YKSINÄINEN

[YKSIN AINA]

Hei.
Onko muita samassa jamassa olleita?
Olemme kolmekymppinen pari, avoliittoa takana viitisen vuotta.
Mieheni on yrittäjä ja tekee todella pitkää työpäivää, mukaan lukien myös viikonloput.
Tämän vuoksi yhteinen aikamme on äärimmäisen vähäistä. Kun hän tulee illalla myöhään väsyneenä töistä, ei hän jaksa keskustella, saati sitten olla vain lähekkäin. Kavahtaa usein kun koitan esimerkiksi vuoteessa lähestyä häntä, mikä loukkaa minua syvästi.

Tätä on kestänyt miltei koko suhteemme ajan. Olen odottanut ja toivonut että tilanne muuttuisi, mieheni on monasti luvannut yrittää järjestää yhteistä aikaa, tuloksetta.
Yhteisiä harrastuksia tms. meillä ei ole. Olen koittanut keskustella aiheesta useasti, mutta tuntuu ettei mieheni näe asiaa täysin minun kannaltani, hänellähän on asiat hyvin. Koti aina tiptop ja ruokaa valmiina odottamassa.

Hän sanoo kyllä rakastavansa minua, minkä kyllä uskonkin, mutta se ei enää riitä minulle. Haluan jotain yhteistä. Pelottaa ajatus siitä että koko loppuelämäni on näin yksinäistä, odottamista. Että vanhana havahdun, etteä olen elänyt yksin jonkun toisen aikatauluttamaa elämää.

Onko tässä enää toivoa? Rakastan häntä edelleen, mutta rakkauskaan ei tuo sitä mitä kaipaan eniten...

 

[1näinen]

Minusta yksin mukavaa. Saa tehdä mitä vaan, eikä kukaan ole kyttäämässä.

Luin juuri lehdestä srjakuvaa B. Virtasesen elämästä. Piti käpertyä vaimon viereen saman torkkupeiton alle kuhertelemaan ja katsomaan samaa tv-ohjelmaa. ällötti Virtasen puolesta... Ei parisuhde saa olla sellaista!

 

[ällötys]

Minusta yksin mukavaa. Saa tehdä mitä vaan, eikä kukaan ole kyttäämässä.

Luin juuri lehdestä srjakuvaa B. Virtasesen elämästä. Piti käpertyä vaimon viereen saman torkkupeiton alle kuhertelemaan ja katsomaan samaa tv-ohjelmaa. ällötti Virtasen puolesta... Ei parisuhde saa olla sellaista!

Minä kävin äsken lukemassa Sinkut palstaa. Menin www.plaza.fi sininen Sinkut palkin taakse.
En tarkoita Ellien Sinkun elämää palstaa.

Siellä oli mahdoton ruikutusketju avioeronneen yksinäisestä joulusta.

Minä nautin yksinäisestä joulusta. Saa tehdä mitä lystää. Kuulin radiosta ohjelman eläinystävällisestä joulusta. Kinkunkin voi korvata tofukinkulla. Ohjelmassa varoitettiin kiinalaisista kissasta tehdyistä pehmoleluista.

Yksinäisyys on ylellisyyttä. Mistä lehdestä luit tuon sarjakuvan? Tykkäsin Nyt-liitteen sarjakuvasta Naisen kanssa. Se taisi loppua vähän aikaa sitten.

Paistoin äsken omenapiirakan ja kohta menen katsomaan telkkaria. Torttuja, pipareita ym. joulujuttuja en ajattele tippaakaan. Olen ollut jo melko kauan laihdutuskuurilla.

 

[Ykskaks]

Minusta on ihanaa, kun on kenelle ruikuttaa. Eikä tartte syödä omenapiirakkaansa yksin. Tai jos se ei maistu, tai seura ottaa pattiin, niin ainakin on joku jonka naamalle sen nakkaa.

 

[myry]

Toisten toivosta ei koskaan tiedä. Mielestäni tuollainen suhde ei kuitenkaan pidemmän päälle toimi - eikä taida toimia nytkään. Rakkaus ei vaan aina riitä.

Mutta ehkä juttu on niin, että mies ei halua nähdä tilannettanne sinun näkökulmastasi, koska hänen ei tarvitse. Toisin sanoen hän tietää, että sinä rakastat häntä niin paljon, että siedät nykyisenkin tilanteen... ja hän toivoo, että siedät sitä loppuun asti. Ehkä olisi pienen ravistelun paikka. Ota ero puheeksi. Kerro, että rakkaudesta huolimatta tarvitset muutakin. Ei kukka kuki ilman ravintoa eikä ihminen jaksa rakastaa kauaa ilman hellyyttä ja huomiota. Tunteet kantavat vain tiettyyn pisteeseen, sitten tulee jo tekojenkin aika. Pakota mies näkemään, että tuota menoa ero on väistämättömästi edessä. Ei ehkä tänään tai huomenna, mutta se voi tulla vaikka ensi viikolla... tai sitten ensi vasta vuosien päästä, mutta tulee kuitenkin. Kaikki riippuu siitä, miten pitkälle teidän tunteenne yksin kantavat.

Elämässä pitää tehdä kompromisseja, parisuhteessa ja rakkaudessa erityisesti. Molempien. Yhden ihmisen elämää ei voi kaksin elää. Kumpikin voi elää omaansa ja/tai yhteistä. Jälkimmäinen vaatii kuitenkin molempien tunteiden ja toiveiden HUOMIOIMISTA. Tämän pitäisi miehesikin ymmärtää. Mutta tietystikään nyt hänen ei todellakaan tarvitse: koti on aina tiptop, ruoka valmiina odottamassa ja vaimo rakastaa syvästi. Se riittää hänelle. Harmi vaan, ettei se riitä sinulle...

 

[Habazi (homo)]

Miehesi on homo kuten minäkin. Umpihomo.

 

[viisas]

Teepä vaihteeksi niin, ettet olekaan täysin itsestään selvä. Älä ole kotona, kun mies tulee töistä. Kaikki ei olekaan aina tiptop. Oman elämänkin voi hankkia ja todella keskustella miehen kanssa. Jos ei käy, tee omat johtopäätöksesi. Kiireitä on aika monilla, mutta ei silti tuollaista, kavahtamista ja toisen kuuntelemattomuutta. Kaikkeen on syynsä. Mieti, haluatko jatkaa noin ja mitä teet, että jotain muuttuu. Sitten suorat sanat.

 

[ed.]

Rakkaus on sitten tekoja eikä tyhjiä puheita. Kavahtaminen kertoo pettämisestä tai homoudesta tms. vastenmielisyydestä sinua kohtaan / selvittämättömistä henkisistä ongelmista. No, voihan sitä silti rakastaa, mutta miten se toteutuu käytännössä?

 

[oooo]

Olin aikoinaan samassa tilanteessa, kerran jo erottiinkin avoliitosta mutta mentiin takaisin yhteen. Se oli elämäni vikatikki. Siinä sitten kärvisteltiin jokunen vuosi. Odottelin, että kyllä se mies siitä muuttuu, ainakin kun lapsia tulee niin senhän on pakko olla enemmän kotona. Tuli lapsi ja toinen. Minä olin sidottu vuorokaudet ympäri, töihin ja lapsiin. Mies oli töissä n. 16-18 tuntia vuorokaudessa viikot ja vuodet ympäri. Eihän se mitään elämää ollut.

Jouluaattona mies taisi yleensä tulla jo klo 18 kotiin mutta joskus nukahti puurolusikka suuhun. kerran mies oli nukahtanut vessanpytylle, kerran nukahti istuvilteen sängyn laidalle ennenkuin ehti kallistaa päänsä tyynyyn.

Koitin hyvällä ja pahalla. Ei auttanut mikään, ei sitä toista voi muuksi muuttaa. Joko sinun on hyväksyttävä, että elämä on tuota tai sitten erottava. Itse erosin, enkä ole katunut päivääkään. Erosta on jo 15 vuotta, lapset on aikuisia ja rinnalla on ihana, rakastava kumppani jonka kanssa puuhaillaan kaikenlaista. Kumpikin odottaa kotiin toisen luo pääsyä mahdollisimman pian, että saadaan olla yhdessä. Onneksi sain vielä tämän kokea.