsillä. Myös se on huolestuttavaa, että miehen kanssa ei voi keskustella asiasta, vaan hän kuittaa höpöhöpönä sinun sanomiset.

Yhteenvetona sinulla on siis mies, jonka juomistarve menee kaiken muun edelle. Mies ei arvosta sinun mielipiteitä eikä halua keskustella ikävistä asioista. Jos yrität estää miestä juomasta, hän on valmis uhkailemaan fyysisesti ja on valmis syyllistämään sinua. Kuulostaa ihannemieheltä...

 

[suorat sanat]

No voi hyvää päivää taas, kylläpä sitä ollaan viisaita. Ei elämä ole mustavalkoista. Ei kai ole kysymys mistään hirviömiehestä kuitenkaan.
Muistuupa mieleeni keskustelu, missä naista piti ymmärtää, kun hän oikkuili kerran kuukaudessa, mutta ilmeisesti tämä ei pelaa toisinpäin.
Ap, ohita hyvä ihminen nuo edelliset mielipiteet ja älä missään tapauksessa syöksy jonnekin tuntemattomaan lastesi kanssa. Aina sitä sanoataan, että lasten pitää nähdä vanhempiensa romanttinen rakkaus, mutta paljon karmeampaa on yh-tilanne missä näitä rakastajia menee kuin stokkan ovissa. Ja ihan vain tiedoksi, että vapailla markkinoilla on vain huonoja vaihtoehtoja, siis niitä, jotka eivät ole kyenneet parisuhteessa edes olemaan ja jos täsätä joukosta löydät helmen niin se on todellinen onni ja sattuma, että edes kohtasitte.

En tiedä millaisessa suhteessa itse elät tai miten käyttäydyt suhteessasi, ehkä olet itse samaa maata kuin ap:n mies, koska häntä niin kovasti puolustelet. Mulle riittää tämä aloite tekemään sen päätöksen, että en jäisi päivääkään asumaan tuollaisen miehen kanssa. Yksinkin olisi parempi olla.

 

[Näin täällä taas]

Niin no siinä naisen kerran kuussa oikkuilua koskevassa keskustelussa ongelma taisi olla se, että vaimo oli suutahtanut menkkojen, rankan työputken ja oliko vielä jonkun sairastamisen osuessa yksiin aikoihin eli yliväsyneenä, ja mennyt toiseen huoneeseen murjottamaan syömättä aamiaista.

On hieman eri asia, että mies sabotoi kaikki juhlapyhät, rikkoo ikkunat ja häipyy muualle tilanteessa, kun perheeseen syntyy uusi perheenjäsen, jonka luulisi olevan odotettu ja toivottu, rakas molemmille vanhemmilleen. Kun se synnytys ja lapsen syntymä on melkoinen myllerrys äidillekin, niin kyllä tuollaisen käytöksen siinä herkässä tilanteessa muistaa lopun elämäänsä. Poikkeaa se hieman siitä, että vaimo jäi pois yhdeltä arkiselta aamiaiselta...

 

[$$$$$$$$$$]

Onkohan teillä kummallakin hyvän parisuhteen malli hukassa? Miehesi ei käyttäydy siten kuin miehen tulisi käyttäytyä hyvässä parisuhteessa ja sinä et ehkä näe sitä, miten huono parisuhteenne on, vaan jäät ovimatoksi.
Miehesi ei elä parisuhteessa, koska hän näkee vain omat tarpeensa. Hän elää vain itseään ja omia tarpeitaan varten. Siitä, mitä sinä haluat, hän ei näytä välittävän tippaakaan. Sinäkään et elä hyvässä parisuhteessa, vaan toisen tossun alla.

Mitä itse haluaisit parisuhteelta? Onko todella sinun kohtalosi elää miehen kanssa, joka ei välitä sinusta ihmisenä?

 

[Surulliseksi tulin...]

Joku oli kommentoinut, etten olisi saanut kehoittaa eroamaan. En kehoittanutkaan suoraan, että eroa. Kehoitin pysähtymään ja katsomaan nyt tarkasti tätä asiaa, kehotin lähtemään kotoa nyt vähäksi aikaa, jos se on mahdollista ja menemään puhumaan jollekin.

Näiden tietojen perusteella, ei ole kyse siitä, että mies käy juhlapyhinä juhlimassa, vaan pahemmasta. Mies alistaa naista mm. kiristäen toisilla naisilla, kuten aloittaja kirjoitti. Ennen synnytystä jättää naisen oman onnensa nojaan ja aiheuttaa toistuvasti pahaa mieltä, aiheuttaen sitä, että aloittaja ei kykene elämään normaalia elämää, vaan joutuu varpasillaan olemaan.

Ei avio/avoliitto ole sellainen, että sinne jos on kerran menty väärän ihmisen kanssa, niin siinä ollaan kynsin hampain, vaikka itkun kanssa heräisi joka aamu ylös. Vanhemmilla on aina kasvatusvastuu myös lapsistaan ja on punnittava tarkasti onko lapsilla tasapainoinen koti jossa on turvallista kasvaa ja kehittyä. Lapsi näkee vai vaistoaa paljon pienempiä asioita, mitä vanhemmat usein uskovatkaan.

Ja en ajattele tässä niinkään muuta, kuin että aloittajalla olisi oikeus onneen. Jos kamelin selkä katkeaa (vakava masennus, uupuminen) on se lastenkin vuoksi iso asia. Aloittajalla olisi muitakin vaihtoehtoja kuin tällainen elämä ja kehoitin häntä rohkeasti miettimään sitä.

Uskon, että tuossa tilanteessa ei vain jaksa kovin kauaa. Voi olla, että jaksaa, jos kovettaa itsensä, sulkee tunteensa ulkopuolelle, mutta onko se sitten tavoiteltava asia?

Näillä aloittajan tiedoilla neuvon kyllä miettimään tarkasti mistä tässä on kyse ja miten tästä pääsee. Raha ja oma koti usein on asioita, joiden vuoksi ei uskolleta toimia oikein suuntaan eikä toiseen. Lisäksi läheisriippuvuus tulee mieleen. Se ei ole niinkään rakkautta, vaan väärällä tavalla toimivaa riippuvuutta toisesta.

 

[trust me]

Oletko tietoinen, miten moni nainen heittää henkensä vuosittain parisuhdeväkivallan seurauksena Suomessa? Lukumäärä on ollut n. 40 vuosittain. Haluatko päätyä yhdeksi näistä tapauksista? Kysymys kuulostaa julmalta, mutta niin myös miehesi käytös. Väkivaltaa, sekä fyysistä että henkistä, tuntuu riittävän. Tilanne ei tule paranemaan. Parisuhteen ikääntyessä muija ja muksut vaikuttavat entisestäänkin tylsemmiltä, alkoholin ja väärien käytösmallien kanssa yhdistelmä on tappava.

Käy kotikuntasi perheneuvonnassa tai ota yhteyttä paikalliseen turvakotiin miehesi siitä tietämättä. Juttele asiantuntijoiden kanssa ja hoida itsellesi uusi elämä kuntoon. Hankit turvallisen kodin ja elämän lapsille. Ilmoitat miehellesi asiasta vasta kun olet kannattanut tavarat uuteen kotiin. Hanki miehellesi myös lähestymiskielto samantien.

Vaikeaa, tiedän. Mutta ehdottomasti kannatettavaa. Vuosien kuluttua mietit, miksi koskaan kestit kaiken sen, minkä olet joutunut kestämään.

 

[eräs peräs]

Minun mielestäni vain juhlapyhinä ryyppääminen on pienempi paha kuin jatkuva juominen. Tietysti alistavaa käytöstä ei tule hyväksyä. Kannattaa harkita; ei ero ole helppo ratkaisu.

Jaa? Siis kaiken se kestää ja kaiken se kärsii?

Se mitä sinä tai aloittaja tai kuka tahansa on valmis hyväksymään omassa suhteessaan normaalina, on jokaisen itsensä määriteltävissä.

Jos sinusta on ok ja pienempi paha ryypätä juhlapyhät,kuin ryypätä jatkuvastu, niin aloittajalla on oikeus omalta kohdaltaan määritellä asia aivan toisin. Eli hänellä on oikeus päättää ettei hän halua katsella ryyppäävää miestä pävääkään.

Suoraan sanoen halveksin suuresti aloittajan puolison kaltaisia ihmisiä jotka eivät välitä perheestään ja kohtelevat läheisiään huonosti.

Aloittaja. Sinulle sanoisin, että sinulla on oikeus raittiiseen ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Aivan varmasti sinulle on tarjolla parempaakin kuin nykyinen tilanteesi.

 

[Oliva]

Ihmettelen minä tuollaisia "ystäviäkin," jotka soittelevat ja pyytelevät naimisissa olevaa, pienten lasten isää luokseen juhlimaan.

Osoittaa, että perhearvot on kadoksissa kavereiltakin.

Tätä miestä on varmaan vaikea muuttaa, ellei hän tee täydellistä käännöstä ja ryhdy kokonaan raittiiksi. Ikä voi tietysti tuoda muutoksensa myös, jotkuthan rauhoittuu kummasti vanhetessaan. Eli aina voi odottaa ihmettä, mutta ei pidä hermostua jos käy aika pitkäksi.

Jotain tässä pitää tehdä, se on kuitenkin selvää. Muutos on tultava tavalla tai toisella. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa, on muutettava omaa käytöstä ja omaa sutautumistapaa asiaan. Se ei voi olla vaikuttamatta sitten myös siihen toiseen. Miehen vierailla naisilla uhkailemiset voi jättää omaan arvoonsa. Mies on huomannut sen tehokkaaksi keinoksi. AP:n on tehtävä se keino tehottomaksi. On vain todettava rauhallisesti, että mikäli siihen päädyt, se on oma ratkaisusi ja sen perusteella teen sitten myös minä omani.

Uskottomuutta ei kannata pelätä pätkääkään niin kauan kuin sitä ei ole tapahtunut. Uhkailuilla ei ole mitään merkitystä, vain teoilla.

 

[Surulliseksi tulin..]

No mielestäni pettämisen uhkailullakin on kyllä merkitystä. Jos oma mieheni uhkailisi pettää minua tai ottaa toisen naisen sänkyynsä, olisi sillä niin paljon merkitystä, että mies saisi kerätä kamppeensa ja mennä ihan ilman uhkailujakin katsastamaan naistarjontaa siltä saralta.

Ei tuollainen kuulu nimittäin parisuhteeseen, että pettämisellä aletaan kiristämään tai uhkailemaan. Sehän on henkistä väkivaltaa!