yksin yksinhuoltajana

[vieraana nyt]

Olen pienen tytön yh äiti ja nyt odotan toista lasta syntyväksi loppuvuodesta. Eli olen tietoisesti tulossa yksinhuoltajaksi kahdelle. Tukiverkkoa on, mutta, ongelma taitaa olla mun omassa päässäni, en tahdo/kehtaa pyytää apua! Uskon että rankkaa tulee olemaan välillä, mutta ajattelen,että itse olen tähän tilanteeseen itseni tietoisesti saattanut, nyt saan tästä yksin selvitäkin. Vielä kun olen monelta tutulta kuullut säälittelyä ja voivottelua, tunne senkun vahvistuu,minähän näytän että pärjään,en tarvitse ketään eikä kenenkään tarvitse sitten kuulla valitusta.

henkisesti alkaa olla vähän raskasta tämä. tuntuu ettei kukaan ole iloinen mun puolesta ja sulkeudun kuoreeni. ei se ole lastenkaan takia hvä. en vaan tahdo apua ihmisiltä jotka antaa sitä säälistä. neuvolan tätikin kuuluu tähän porukkaan, joten ei hälle tee mieli asiasta jutella. siksi purin tänne.

 

[Susa]

Mä TIEDÄN mistä sä puhut vaikka mulla vaan yksi lapsi ja yksinhuoltajuus tuli hiukan pakon sanelemana ja lapsi hiukan yllättäen.. Onneksi mun tuttuni tuputtaa apunsa monesti väkisin.
Koita jaksaa ja muista että kaikki tarvitsee joskus apua, vaikka ois kuinka itse "syyllinen" omaan taakkaansa.. Ja ota vaan kaikki apu vastaan ilman huonoa omaatuntoa!!

 

[ap]

kiva että edes joku ymmärtää

 

[lehmu]

Kahden lapsen yksinhuoltajuus ON rankkaa. Itse olin yh kymmenen vuotta; esikoisen syntymästä lähtien. Nyt kun yhaika on taaksejäänyttä elämää ja kyseinen lapsikin jo 16 v neitokainen, osaan sanoa sinulle vain sen että ainakin minä olisin tarvinnut lapseni kanssa paljon enemmän apua kuin mitä sainkaan. Ja minä kuitenkin sain aivan valtavasti apuja lapsen molemmista mummoloista! Siis ihan lastenhoitoapua.

Mutta se mitä kukaan ei voinut eikä osannut minun kanssani jakaa, oli pelko siitä että jaksanko, pelko siitä että kykenenkö kuitenkaan kasvattamaan yksin, miten saan rahat riittämään... Ja MINÄ olin parikymppisenä, juuri yh:ksi syntyneenä aivan lapsi itsekin. En tarkoita että sinä olisit tai että kukaan muu olisi, mutta minä olin.

turha ajatella että itse olet soppasi keittänyt, koska lapset ovat siinä samassa keitoksessa täysin syyttöminä ja avuttomina. Jos vaikka sinä et apua tarvitsisikaan, niin he tarvitsevat ja he ansaitsevat sitä. Turha ylpeys on mielettömän suuri taakka, joka voi kasvaa niin suureksi vuoreksi että et myöhemmin siitä selviäkään. Meillä kävi niin, että lapsen murrosikä on koetellut sekä neitiä että koko muuta perhettä kovalla kädellä, vaikka yhaikana pikkutyttö oli kiltti kuin enkeli. Nyt kun kaikki on raameillaan ollut tosi hyvässä kunnossa, me olemme tarvinneet ulkopuolista apua. Olisi ollut tosi hyvä jos olisin ymmärtänyt hakea apua jo vuosikymmen sitten. Mutta en ymmärtänyt; oltiin köyhiä mutta haluttiin selvitä itse, vaikka muutamalla kymmenellä markalla piti hankkia ruoka viikoksi. Minä ostin aina lapselle kaiken mitä hän tarvitsi, mutta sittenpä syötiin velliä. Ja se rahaootmuushan oli vain yksi osa arjen kiemuroita: ajattelin että enpä minä mitään omaa aikaa tarvitse kun ei voi mitään sillä omalla ajalla tehdä.

Että ota apua, pyydä sitä ja vaadi sitä. Se on minun neuvoni, sinun lapsiesi tähden.

 

[Keittiönoita]

Mä olen ollut yh pian 22 vuotta. Tukiverkostoja on, mutta en ole halunnut niitä turhaan vaivata. Lähinnä vain silloin, kun olen töitteni takia tarvinnut lapsilleni vahtia. Siskoni kun tarvitsi apua aikoinaan lähes päivittäin, niin halusin antaa isovanhemmilleni vapaapäiviäkin.

Mä olen ajatellut, että kun nää työkuviot mukavasti ensi kuussa selekenee eikä mun tarvii enää tehdä 70-tuntisia työviikkoja, voisin ruveta "varamummiksi" jollekin yh:lle. Ihan pienten hoito multa ei varmaan enää onnistu, kun on tää nivelreuma, mutta yli 1 veen kanssa pärjäisin luultavasti ihan hyvin.

Ap: ota apua vastaan, jos sitä tarjotaan.

 

[Rokkimakkara]

Tottakai otat avun vastaan ja pyydät apua jos tarvitset, se on teidän kaikkien etu. Vaikka olet yh, ei se tarkoita, että sinun tulisi kaikesta selvitä yksin varsinkaan jos sitä tukiverkkoa on ympärillä.
Tuo sääli on kyllä vähän pyllystä, sano säälittelijöille, että tätä juuri halusitkin. Jospa ne tajuis