V
vierailija
Vieras
Nyt on pääsiäinen...yks juhlapyhä taas. Lapset on isällään 300km päässä. Eilen mietin, että olis kiva istua vähän iltaa jonkun ystävän kanssa..no kaikki oli kotona tottakai omien perheiden kanssa. Niinhän minäkin ennen.. Mun arki on sellaista että hoidan itseni ja kaksi lasta, meillä ei oo apukäsiä arjessa, mulla on pari ystävää joilla on omat perheet, sukulaisia ei oo tässä..eikä oikein missään. Mun tiimi oli mun perhe ja mies lähti yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Mä luulin jotenkin että meillä oli paljon ystäväperheitä mutta nyt kun jäin yksin, ei mikään täytä tyhjiöö mikä mut valtaa ja se että nään ystävän 1-2 kertaa kuussa jossain jumpassa, ei vaan riitä. Mulla ei ole ketään aikuista kenelle puhuisin arjessani. Kaikki aina sanoo et soita vaan jos on jotain..no mitä mä soitan!? Että nyt oli riitaa esikoisen kanssa ja nyt itkettää. Mä mietin usein mikä on normaali väli nähdä kodin ulkopuolisia ihmisiä? Musta tuntuu etten näe ikinä ketään. Erosta on jo kohta vuosi. Alkuun rakastin yksinoloa..se oli ihanaa ja luxusta, mut nyt tää on ihan syvältä kyllä. Vieläkin mietin miksi perheeni ei voinut pysyä kasassa, miksi mulle kävi näin ja miksi en saa olla nyt pääsiäispöydässä perheeni kanssa kuten tuhannet muutkin ihmiset.
Olenko mielestänne yksinäinen vai onko tämä kaikki vain tunne joka kuuluu tähän prosessiin? Itselläni on tosi vääristynyt kuva normaalista varmastikin ja haluisin nyt teiltä vastauksia miten olette yksin, kuinka paljon ja koetteko olevanne yksinäinen. En kelpuuta vertausta "oon yksin ku tuo ukko vaa makaa tuos sohval jne" mä oon meinaa kokenu senkin useiden vuosien ajan ja tämä tunne ja yksinäisyys (olla ihan täysin yksin) on hyvin pohjattomampi ja erilainen. Muita yksinhuoltajia? Onko teillä sosiaaliset vilkkaat piirit? Asun tuppukylässä..pitäisköhän muuttaa kaupunkiin..
Olenko mielestänne yksinäinen vai onko tämä kaikki vain tunne joka kuuluu tähän prosessiin? Itselläni on tosi vääristynyt kuva normaalista varmastikin ja haluisin nyt teiltä vastauksia miten olette yksin, kuinka paljon ja koetteko olevanne yksinäinen. En kelpuuta vertausta "oon yksin ku tuo ukko vaa makaa tuos sohval jne" mä oon meinaa kokenu senkin useiden vuosien ajan ja tämä tunne ja yksinäisyys (olla ihan täysin yksin) on hyvin pohjattomampi ja erilainen. Muita yksinhuoltajia? Onko teillä sosiaaliset vilkkaat piirit? Asun tuppukylässä..pitäisköhän muuttaa kaupunkiin..
