Yksin synnyttämään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M. S.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

M. S.

Vieras
Heippa. Onkos täällä ketään joka ois menny ilman miestä synnyttämään? Meillä on yksi lapsi ennastaan, kolme vuotias ja mietin, että jos ei saada ketään hoitamaan lasta niin kuinkahan orvolta se tuntuu käydä yksin synnyttämässä... Vielä jos sattuu olemaan vaikea synnytys, ynseä kätilö tai jotain muuta niin olis kiva, että se mies ois siinä. Ja mieskin haluaa mukaan.
 
Kysykää nyt ensin kaikilta mahdollisilta lapsenvahdeilta, kummeilta, mummeilta jne. Ei se varmaan kivaa ole olla synnärillä yksin ja ymmärrän hyvin, että mieskin haluaa mukaan.
 
Onks ketään kaveria, äitiä tai serkkua, jota saisit mukaan? Jos joku mun frendeistä pyytäisi mua tueksi synnytykseen, niin lähtisin ehdottomasti. Olisi varmasti huikea kokemus jaettavaksi...
 
Saisitteko lapselle hoitajan esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta hankittua tai osaisko ne neuvolasta vinkata, mistä voisitte saada ulkopuolisen lapsenvahdin, ellei teillä tosiaan ole yhtään ketään luotettavaa tuttua tai sukulaista. Olishan se sekä sun, miehen että tavallaan syntyvän lapsenki kannalta tärkeää, että isä pääsis mukaan.
 
Kai teiltä nyt JOKU ystävä/tuttu/sukulainen löytyy, joka tällaisen asian tiimoilta kuin synnytys, voisi kaitsea lastanne sen aikaa?

Minusta synnytys on kuitenkin sen verran iso asia, että haluaisin isän olevan ehdottomasti mukana. Sekä itseni että hänen ja lapsen vuoksi.

Kannattaa järkätä jotain vielä kun ehditte! :)
 
Olen synnyttänyt yksin. Ei se niin kauheaa ollut. Ainoastaan aika meinasi välillä tulla pitkäksi kun oli pitkä synnytys.. Mutta toisaalta eipä siinä olisi seuraa kauheasti kaivannutkaan. Se on kyllä ihan ihmisestä kiinni miten pärjää.
 
Eniten ehkä harmittais kyllä miehen puolesta, että se ei pääsis näkemään omaa lastaan ensimmäistä kertaa. Sukulaiset asuu joko liian kaukana tai sitten niillä on hankalaa työn puolesta, ainut on mun isä joka asuu suht. lähellä ja joka pääsis viikonloppuna tulemaan. Ja kavereilla taas työt ja pieniä lapsia omasta takaa hoidettavana. Ei voi kuin toivoa, että kaverilla ois hyvä ajoitus ja päättäis syntyä just viikonloppuna.
 
Synnytin kuopuksen yksin. Synnytys alkoi keskellä yötä, eivätkä esikoiselle hoitajaksi lupautuneet isovanhemmat ehtineet paikalle satojen kilometrien päästä ajoissa. Mulle jäi vaan hyviä muistoja. Itse asiassa mä luulen, että kätilöt kiinnitti mun synnytykseen ihan erityisesti huomiota, kun olin yksin. Tai ainakin mulle tule sellainen olo, joten kaikin kaikkiaan hoitivat työnsä upeasti.

Toki jos hoitaja on mahdollista saada (muissa viesteissä oli tähän ehdotuksia) hyvä niin ja kannattaahan se hyödyntää, mutta kyllä siitä yksinkin selviää.
 
Ennen vanhaan synnytettiin yksin. Aikoinaan miehet eivät edes päässeet sinne. Mulla on 7 lasta, ja mies oli mukana vain nro 2:n ja nro 5:n synnytyksissä. Ei siihen aikaan kysytty ketään kaveria mukaan. Luotin kätilöihin.
 
Minä synnytin yksin pari kuukautta sitten. Meillä oli nimenomaan tuo hoitajaongelma, kun asutaan itse pohjoisessa ja molempien sukulaiset on etelässä. Paikkakunnan vaihdos pari kuukautta ennen laskettua aikaa ei myöskään auttanut asiassa, kun ei ehtinyt niin hyvin tutustua uudessa kotipaikassa ihmisiin, että olisin raaskinut esikon jättää hoitoon.

Kotoa sairaalaan oli matkaa 200km ja kotikunnasta ei löytynyt maksullista hoitajaa. Rovaniemeltä, jossa synnäri on, ei löytynyt MLL:a (tai oli, mutta olis pitänyt osata kertoa päivä ja kellonaika mille välille hoitaja tarvitaan). Ensikotiin olisi voinut saada esikoisen jättää ja tämä olisi ollut ainoa vaihtoehto, minimimaksu olisi ollut jotain 150-200 euroa muistaakseni.

Päädyttiin kuitenkin siihen, että menen yksin, sillä en halunnut arkaa esikoista laittaa vieraaseen paikkaan hoitoon, mahdollisesti keskellä yötä. Mies ei ollut kauhean pahoillaan vaan sille se oli ihan ok ja mulle oli oikeastaan ihan sama, koska en kokenut siitä olevan mitään hyötyä ekan synnytyksessä, joka oli vaikea ja kivulias. Doulan tai muun tukihenkilön ottamisen mukaan koin omalla kohdallani huonoksi vaihtoehdoksi, menin mieluummin yksin.

Toinenkaan synnytys ei mennyt putkeen mutta koin pärjääväni ihan hyvin "yksin". Kätilö kävi useammin ja tuntui että musta pidettiin erityisen hyvin huolta ja kyseltiin miltä tuntuu, kun ei ollut tukihenkilöä. Itse menisin yksin taas, jos kolmannen saisin. Mutta kukin tavallaan.
 
Itse olen molemmat lapset synnyttänyt yksin. Mies ei halunnut mukaan enkä halunnut pakottaakaan. Toisaalta ei olis välttämättä päässytkään koska oli maatalousyrittäjä ja kesken navettatöiden ei noin vain lähdetä. Ketään muuta en olisi huolinutkaan mukaan. Ihan hyvin pärjäsin yksinkin enkä edes kaivannut siihen ketään tukihenkilöä. Päinvastoin minua ahdistaisi jos joku sukulainen tai kumminkaima olisi ollut siinä vieressä kattomassa.
 
toisen synnytin yksin. Parempi niin, oli nopea synnytys ja olin todella kipeä ja ihan jossain omassa horroksessa ja valitin kipua ääneen ja ulisin :) Minusta parempi että olin yksin siinä.
 
Ärsyttää, kun itsellä on vielä niin iso kynnys rohkeasti kysellä ketään apuun. Ajattelen heti, että siitä on ihan hirveä vaiva ihmisille tulla lapsen vahdiksi, vaikka siis oikeasti meidän tyttö on helppo tapaus eikä arastele ketään. Pitäis varmaan jättää tämä hoitajan hankkiminen miehen harteille, kun multa tämä ei tunnu onnistuvan. Mä voisin hoitaa vain sen synnyttämisen, siinäkin on ihan tarpeeksi.
 
Eniten ehkä harmittais kyllä miehen puolesta, että se ei pääsis näkemään omaa lastaan ensimmäistä kertaa. Sukulaiset asuu joko liian kaukana tai sitten niillä on hankalaa työn puolesta, ainut on mun isä joka asuu suht. lähellä ja joka pääsis viikonloppuna tulemaan. Ja kavereilla taas työt ja pieniä lapsia omasta takaa hoidettavana. Ei voi kuin toivoa, että kaverilla ois hyvä ajoitus ja päättäis syntyä just viikonloppuna.

Teidän lapsi on siis kotihoidossa, ei voi päivällä olla päiväkodissa?

Ootko nyt ihan varma, että kukaan kaveri ei vois teidän lasta synnytyksen ajan hoitaa. Kun ei oo enää mikään vauva kyseessä eli ei vaadi mitään intensiivistä hoitoa. Mä kyllä ottaisin kaverin lapsen hoitoon illaksi/yöksi ainakin ja viikonloppuna muutenkin.
 
Mulla sama ongelma... Tosin en ole vielä raskaanakaan :-D Mutta yritystä on ja aina ennen raskautunut yk1. Ei ole lapsille kuin ehkä pariksi tunniksi hoitopaikka, ei viikolla päivällä yhtään kun kaikilla on työnsä. Ehkä viikonloppuna ainoastaan pidemmäksi aikaa. Miehen on siis luultavasti hoidettava lapsia...

Kavereita ei samassa kaupungissa ole ja lapsettomia ovat muutenkin joten tuskin pärjäisivät 3v ja 1,5v kanssa pitkään. Ja parilla sukulaisella on lapsia mutta molemmilla niin pieniä että en tiiä miten sujuu hoito neljän alle 3v kanssa, varsinkaan kun kummankaan miehestä ei ole varmaan apua töiden takia.

Jännittää jo valmiiksi mutta on ihan tiedossa jo näin etukäteen, ei meinattu saada esikoistakaan hoitoon mutta kuopus sattui syntymään sunnuntaina niin saatiinkin.
 
Kai teiltä nyt JOKU ystävä/tuttu/sukulainen löytyy, joka tällaisen asian tiimoilta kuin synnytys, voisi kaitsea lastanne sen aikaa?

Minusta synnytys on kuitenkin sen verran iso asia, että haluaisin isän olevan ehdottomasti mukana. Sekä itseni että hänen ja lapsen vuoksi.

Kannattaa järkätä jotain vielä kun ehditte! :)

Ei se ole niin helppoa kuin luulisi! Minulla on laskettu aika nyt heinäkuussa ja on mahdollista että joudun synnyttämään yksin, jollei saada ketään esikoista hoitamaan. On pari ihmistä, jotka ovat avuksi lupautuneet, mutta vain jos a) ehtivät paikalle välimatkan takia, tai b) jos ovat ylipäätään kotona juuri sillä hetkellä. Kyllä meillä on normaalisti enemmänkin sukulaisia ja kavereita, joita voisi apuun pyytää, mutta tämä kesäloma-aika muuttaa tilannetta radikaalisti. Ja ei sille sitten vaan mitään voi jos niin käy. Mitään doulaa en synnytykseen avuksi halua (ihan hassu ajatuskin - en minä mitään kädestäpitelijää kaipaa vaan sitä että mieheni olisi näkemässä vauvan ensihetket, synnytys sinänsä ei minua jännitä) eikä ole taloudellisesti järkevää varata esim MLL:n hoitajaa päivystämään moneksi viikoksi, eivät he ilmaiseksi hälytysvalmiudessa ole. Ja silloinkin hoitajan pitäisi käydä meillä pari kertaa jo etukäteen, en nyt sentään esikoista vieraan hoitajan hoiviin jättäisi.

Ajattelen siis että onhan lapsia ennenkin yksin synnytetty. Oli muuten tosi kiva lukea niiden kokemuksia, jotka ovat tuon jo tehneet!
 
Se oliskin helppoa jos tietäisi milloin syntyy niin tietäis kysyä. :) Jos aamulla sattuisi käynnistymään niin tuossa meidän vieressä on MLL:n lapsiparkki jossa saa olla lapset 9-15 asti, että se on tietysti yksi vaihtoehto. Esikoisen kanssa synnytys sattui käynnistymään sunnuntaina klo 5 iltapäivällä ja oli maailmassa aamuyöllä klo 2. Mies pääsi ihan hyvin mukaan.
 
...Ja päivällä muutenkin laps ja mies vois ihan hyvin olla siellä synnärillä odotushuoneessakin, mutta mihinkään tutkimuksiin tai ponnistamaan ei tokikaan vois ottaa lasta mukaan. Yöllä sinne ei viitti alkaa toista raahaamaan.
 
Mä saatan joutua yksin synnyttämään, jos mies on töissä kun lähtö tulee. Se ei voi lähteä sieltä ennen kun joku tulee paikkaamaan eikä oo yhtään varmaa että ketään löytyy just silloin.
Harmittaa kovasti jos näin käy, mutta en murehdi sitä nyt vielä.
 
Mun miehellä on just kesäloma, kun on laskettuaika, eli ens kuussa, mutta jos menee yliaikaiseksi niin saattaa olla jo töissä, että siinä tapaukses joutuisin lähteä lapsen kans kahestaa. Työ matka miehellä on 45 min. Eikä varmaan ihan siltä seisomalta pysty lähtemään. Sehän se vasta mielenkiintoista olis. No toivottavasti ei oo mikään nopea synnytys.
 

Yhteistyössä