Olen jo jonkin aikaa ollut vähän allapäin ja miettinyt mistä johtuu,ja oon tullut siihen tulokseen et paljolti yksinäisyydestä.
Kaipaan ystäviä,muutama ihana ystävä mulla onkin. Paras asuu toisessa kaupungissa. Mutta jutun ydin piileekin siinä,että vaikka kaipaan ystäviä,niin kuitenkin tunnen oloni enemmän kuin ulkopuoliseksi jos on useampi ystävä paikalla.
Lisäksi on yksi ihminen jolle koen olevani terapeutti tms. Joku jota pompottaa. Eli ottaa yhteyttä välittömästi kun tarvii jotain ja jos en ole käytettävissä,luokkaantuu. Asuu viereisessä talossa. Et parvekkeeltaan näkee meidän rapun. Ilmoittaa vaan et me tultais nyt käymään. Ihan ok tyttö saa leikkikaverin,mut mä enluota tähän ihmiseen.
Sitten kun mietin asiaa niin kyl mä haluaisin vielä rakastua,tuntea sen toisen läheisyyden. Että olis joskus aikuista seuraa. Yx ihminen on sellainen joka vähän saa perhosia tonne mahanpohjaan,MUTTA mä en uskalla tehdä asian eteen mitään kun on mun ex:n kavereita tai entisiä. Pelkään niin sitä hylätyksi tulemista.
Kyllä minulla on ongelmia itsetunnon kanssa. Olen niin paljon satuttanut itseäni parisuhteissa,jopa oma isä satuttanut.
Pelkään et tää ihminen laittaa kaveruuden poikki jos pajastan itseni. Tyttö aina kysyy koska se **** tulee käymään. Kaiken kukkuraksi tää mies on mua 8v nuorempi.
Eikä tämmöinen liki 4kymppinen yh äiti kyllä ihan kärkipäässä tua miesrintamalla oo.
Toinen syy on ex pelkään et jos löydän onnen hän jotenkin tuhoaa sen. Ei ole kiinnostunut llapsesta kun käy tapaamissa vaan mun tekemisistä ja monesti kysynyt et joko olet alkanut ****mn kanssa seurustelemaan ,vai onko salarakas.
Mutta tän reilu vuoden aikana minkä yhärinä olen ollut,ei näin vaikeaa kautta ole ollut ikinä. Onneksi on toi rakkauspakkaus,joka välillä on rasitepakkaus. Mut elämä muuttunut niin radikaalisti viimesen reilu 3v aikana et jos joku olisi 4v sitten sanonut,et näin käy,olisin nauranut.
Toivottavsti joku nyt tajusi mitä haen takaa. Haluaisin ystävän oikean sellaisen ja sit ehkä sen rakkaudenkin. Ei kiva kun kaikki ystävät perheellisiä.
marinaa tuli,mut pakko oli oksentaa ulos jos helpottais
Kaipaan ystäviä,muutama ihana ystävä mulla onkin. Paras asuu toisessa kaupungissa. Mutta jutun ydin piileekin siinä,että vaikka kaipaan ystäviä,niin kuitenkin tunnen oloni enemmän kuin ulkopuoliseksi jos on useampi ystävä paikalla.
Lisäksi on yksi ihminen jolle koen olevani terapeutti tms. Joku jota pompottaa. Eli ottaa yhteyttä välittömästi kun tarvii jotain ja jos en ole käytettävissä,luokkaantuu. Asuu viereisessä talossa. Et parvekkeeltaan näkee meidän rapun. Ilmoittaa vaan et me tultais nyt käymään. Ihan ok tyttö saa leikkikaverin,mut mä enluota tähän ihmiseen.
Sitten kun mietin asiaa niin kyl mä haluaisin vielä rakastua,tuntea sen toisen läheisyyden. Että olis joskus aikuista seuraa. Yx ihminen on sellainen joka vähän saa perhosia tonne mahanpohjaan,MUTTA mä en uskalla tehdä asian eteen mitään kun on mun ex:n kavereita tai entisiä. Pelkään niin sitä hylätyksi tulemista.
Kyllä minulla on ongelmia itsetunnon kanssa. Olen niin paljon satuttanut itseäni parisuhteissa,jopa oma isä satuttanut.
Pelkään et tää ihminen laittaa kaveruuden poikki jos pajastan itseni. Tyttö aina kysyy koska se **** tulee käymään. Kaiken kukkuraksi tää mies on mua 8v nuorempi.
Eikä tämmöinen liki 4kymppinen yh äiti kyllä ihan kärkipäässä tua miesrintamalla oo.
Toinen syy on ex pelkään et jos löydän onnen hän jotenkin tuhoaa sen. Ei ole kiinnostunut llapsesta kun käy tapaamissa vaan mun tekemisistä ja monesti kysynyt et joko olet alkanut ****mn kanssa seurustelemaan ,vai onko salarakas.
Mutta tän reilu vuoden aikana minkä yhärinä olen ollut,ei näin vaikeaa kautta ole ollut ikinä. Onneksi on toi rakkauspakkaus,joka välillä on rasitepakkaus. Mut elämä muuttunut niin radikaalisti viimesen reilu 3v aikana et jos joku olisi 4v sitten sanonut,et näin käy,olisin nauranut.
Toivottavsti joku nyt tajusi mitä haen takaa. Haluaisin ystävän oikean sellaisen ja sit ehkä sen rakkaudenkin. Ei kiva kun kaikki ystävät perheellisiä.
marinaa tuli,mut pakko oli oksentaa ulos jos helpottais
