Yksin- vai yhteishuoltajuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen hieman hankalassa tilanteessa ja kyselisinkin hieman neuvoa.

Olen siis raskaana ulkomaalaiselle miehelle, joka kylläkin asuu suomessa viisumin turvin. Olemme yhdessä, mutta epäilen hänen uskollisuuttaan. Hän haluaa kasvattaa lapsen perheenä, mutta sisälläni piilee pieni epävarmuus huoltajuudesta, koska mielestäni hän ei ole antanut minulle täyttä luottamusta. Hänen mielestään yksinhuoltajuus ei ole vaihtoehto ja tästä on kiistelty monet kerrat. Lapsi on kuitenkin minulle se tärkein ja siksi kallistuisin enemmän yksinhuoltajuuden puolelle. Tietenkin haluan, että tulevalla lapsella on isä elämässä ja tietenkin antaisin heidän tavata niin paljon kuin mahdollista, mutta ajatus ilman lasta joka toinen vko kauhistuttaa (mikäli ero sattuisi tulemaan). Tai pahimmassa tapauksessa lapsen vieminen miehen kotimaahan ilman minun lupaani tms. :/

Mitä mieltä olette? Onko kohtalotovereita? Onko itsekästä ottaa isyyden tunnustamisessa yksinhuoltajuus, vaikka olisimme yhdessä?
 
Itse asiassa käsittääkseni yksinhuoltajuus tulee automaattisesti mikäli ei ole aviossa. Emme virallisesti asu edes yhdessä, vaikka hän onkin luonani joka yö. Luin myös, että isyyden tunnustamisessa pitää erikseen kysyä yhteishuoltajuutta.
 
Yksinhuoltajuus jos vain saat sen. Mutta silti voi olla että isä tapaa lasta joka toinen viikonloppu tms. Eihän yksinhuoltajuudella tapaamisten kanssa ole ns. mitään tekemistä.
 
[QUOTE="vieras";27334265]Itse asiassa käsittääkseni yksinhuoltajuus tulee automaattisesti mikäli ei ole aviossa. Emme virallisesti asu edes yhdessä, vaikka hän onkin luonani joka yö. Luin myös, että isyyden tunnustamisessa pitää erikseen kysyä yhteishuoltajuutta.[/QUOTE]

Mistähän sinä sitten eroaisit, kun ette asu yhdessäkään? Voi hyvän tähen näitä kaikenmaailman hönöjä, jotka pukkaa maailmaan lapsia näin luotettavien elämänkumppaneiden kanssa....
 
Tottakai yksinhuoltajuus, se toimii erittäin hyvänä perusteena lastenvalvojallakin.

Siis se että mies voisi viedä lapsen kotimaahansa ilman lupaa.

Onko sulla kokemusta?Pelkkä pelko ei kyllä riitä yksinhuoltajuuden syyksi, ei edes oikeudessa.Itselläni ei tuota pelkoa ollut, mutta enpä mä kyllä edes perhettä perustaisi sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa..oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen.
 
[QUOTE="vieras";27334265]Itse asiassa käsittääkseni yksinhuoltajuus tulee automaattisesti mikäli ei ole aviossa. Emme virallisesti asu edes yhdessä, vaikka hän onkin luonani joka yö. Luin myös, että isyyden tunnustamisessa pitää erikseen kysyä yhteishuoltajuutta.[/QUOTE]

Jos eivät asu avioliitossa, niin automaattisesti on yksinhuoltaja. Isän pitää tunnustaa isyys. Vaikka isyys on tunnistettu, niin yksinhuoltajuus on silti mahdollista. Ellen ihan väärin muista.
 
Onko sulla kokemusta?Pelkkä pelko ei kyllä riitä yksinhuoltajuuden syyksi, ei edes oikeudessa.Itselläni ei tuota pelkoa ollut, mutta enpä mä kyllä edes perhettä perustaisi sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa..oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen.

Ei itsellä, en tekisi lasta ulkomaalaiselle koskaan :whistle: mutta serkkuni useilla kavereilla on (god knows why) jotka hankkivat yksinhuoltajuuden juurikin vedoten esim. siihen että mies saattaa joutua pois maasta yms joka hankaloittaisi lapsen asioiden hoitoa. Myöhemmin jokaisen mies häipyikin teille tuntemattomille, joten...
 
Älä missään nimessä valitse yhteishuoltajuutta. Vaikka teillä olisi eron jälkene hyvätkin välit niin käytännön asioiden hoitaminen on vaikeaa - saati jos tulee riitaisa ero. Kun jo tässä vaiheessa elämää epäilet asioita niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suhteenne tulee katkeamaan jossain vaiheessa. Ja silloin yleensä riidellään lapsesta - valitse yksinhuoltajuus.
 
Älä missään nimessä valitse yhteishuoltajuutta. Vaikka teillä olisi eron jälkene hyvätkin välit niin käytännön asioiden hoitaminen on vaikeaa - saati jos tulee riitaisa ero. Kun jo tässä vaiheessa elämää epäilet asioita niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suhteenne tulee katkeamaan jossain vaiheessa. Ja silloin yleensä riidellään lapsesta - valitse yksinhuoltajuus.

Jee, oikein odotan innolla näitä tälläisessä tilanteessa aikuisiksi kasvavia kansalaisia...
 
[QUOTE="vieras";27334534]Älä turhaan odota, onhan noita vastaavissa tilanteissa kasvaneita aikuisia jo ihan kansanedustajinakin :)[/QUOTE]

Ja osa jo vanhuuseläkkeelläkin, jokunen kansanedustajan tehtävistäkin.
 
Yksinhuoltajuus jos vain saat sen. Mutta silti voi olla että isä tapaa lasta joka toinen viikonloppu tms. Eihän yksinhuoltajuudella tapaamisten kanssa ole ns. mitään tekemistä.

Juuri näin, siis että huoltomuodolla ja tapaamisilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Teillä voi olla yhteishuoltajuus ja isä ei näe lasta koskaan tai sitten teillä voi olla yksinhuoltajuus ja silti lapsi on puolet ajasta isällään.

Huoltomuoto vaikuttaa vain "hallinnollisesti" lapseen.

Ja sen vielä lisään, että millähän perusteella äiti hyvä kuvittelet, että SINULLA on oikeus päättää siitä, näkeekö lapsi isääntä joka toinen viikko??? Entä jos lapsi ja isä molemmat haluavat?

Entä jos isä vaatiikin yksinhuotajuutta itselleen? Miltä tämä sinusta tuntuisi?
Hieman itsekkäältä vaikutat.

Kai sä nyt oot tajunnut, että kun ulkomaalaisen kans lapsia teet, niin lapsella ON OIKEUS KÄYDÄ MYÖS ISÄN SYNNYINMAASSA TAPAAMSSA ISÄN SUKULAISIAKIN. Siinä missä hän tapaa äidinkin sukulaisia äidin kotimaassa.
 
Jee, oikein odotan innolla näitä tälläisessä tilanteessa aikuisiksi kasvavia kansalaisia...

Et ole tainnut olla tilanteessa jossa olisit joutunut yksinhuoltajuutta miettimään. Itse aikoinani suostuin erossa yhteishuoltajuuteen jotta erostamme olisi tullut mahdollisimman rauhallinen ja helppo. No, jos olisin tiennyt...

Exälläni oli psyykkinen sairaus ja kun hän aina aika ajoin joutui suljetulle osastolle hoitoon niin sillä välin en saanut edes pankkitiliä auki lapselle. Saati passia - ihan kaikkeen tarvitaan yhteishuoltajuudessa kummankin nimi. Eikä kuule auta selittää, että lapsen isä on suljetulla osastolla ja nimen saaminen papereihin on suorastaan mahdotonta...

Tuli kaduttua monen, monta kertaa etten hakenut yksinhuoltajuutta. Ja edelleen törmätään samoihin hankaluuksiin vaikka vuosia on mennyt. Ja nyt niistä kärsii lapsikin
 
Minä kans "otin" silloin yksinhuoltajuuden, kun isyys täytyi tunnustaa. Oltiin siis erottu jo siinä vaiheessa, ennen kuin lapsi syntyi. Ja miehelle oli ok, että minä sain yksinhultajuuden :) ONNEKSI! siitä ei tarvinnut yhtään kiistellä <3 isä ei kylläkään tapaa lastaan kun tosi harvoin 1-2 kertaa/vuodessa. Ja asuu suomessa. Mutta meillä on siis isyys tunnustettu ja hän on papereissa isä, mutta minä kasvatan, kun isää ei kiinnosta :( ja olen tytön huoltaja :)
 
no oletko sitten vaatinut isukkia tilille tilanteesta ja hän suostuu isyyden tunnistamiseen, sen jälkeen voi olla että teillä tulee olemaan yhteishuolto jollei ole painavia perusteita muuhun. Ja kuten edelliset sen sanoi huoltajuus muoto ei liity millään muotoa tapaamisiin ;)
Ja pakko sanoa ääneen sekin että miten hepposin perustein sinäkin kenelle tahansa alat mukulaa vääntämään, muksu sitoo monin verroin enemmän kuin joku avioliitto josta voidaan vaan erota, lapsen vuoksi ollaan tekemisissä ainakin sen 18vuotta.
 
[QUOTE="vieras";27334534]Älä turhaan odota, onhan noita vastaavissa tilanteissa kasvaneita aikuisia jo ihan kansanedustajinakin :)[/QUOTE]

Ja sun mielestä se on joku mainitsemisenarvoinen vai? Kansanedustajina on myös rikoksista tuomittuja, rikokseen edustajina syyllistyneitä, yhteiskunnan elättejä ja hyvin hyvin tyhmiä ihmisiäkin :D
 
[QUOTE="vieras";27335280]Ja missäs vaiheessa olen sanonut, että tämä oli harkittu raskaus?:D Aborttia en ainakaan itse pystyisi tekemään, teistä en sitten tiedä...[/QUOTE]

Raiskasiko se sut? Muutenhan se on vapaaehtoista kai ja aina on mahdollisuus raskauteen ja EN TIEDÄ SINUSTA mutta mulla on vähän korkeampi seula petikumppanin valinnassa :D
 

Yhteistyössä