?
..
Vieras
Pakko kysellä täältä tai oikeastaan purkautua tänne kun käsittääkseni tää on aktiivisin palsta 
Noh, mietin siis olenkohan jotenkin "masentunut". Elämääni ei kuulu oikeastaan mitään muuta kuin työ. Aamulla töihin, töistä kotiin ja ilta sohvalla. Mies viikot muualla, joskus useammkin viikon putkeen. Sit jos sattuu mies oleen viikonloppuna kotona niin olen vain pahalla päällä kun sotkee (ei edes oikeasti) mutta vedän hermot muka väärässä paikassa olevista vaatteista tai vinossa olevasta sohvatyynystä. Nykyään olen jopa alkanut oleen hänelle pahalla päällä iltaisin puhelimessakin, olen aivan hirveä. Mietin että rakastanko häntä edes enää mutta toisaalta kyllä haluan olla hänen kanssaan, on oikeasti maailman ihanin mies.
Niin mulla ei oikein ole kavereita ja sosiaaliset kanssa käymiset rajoittuu juurikin töihin ja perheeseen (isä+äiti). Viikonloppuisin sitten miehen kanssa käydään tuttava pariskuntien luona kyläilemässä yms. mutta hekin on kaikki enemmän miehen kavereita.
En jaksa harrastaakkaan mitään, tuntuu vain jotenkin tärkeältä päästä heti töistä kotiin vaikkei siellä mikään odotakaan.
Nytkin mies tekstas mulle että vaihda vapaalle välillä. ei varmaan jaksa kohta mun niuhottamista joka asiasta.
Olen surullinen melkein koko ajan ja itken tosi helposti. Nytkin itkettää ja tästä jutustakin tulee tosi hankalasti luettava kun en osaa ajatuksiakin erotella vaan tulee juttua sieltä ja täältä.
Noh, mietin siis olenkohan jotenkin "masentunut". Elämääni ei kuulu oikeastaan mitään muuta kuin työ. Aamulla töihin, töistä kotiin ja ilta sohvalla. Mies viikot muualla, joskus useammkin viikon putkeen. Sit jos sattuu mies oleen viikonloppuna kotona niin olen vain pahalla päällä kun sotkee (ei edes oikeasti) mutta vedän hermot muka väärässä paikassa olevista vaatteista tai vinossa olevasta sohvatyynystä. Nykyään olen jopa alkanut oleen hänelle pahalla päällä iltaisin puhelimessakin, olen aivan hirveä. Mietin että rakastanko häntä edes enää mutta toisaalta kyllä haluan olla hänen kanssaan, on oikeasti maailman ihanin mies.
Niin mulla ei oikein ole kavereita ja sosiaaliset kanssa käymiset rajoittuu juurikin töihin ja perheeseen (isä+äiti). Viikonloppuisin sitten miehen kanssa käydään tuttava pariskuntien luona kyläilemässä yms. mutta hekin on kaikki enemmän miehen kavereita.
En jaksa harrastaakkaan mitään, tuntuu vain jotenkin tärkeältä päästä heti töistä kotiin vaikkei siellä mikään odotakaan.
Nytkin mies tekstas mulle että vaihda vapaalle välillä. ei varmaan jaksa kohta mun niuhottamista joka asiasta.
Olen surullinen melkein koko ajan ja itken tosi helposti. Nytkin itkettää ja tästä jutustakin tulee tosi hankalasti luettava kun en osaa ajatuksiakin erotella vaan tulee juttua sieltä ja täältä.
Ja hetihän sieltä tuli, että lääkkeet pitää hommata vaikka ei olla kertaakaan vielä edes nähty.