Toggle sidebar

Yksinäinen olo :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nyt harmaana

Vieras
Mä en enää käsitä mikä minussa on niin vikana,kun ihmiset ei halua mun seuraani!Leikkipihalla lasten kanssa muut äidit juttelee keskenään ja katsoo mun ohitse.Olen itse puhelias ja huumorintajuinen ja jos otan osaa keskusteluun se sivuutetaan niin kuin mun sanomisella ei olisi merkitystä.Tuntuu että muut äidit on ystävystyneet keskenänsä,kyläilevätkin mutta itselläni kyläilyt jääneet jo kahden saman pihalaisen äidin kanssa pariin kertaan.
Okenkohan jotenkin ärsyttävä huomaamattani?Omasta mielestäni en löydä syytä tälläiseen "syrjimiseen".
Vai olenkohan tylsää seuraa?Harmittaa ihan hirveästi kun mulla ei ole ystäviä,edes sitä yhtä!Samalla pihalla asuvat äidit ihan kuin karttaa seuraani,mistä tämmöinen voi johtua????
 
Kyllähän toi kovin tutulta kuullostaa... Paitsi että täällä korvessa kun asuu niin ei samalla pihalla muita äitejä pyöri, mut joissain perhekahviloissa tms. mihin joskus erehdyin menemään ennenkun tulin järkiini. :/
 
Välillä mietin pitävätkö mua jotenkin uhkana.En tiedä,on vain niin paha olla kun lapset kyllä nauttii toistensa seurasta,mutta itse salaa "mökötän" kun toiset vaan nauraa ja juttelee asioista joista itsekin mielelläni juttelisin=)
Tuntuu niin ulkopuoliselta,mikä näissä muissa äideissä on sellaista että heidän seuraansa hingutaan?
 
Usein voi olla myös oman pään sisällä. Jotkut ihmiset ovat niin varautuneita ja epäluuloisia tuntemattomia kohtaan, että antavat sellaisen vakutelman kuin eivät tykkäisi ollenkaan. Reippaasti astele juttusille vaan ja kyllä jää siitä useimmiten sulaa. Tee itse juttualoitteita vaan!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Usein voi olla myös oman pään sisällä. Jotkut ihmiset ovat niin varautuneita ja epäluuloisia tuntemattomia kohtaan, että antavat sellaisen vakutelman kuin eivät tykkäisi ollenkaan. Reippaasti astele juttusille vaan ja kyllä jää siitä useimmiten sulaa. Tee itse juttualoitteita vaan!!
Click to expand...

Ite henk.koht. en kyllä montaa kertaa viiti suutani avata, jos näyttää siltä ettei toisia kiinnosta paskan vertaa.
 
olen asunut pihalla jo pari vuotta ja yrittänyt saada juttuseuraa,vaan ei kelpaa.Samaiset äidit kyllä tutustuvat toisiinsa aina kun uusia muuttanut naapuriin,mutta musta ei jotenkin tykätä?
Sama kuvio aina ja pelkään että olen liikaa äänessä ja tuon itseäni esille,siksi en viitsi alkaa kokoajan juttelemaan vaan pidän pääni kiinni.En tiedä millä perusteella nämä valitsevat seuransa
 
Minä olen itsestäni huomannut saman asian. En vaan yksinkertasesti saa kavereita mistään vaikka en ole ihan hiljaisin tapaus. Yleensä kyllä, jos juttelen oudon ihmisen kanssa niin ensin kuuntelen ja otan selvää millainen ihminen hän on ennenkuin alan enemmän höpöttään. Mietin tässä kerran että ei mulla oikeestaan ole koskaan ollu sellaista hyvää ystävää jonka kanssa vois jutella kaikista asioista...olen vissiin tälläinen yksinäinen susi. :(
 
Joo, jotenki tutulta kuulostaa siinä mielessä että jätettiin vähä sivuun ku kotiäitinä vielä olin. Mut mä oonki 23 ja toiset varmaan 30 et jospa olin sitte niitten seuraan liian nuori.
 
Mäkään en pukeudu trendikkäästi,vaan enemmin nämä toiset .Että kateuskaan tuskin on syynä.Mietin pitävätköhän itseään jotenkin parempana muita ja kelpuuttavat kerhoonsa vain eräitä.
Ja nämä on samanikäisiä mun kanssa....
 
Niin tyypillistä naisille ja tytöille, tuo juttu alkaa jo lapsuudesta. Mäkin olen ystävyyssuhteissa saanut aikoinaan siipeeni, ja omalla kohdallani uskon sen johtuvan siitä, etten osaa pitää hauskaa, vaikka omasta mielestäni osaankin, niin en ehkä oikealla tavalla. Olen liian tosikko.

Lisäänpä vielä, että kyllä mulla on ystäviä, mutta semmoista sydänystävää ei ole koskaan ollut. Tosin en tiedä, että tarvitsisikokaan semmoista :)
 
Hei mutta eikö ole kiva huomata, että ei ole ainoa. Jotain hyötyä palstastakin.

On rankkaa muuttaa paikkakunnalle, jossa ei ole tuttuja. Minäkin ajattelin, että täytyy olla avoin ja kertoa itsestään niin saa ystäviä. Mutta jostain syystä minusta ei pidettykään, iskettiin ja kovaa ja kaiken lisäksi tuo hyökkäys tuli lasta kohtaan. Todella ikävää.

Olen jo luovuttanut. On viihdyttävä yksin/oman perheen kesken ja nyökättävä vain iloisesti muille äideille.

Minua on joskus kritisoitu oman lapsuudenperheen taholta valittajaksi, joten yritin olla avoin, iloinen ja kertoa hyvät asiat, mutta ilmeisesti sekään ei ole hyvä.

Yksinhän tänne maailmaan on tullut ja yksin lähdettävä, mutta kai se on myös yksin oltava. Onneksi on edes tuo oma perhe.
 
Taidatte kaikki "hyljeksityt" olla liian puheliaita, kun ainakin jokainen teistä sanoi olevansa puhelias??
Villi veikkaus vaan. :xmas:
Minä ainakin pysyn mieluusti muista mammoista kaukana jos osun samaan paikkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Taidatte kaikki "hyljeksityt" olla liian puheliaita, kun ainakin jokainen teistä sanoi olevansa puhelias??
Villi veikkaus vaan. :xmas:
Click to expand...

Joo no mie en ainaskaan ole, tuntuu että semmoset jotka on suunapäänä joka paikassa on enempi suosittuja... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinnea:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Taidatte kaikki "hyljeksityt" olla liian puheliaita, kun ainakin jokainen teistä sanoi olevansa puhelias??
Villi veikkaus vaan. :xmas:
Click to expand...

Joo no mie en ainaskaan ole, tuntuu että semmoset jotka on suunapäänä joka paikassa on enempi suosittuja... :whistle:
Click to expand...

Ei ne mitään suosittuja ole, ne on vaan ängenneet ihmisten seuraan aukomaan lärvejään.
Harva pitää hölösuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinnea:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Taidatte kaikki "hyljeksityt" olla liian puheliaita, kun ainakin jokainen teistä sanoi olevansa puhelias??
Villi veikkaus vaan. :xmas:
Click to expand...

Joo no mie en ainaskaan ole, tuntuu että semmoset jotka on suunapäänä joka paikassa on enempi suosittuja... :whistle:
Click to expand...

Ei ne mitään suosittuja ole, ne on vaan ängenneet ihmisten seuraan aukomaan lärvejään.
Harva pitää hölösuista.
Click to expand...

No, onneksi sinä olet suosittu ja kaikkien rakastama.Puspus.
 
Jaahas. Samaan olen välillä törmännyt itsekin. Nykyään en viitsi mihinkään porukkaan edes mennä, vaan juttelen mieluummin jonkun "yksinäisen" äidin kanssa. Kerran hiekkalaatikolta lähti nenä pystyssä kolme äitiä lapsinensa, kun minä ja tyttöni ilmestyimme paikalle. Tyttöni ihmetteli, että minne kaikki oikein lähti. Totesin, etteivät nuo tädit halunneet leikkiä äidin kanssa ( aika kovaäänisesti kun huvitti, naiset kuulivat kyllä). Nyt on tullut tuttuja, muita en oikeastaan leikkipuistosta kaipaakaan, kun seuraelämämme on ihan riittävän vilkasta muutenkin.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa