Toggle sidebar

yksinäisyys vie voimia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja seurankipeä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

seurankipeä

Vieras
Tilanne... Muutin uudelle paikkakunnalle töiden perässä. En koskaan olisi uskonut kuinka yksinäisyys vie kaiken elämän ilon ja puhdin. Mieheni on vielä vuoden armeijassa eikä vanhoja ystäviä pääse tapaamaan läheskään niin usein kuin haluaisin. Tuntuu että olen elossa vain kun pääsen pois tästä paikasta. Enää ei kiinnosta kämpän siivoaminenkaan koska vihaan tätä paikkaa. Onko kukaan kokenut vastaavaa? Kuinka saisin uusia ystäviä? Työpaikan tädit ovat paljon minua vanhempia, mukavia kylläkin. Alkoholi ja tupakointi alkaa olla joka illan harrastus. Mitä ihmettä minä teen?
 
Täällä kans samanmoinen ongelma... Paitsi, että olen työtön. Alkoholia kuluu ihan liikaa :( oon yrittäny pyöriä "kylillä", mut eipä tuo tuntia pidempään yksinään nappaa.. Kahvillakin jos käy niin kaikki möllöttää kun eivät tunne...
 
Suurkouvolan keskustaan on täältä melkein 30 kilsaa... Täälä ei ole edes uimahallia. Harrastaminen olisi hankalaa kun bussitkaan ei kulje. Itseppähän asiani sössin kun luulin pärjääväni. Onneksi on koira jonka kanssa lenkkeillä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja seurankipeä;28082346:
ilman töitä varmaan vielä vaikeampaa:( voimia<3
Click to expand...

kiitos :) sitten kun vielä omaa jonkinmoisen pihin luonteen, niin ei raski tankata autoo, että pääsis joka päivä 50km päähän ystävien luo... Mutta toisaalta kun taas miettii, miten paljon kaljaan menee viikossa rahaa niin sillä rahalla pääsisi kauas... Se vaan kun kirpasee kerran niin sitä ei sillä lailla huomaa..
 
Minulla menee eniten rahaa juuri bensaan. Tällä hetkellä Semmonen fiilis että lähden helvettiin täältä jos asiat menee huonompaan suuntaan. Opinpahan tästäkin... Alkoholi ja tupakka lievittää ahdistustani hetkellisesti mutta aamulla iskee katumus. Itsekkin yritän elää säästeliäästi mutta ostelustakin saa tietynlaista lohtua.. Samoin videopeleistä. Kohta olen masentunut, peliriippuvainen, alkoholisoitunut ja yksinäinen. Voi miksi.
 
Oon ollut samassa tilanteessa vain 19 vuotiaana ja se oli tosi kyllä tosi masentavaa, mutta
toisaalta oppi itsenäiseksi. Onneksi tajusin hakea ammattiapua kun ei tosiaan ollut
siinä uudessa kaupungissa kavereita tai läheisiä, lääkäri oli sitten tukemassa ja rohkasemassa.
Voimia sinulle, muista ettet ole yksin, kannattaa käydä juttelemassa jollekin
täysin ulkopuoliselle. Työterveys kuitenkin toimii onneksi hyvin ja lääkärit ottaa tosissaan.
 
Eikö siellä ole MITÄÄN harrastetoimintaa tarjolla?? Jos ei ole, ryhdy itse vetämään jotain lenkkiporukkaa tms. ja tutustu sitä kautta ihmisiin.

Mitäs jos noiden epäterveellisten harrastusten sijaan miettisit tilalle vaikka kunnonkohotusprojektin. Treenaat vaikka ensi kesän puolimaratonia varten.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa