yksin synnyttäminen - pelottiko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitenköhän käy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitenköhän käy

Vieras
Joudun yksin synnyttämään ja mietin miten se eroaa siitä että puoliso on mukana. Ensimmäisessä synnytyksessä siis puoliso oli mukana, mutta meillä ei ole ketään lastenhoitajaa eikä minkäänlaisia tukiverkostoja tällä paikkakunnalla, joten seuraavan synnytän yksin. Ensimmäinen synnytys oli aika hurja, komplikaatioita ja vauhtia ja vaaratilanteita ja tästä syystä toinen synnytys pelottaa. Jos eka olisi ollut ns. helppo tapaus niin tuskin osaisin edes pelätä.

Toivoisin näkökulmia yksin synnyttäneiltä. Mikä oli vaikeinta, missä puolison puutteen huomasi eniten, mitä olisit tehnyt toisin, mitä pitää olla mukana kun ei olekaan omaa "palvelijaa" mukana.

Toivon nyt siis nimenomaan kokemuksia yksin synnyttäneiltä tai synnyttämään meneviltä, en siis mitään neuvoja siitä mistä voisi saada lastenhoitajan. Kaikki keinot ja kanavat on jo kokeiltu ja sukulaisistakaan ei valitettavasti ole apua tässä tilanteessa. Myös MLL:t sun muut kokeiltu jo. Ja on tämä toki päätös siinä mielessä että tiedän lapseni tarvitsevan enemmän isäänsä kotona kuin minä aikuisena sairaalassa (luotettavissa käsissä apu lähellä). Tukiverkkojen puuttuminen on toki surullista, mutta näillä pitää nyt mennä mitä on annettu.
 
Toisen lapsemme synnytykseen mies ei ehtinyt mukaan, synnytys oli loistava kokemus ja vaikka alkuun jännitinkin, että miten selviän yksin koko hommasta, niin jälkeenpäin oli ihan voittajafiilis. Lisäksi minulla oli kätilöopiskelija suurimman osan ajasta siinä paikalla, tai ainakin hän kävi siinä usein vilkaisemassa, kun ei ehtinyt olla huoneessa, joten tunsin, että minusta pidetään hyvä huoli, vaikka olinkin yksikseni.

Hienosti se menee!!
 
Synnytin itse, alkuun en tiennyt tuleeko mies mukaan mutta se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Aiemmin miehestä ei ollut tukea koska on synnytyskammoinen. Rentouduin itse ihan rauhassa, olin todella yksin kun hoitajatkaan eivät tulleet ajoissa, mutta synnytys meni paremmin itsekseen. Juuri kun vauva tuli niin vietiin baareilla synnytyssaliin ja sitten sain vauvan kainaloon, se oli ihanaa. En kaivannut ketään siellä.
 
Lisään vielä, että luota siihen, että kun olet yksin synnyttämässä niin kätilöt kyllä huolehtii sinusta ja jos tuntuu yksinäiseltä, niin sanot, että tarvitset enempi siinä tukea. Luota itseesi ja luota hoitohenkilökuntaan ja luota mieheesi, että hän pärjää kotona ja tsemppaa/jännittää siellä, vaikkei paikanpäälle pääsekään.
 
Synnytin yksin ts. ilman puolison mukanaoloa ja enpä kyllä osannut pelätä mitään. Olin puoliksi ihan tyytyväinen, kun mies ei ollut mukana. Ehkä kätilöt sitten huomioivat tämän asian vähän paremmin eli en kyllä tuntenut, että olisin ollut "yksin" missään vaiheessa. Olen vain tuon ainokaisen synnyttänyt, joten ei mulla kyllä ole vertailukohtaa. Olisi ehkä ollut mukavaa jossain vaiheessa, että olisi ollut juttukaveri... äh, kysy jotain, jos haluat erityisesti tietää. :)
 
Olen synnyttänyt sekä yksin että puolison mukana ollessa. Eikä se yksin synnyttäminen ollut yhtään huono kokemus. Ensin harmitti, kun mies ei selvästikään ehtisi mukaan, mutta kätilö oli huomattavasti enemmän paikalla kuin silloin kun mies mukana. Ja tilanne oli muutenkin jotenkin rauhallisempi. Miehen läsnäollessa sitä jotenkin vaan huolehtii siitä miehestä, ettei sen nyt tarviis sivustakatsojana kärsiä ihan liikaa eikä sille tulis mitään traumoja mun kivuliasta synnytystä seuratessa. Yksin oli jotenkin vapaampaa. Ainut oli se vaihe, kun ei vielä hirveästi tapahtunut. Silloin oli yksin tylsää. Ja kun supistusten välit olivat aika kivuttomia, niin seura olisi ollut ihan mukava. Mutta siinä vaiheessa, kun ei enää jaksanut seurustella, niin yksin oli mukavampi.
 
mikset hanki doulaa mukaan synnytykseen ? uskon että pärjäät yksinkin mutta doula on yksi vaihtoehto,jos et halua yksin mennä :)

tätä kyllä myös mietin (omalla paikkakunnallani löytyisi kyllä doulia, muttei lastenhoitajia!) mutta ajatus vieraasta henkilöstä tukemassa tuntui kyllä aika vieraalta ajatukselta. Täytynee tätä pohtia vielä lisää kuitenkin, ainakin jos vielä "pelotus" kasvaa.
 
doulahan tavataan pari kertaa ennen synnytystä,juuri siksi että kerkee hieman tutustua ihmiseen,ettei se ole ventovieras joka siellä on.. ja onhan siitä muutakin apua kun vaan tuki siellä. se voi antaa hierontaa,akupainantaa jne :) mutta siis tää on vaan yks vaihtoehto.. :)
 
Eka synnytys meillä oli suunniteltu sektio, mies oli mukana, toisen kanssa kävi niin etttä minä lähdin taksilla edeltä ja mies tuli sitten perässä, vieden meidän esikoisen vanhempiensa luokse, mies saapui juuri ajoissa, aloin juuri niillä hetkillä ponnistamaan :D Hyvin pärjäsin yksin taikka oli mahtava kätilö seurana!
 
[QUOTE="hmm";22890356]Aika jännää, että yksin synnyttäminen onkin monelle ollut positiivinen kokemus, jopa mukavampi kuin miehen kanssa synnyttäminen.[/QUOTE]

Oikeastaan mulle itselleni miehen läsnäolo ei ollut mikään iso asia esikoisen synnytyksessäkään, siellä se istuskeli/nukkui taka-alalla, kun minä makasin kivuissani ihan jossain muualla, ei me puhuttu just ollenkaan synnytyksen aikana, vasta sen jälkeen. Se miksi haluan/tykkään että mies on synnytyksessä, että kyseessä on hänen lapsensa ja hänen oikeutensa nähdä oman lapsensa syntymä ja minua siis harmittaa hänen puolestaan ettei hän ehtinyt/päässyt synnytykseen mukaan.
 
Mä olin menossa synnyttämään kuopusta yksin, ei pelottanut. Esikoisen synnytys oli kylläkin helppo, joten siitä oli positiivinen muisto. Eikä puolisosta silloinkaan ollut hyötyä/iloa.

Sattui sitten niin, että kuopus syntyi kotiin ja olin todella aika yksin :D. Vain esikoinen seuranani. Oikeastaan se oli ihan mukava tapa synnyttää, vaikka ei suunniteltua ollutkaan. Kuopuksen synnytys oli siis myös helppo.
 
Mä olin menossa synnyttämään kuopusta yksin, ei pelottanut. Esikoisen synnytys oli kylläkin helppo, joten siitä oli positiivinen muisto. Eikä puolisosta silloinkaan ollut hyötyä/iloa.

Sattui sitten niin, että kuopus syntyi kotiin ja olin todella aika yksin :D. Vain esikoinen seuranani. Oikeastaan se oli ihan mukava tapa synnyttää, vaikka ei suunniteltua ollutkaan. Kuopuksen synnytys oli siis myös helppo.

siis kuopus syntyi kotiin, synnytit ihan itseksesi eikä ollut mitään ensihoitajia tms avustamassa?
Melkoisen rohkea veto - tosin eipä sitä kai itse voi valita että milloin se tulee jos on tullakseen :)

Enköhän minäkin sitten uskalla sinne sairaalaan itsekseni, on sitä henkilökuntaa siellä ainakin ympärillä.
 
siis kuopus syntyi kotiin, synnytit ihan itseksesi eikä ollut mitään ensihoitajia tms avustamassa?
Melkoisen rohkea veto - tosin eipä sitä kai itse voi valita että milloin se tulee jos on tullakseen :)

Enköhän minäkin sitten uskalla sinne sairaalaan itsekseni, on sitä henkilökuntaa siellä ainakin ympärillä.

Juu yksin kotona. Ambulanssiväki tuli n. 5 minuuttia kuopuksen syntymän jälkeen. Tosin ehkä onneksi sitten vasta, koska he eivät vaikuttaneet kovinkaan asiantuntevilta synnytyksen suhteen ja heidän edessään synnyttäminen olisi varmaan ollut vaan epämukavaa :D
 
Esikoista synnyttäessäni mies oli jännittynyt ja tunsin, että joudun siinä samalla antamaan hänelle henkistä tukea. Mies valitti nälkää ja meinasi karata paikalta syömään juuri, kun olimme pääsemässä itse asiaan eli ponnistusvaiheeseen. Hänen oli tarkoitus siis tukea mua jakkaralla. Kesken ponnistusvaiheenkin valitti hankalaa asentoaan. Tunsin, että mun piti siinä synnytyksen ohella ryhtyä huolehtimaan, että hänellä on kivaa.
Toinen käynnistyi luomusti ja oli kaikin puolin mukava ja helppo. Mies ehti paikalle viime metreillä. Synnytin jakkaralla, enkä halunnut hänen osallistuvan synnytykseen mitenkään. Siinä oli tekemisen meininki, enkä halunnut häntä "jalkoihini kompuroimaan". Mies sitten katseli vaan vierestä, kun en häntä uloskaan raaskinut komentaa.
Ajattele, että et sä yksin ole. Sulla on ammattitaitoiset kätilöt siinä.
Jos tekisin kolmannen, niin jättäisin miehen kotiin sillä verukkeella, että lapsille ei ole hoitajaa.
 
ei kyllä pelottanut yhtään. viis lasta olen synnyttänyt joista kolem piti synyttää yksin , tai oikeasttn viimeisin oli sektio, siihenolis edes miestä sanutkaan mukaan. se hiukan alusa pelotti, muta kun sain rauhoittavaa enemmän niin sitten olikin jo hyvä olo.
vaikka mun sektio oli kiireellinen, mua ei nukutettu
 

Yhteistyössä