Yksinhuoltajaksi

[ilman omaa halua]

Olen jäämässä yksinhuoltajaksi ja olisin tiedustellut, että onko siitä mahdollista selvitä taloudellisesti!? Minulla on kaksi lasta. Hoitovapaalla olen tämän vuoden loppuun. Mitä "ylimääräistä" saan yksinhuoltajaksi jäädessäni? Todennäköisesti jään asumaan omistusasuntoomme, joten asumistukea en näin ollen tule saamaan. Miten yksinhuoltajuudesta muuten selviää? Miten lapset? Minun lapset on 1- ja 3-vuotiaat. Jääkö traumoja lopuksi ikää?

 

[Selviät kyllä]

mutta paljon on omasta asenteesta kiinni. Jos päättää selvitä niin kaikki menee hyvin jos päättää rypeä omassa kurjuudessaan niin tulee oleen vaikeeta. Jos omistusasuntoon on sulla asuntolainaa niin saatat saada asumistukea, kysy Kelasta. Lapsilisiin saat yh-korotuksen, muistaakseni noin 36 euroa kuussa? Voin muistaa väärinkin. Lisäksi saat tietysti lasten isältä elatusmaksuja. Ja sossusta voi aina hakea toimeentulotukea, jos tuntuu ettei rahat riitä. Kotihoidontukeen voi hakea hoitolisää Kelasta.

Lasten selviäminen on hyvin pitkälti kiinni aikuisten asenteesta. Tuskin tulee mitään traumoja, kunhan muistat olla lapsillesi tukena.
Pärjäätte kyllä!

 

[Minä selvisin]

Kyllä siitä selviää! Minä jäin yksinhuoltajaksi kolmen alle 10 vuotiaan kanssa, olin lisäksi työttömänä ja keskeneräinen velkainen omakotitalo kotina. Mies omien sanojensa mukaan "kyllästyi kotileikkiin". Se on heille niin helppoa. Mulle se ei ollut leikkiä.

Kyllä minä siis siitä selvisin, sain onneksi nopeasti työpaikan, omakotitalo myytiin, muutin joksikin aikaa vuokralle VVO:n asuntoon, kunnes asuntoasiat selvisi. Pari kuukautta jouduin hakemaan toimeentulotukea ennenkuin palkka alkoi juosta. Mies joutui maksamaan elatusapua kolmesta, yh-korotus tuli, oikeastaan rahaa oli enemmän käytössä kuin avioliiton aikana.

Toki henkisesti oli välillä niin vaikeaa, että aamulla herätessä ainoa päämäärä oli, että ollaan illalla kaikki vielä elossa. Tsemppiä ja hae kaikkea apua, mitä vaan voit saada. Sekä henkistä että aineellista.

 

[Kelaan keskustelemaan.]

Kyllä saat asumistukea -vai onko se nyt asumislisää. Kannattaa mennä Kelaan juttelemaan. Toimeentulotukeenkin olet ehkä oikeutettu, varsinkin jos olet minimirahalla, vaikka asutkin omistusasunnossa.

 

[Äiti ja lapset]

Aivan ensimmäiseksi iso hali! Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi syksyllä (juuri avioeron harkinta-aika loppumassa). Lapset olivat silloin 8 kk ja toinen vähän yli 2v. Avioero tuli minulle lähinnä ilmoitusluontoisena asiana, jota en osannut yhtään odottaa. Alkushokki oli aivan järkyttävä ja ensimmäiset kuukaudet vain sitä kuten joku tuossa aiemminkin kirjoitti että "kun vaan kaikki ovat vielä illalla elossa". Elämää jaksoi ajatella eteenpäin ehkä juuri ja juuri tunnin verran, seuraavaa päivää ei uskaltanut edes ajatella. Se on jotenkin niin järkyttävää että isä (yleensä isä) voi vain lähteä, mutta äidin on oman tuskan ja järkytyksen ohessa myös hoidettava lapset. Se alku oli kyllä niin rankkaa aikaa, etten haluaisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään enkä halua sitä enää koskaan kokea. Nyt kun olen päässyt muuttamaan lasten kanssa pois vanhasta asunnosta ja aloitellaan "uutta elämää", niin elämässä alkaa näkyä jo vähän valoa...

No mutta tämä meni nyt ihan asian vierestä, aihe vaan kolahti niin lähelle

Mutta siis tuista jne, niin myös omistusasuntoon voi saada asumistukea. Yksinhuoltajakorotus on 46,60 per lapsi eli kahdesta lapsesta saa lapsilisiä yhteensä 303,70 per kk. Lisäksi sitten elatusmaksut ja hoitovapaalla tietysti hoitoraha, täysi hoitolisä (jos ei ole muita tuloja) + kuntalisä. Itse aion olla kotona aika lähelle sitä kun kuopus täyttää 3v. Itseasiassa pystyn nyt olemaan paljon pidempään hoitovapaalla kuin mitä olisin pystynyt aviolittossa, että jos jotain positiivista pitää hakea

Jos muuten haluat kirjoitella lisää, ilmoita, niin voin laittaa sähköpostiosoitteeni tänne. Mulla siis lapset nyt 1v ja vanhempi pian 3v. Itse olen 30v ja asutaan Helsingissä.

 

[yksinhuoltaja ja ihan hyvä äiti]

Kyllä sinä selviät! Muiden hyvien neuvojen ohessa neuvoisin pitämään hyvää huolta itsestäsi lastenhoidon ja arjen pyörittämisen ohessa. Onko luotettavia mummoja tai vaareja, setiä tai tätejä, ystäviä, jotka pystyvät joskus hoitamaan lapsiasi että et ihan uuvu kaiken vastuun kanssa?

Mutta kyllä sinä selviät. Vyötä kiristämällä onnistuu selviämään tiukastakin paikasta. Onneksi tavara ja vaatteet kiertävät ja niitä saa edullisesti kirppiksiltä. Ja moni läheinen saattaa osoittautua suureksi tueksi tosipaikan tullen.

 

[-2004-]

Erokäytäntö vaihtelee riippuen siitä, oletteko avo- vai avioliitossa. Tiesithän, että kunnan oikeusaputoimistosta saat apua esim. osituksen hoitamisessa? Myös pankkiin pitää ilmoittaa asiasta, sillä asuntolaina pitää neuvotella uudestaan (laina sinun kontollesi ja miehen nimi pois lainoista sekä omistajuudesta). Pankkia varten saatat tarvita lisätakaajan!!!

Kelalta selviää tuet.

Pidä huoli, että kunnan lapsenhuollon kanssa teette kirjallisen sopimuksen esim. 5 vuodeksi kerrallaan siitä, mitä on sovittu. Jos esimerkiksi mies heittäytyy maksamattomaksi, niin on paljon helpompaa lähteä ajamaan saatavia oikeusteitse kuin jos elatuksesta ja tapaamisoikeuksista on vain suullisesti sovittu. Jos eroatte sovussa, asioita voidaan soveltaa, mutta jos ero on tod.näk. riitaisa ja on riski, että lapsia käytetään kiistakapulana, niin sitä tarkemmin on sovittava asioista.

 

[Sinä pärjäät!]

Hyviä neuvoja täällä!

Edellistä komppaan, mutta lisään siihen:

Vaikka erottaisiin kuinka sopuisasti, asiasta kannattaa SILTI tehdä kirjallinen sopimus lastenvalvojalla, jossa on sovittu tapaamiset vaikka vain vuodeksi eteen päin (riippuu kuinka pieniä lapset ovat), vauvaa yleensä tavataan eri pituisia aikoja kuin esim 5-vuotiasta. Elatusmaksut merkitään myös, näin lama-aikaan ne kannattaa sopia kirjallisesti, koska sitten saat nopeammin lastenvalvojan kautta (sossun) maksamina ne, jos miehesi vaikka joutuu työttömäksi tai lomautetaan.

 

[Ap.]

Kiitos kaikille vastauksista!

Selvittelin tuossa itsekin asioita netistä ja huomasin ilokseni, että voin saada asumistukea myös tähän omistusasuntoon. Se helpottaa elämää ihan suunnattomasti. Tarkoitus olisi yrittää erota sovussa, mutta kyllä tässä viha välillä nousee pintaa, minä kun joudun eroamaan vastentahtoisesti. Mies kovasti vakuuttaa, että ero on minulle hyväksi, jää omaa aikaa, kun hän hoitaa lapsia jne. Mutta eipä se lohduta tipan vertaa. Uskon, että on reilu elatusmaksuissa, mutta kylla tarkoitus on sopia kaikki kirjallisesti.

Alkaa yksinhuoltajakorotukset pyöriä, kun mies muuttaa pois yhteisestä kodista? Olemme avioliitossa, joten harkinta-aika on kuitenkin sen puoli vuotta.

Äiti ja lapset: mielelläni kirjoittelen kanssasi lisää. Minä en tunne ketään eronneita, joten olisi kiva kuulla asiasta enemmän. Oma jaksaminen huolettaa kovasti.

 

[Myös yksin jäänyt]

Kiitos nimi. "äiti ja lapset". Kirjoituksesi toi lohtua: olen jäänyt yksin odottamaan lastamme, kuvailemasi tunteet ovat niin pelottavan tuttuja. Joskus tuntuu ettei jaksa aamulla edes nousta sängystä.

 

[Ap. vielä]

Tietääkö joku, että mitenkä ositus tehdään? Meillä mies ei halua tästä nykyisestä omistusasunnostamme mitään "korvausta". Ei olla lainaa ihan mahdottomia määriä vielä ehditty lyhentämään, mutta toki asunnon hinta on varmaan noussut. Voidaanko me vaan sopia, että velat siirtyy kokonaan minun nimiin, vai onko meidän pakko osittaa tämä, jolloin minä joutuisin todennäköisesti ostamaan mieheni tästä ulos? Lisäksi tarkoituksenamme on jättää auto yhteiseen käyttöön. Myös irtaimiston osalta mies on ajatellut, niin, että suurin osa tavaroista jää minulle tähän nykyiseen kotiin. Mutta onko asiat kuitenkaan sovittavissa? Pitääkö noudattaa jotain tiukkoja määräyksiä osituksesta?

Tosi kuluttavaa, kun pitää miettiä tällaisia turhanpäiväisiä asioita, olisi ihan tässä elämässä muutakin miettimistä.

 

[quupee]

Ymmärtääkseni riittää kun menette yhdessä pankkiin ja siirrätte lainat sekä asuntokirjat sinun nimiisi. Taloyhtiöön ilmoittaimen myös tärkeää. Että sen virallisempaa ositusta ei tarvitse tehdä.

Jos olen väärässä ja joku tietää paremmin, olisin kiitollinen tiedosta.

Meillä siis sama tilanne ja mies myös muuttamassa pois ja lainat siirretään nimiini. Muuta omaisuutta ei ole josta ositus pitäisi tehdä. Tavarat jaetaan ihan keskenämme.

 

[vinkkiä]

Komppaan "sinä pärjäät"- nimimerkkiä. Vaikka ero olisi kuinka sopuisa hyvänsä ja miehesi HALUAA että sinulle jää tietyt tavarat ja hän EI HALUA asunnostanne mitään niin tehkää kaikki kirjallisena. Uuden ihmisen löydettyään voi mieli muuttua ja muutenkin asiat on helpompi hoitaa selvissä ja epäselvissä tilanteissä kun kaikki on paperilla. TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA!!

 

[Äiti ja lapset]

Ap, tässä sähköpostiosoitteeni: Katariina-78@luukku.com

Ja nimimerkille "myös yksin jäänyt", voit myös kirjoittaa jos haluat Tiedän todellakin sen tunteen, kun ei haluaisi nousta aamulla sängystä ylös. Kahden pienen lapsen kanssa on vain ollut pakko... Ja syksyllä olin aivan varma etten tule koskaan selviämään tästä järjissäni ja vieläkin on päiviä jolloin epätoivo iskee (varsinkin kun mies on suunnilleen hylännyt lapsensa ja kaikesta saa riidellä). Mutta olen myös ajatellut asian niin, että jos tästä selviän, niin selviän elämässä mistä vaan Jostain se jaksaminen vaan tulee, kun on tiukka paikka... Mutta olen minä monet illat istunut lapset sylissä ja vain itkenyt että miten ihmeessä tässä kävi näin

Tuosta osituksesta kysyisin itsekkin... Me ei olla sitä tehty ja kohta tulee avioero virallisesti voimaan. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta, paitsi tavaraa, ei mitenkään arvokasta ja mies jätti kaiken mulle ja lapsille. Ainaostaan on velkaa autosta, jota nyt makselen yksinäni kun exä ei suostu sitä maksamaan. Osti heti itselleen uuden auton ja vetoaa vain että mähän tolla ajan... niinpä niin. Mutta siis miten sen osituksen voi tehdä, jos on tota autolainaa eli kaikki ei ole "selvää". Autosta on enemmän velkaa kuin mikä sen arvo on tänä päivänä, joten sitä ei saa oikeen myytyä... Onko neuvoja? Ja millainen sen osituspaperin pitää olla, onko jossain olemassa jotain mallia siihen?

 

[Osituksesta...]

Tietääkö joku miten se tehdään?

 

[Osituksesta]

Jos kyseessä on avioero (ei avoero), niin avioero on myös juridinen toimenpide. Avioerossahan katsotaan, että omaisuus pitäisi jaotella puoliksi.

Suosittelen lämpimästi, että otat yhteyttä oman kuntasi oikeusaputoimistoon. Varsinkin äitiyslomalaisena (tai hoitovapaalla olevana) saat oikeusapua todella edullisesti esim. osituksen parilla kympillä. Jos miehesi on varakkaampi, niin kannattaa tosiaan varata aika kunnan oikeusaputoimistoon sinun nimelläsi, jolloin maksu on edullisempi. Jos miehelläsi on nimittäin kovin hyvät tulot, hän ei välttämättä saa lainkaan kunnan oikeusapua, mutta kun sinä olet ajan varaajana, niin saatte sitä apua.

Ositus kannattaa tehdä kirjallisesti. Omalla kohdallani yhteinen asuntomme jäi minulle ja sitä vastaan kuitattiin miehen osalta elatusmaksuja, joten mies ei siis maksanut minulle elatusmaksua, mutta vastaaavasti hän ei saanut asunnon arvosta mitään.

Asuntojen hinnathan ovat muuten pudonneet nyt. Jos ette ole vielä ehtineet pahimmassa tapauksessa lyhentää lainkaan asuntolainaa, vaan olette maksaneet pelkkiä korkoja vasta, niin sinähän saatat joutua lunastamaan mieheltäsi hänen osuutensa lainasta, vaikka asunnon arvo on nyt pudonnut verrattuna esim. vuoden takaiseen tilanteeseen.

Pankin osalta kannattaa huomata se, että jos sinä otat vastataksesi koko asuntolainasta, niin asunnon täytyy myös siirtyä sinun nimiisi. Sinä joudut neuvottelemaan pankin kanssa uuden asuntolainan ja mies (eli tässä tapauksessa myyjä) joutuu maksamaan varainsiirtoveroa pahimmassa tapauksessa. On siis mahdollista, että kokonaislainamäärä kasvaa niin isoksi, että sinun vakuutesi eivät riitä, vaan tarvitset takaajan uudelle lainalle. Pahimmassa tapauksessa asunto menee myyntiin ja joudut etsimään pienemmän asunnon tilalle.

Avioerotapauksessa joutuu siis pyörittämään yhtä aikaa kolmea kuviota: pankkilaina, lasten elatus ja tapaamisoikeudet sekä omaisuuden jakaminen (= ositus avioerotilanteessa).

Kannattaa huomata, että jos tapaamisoikeudet jaetaan puoliksi, niin välttämättä ei saa elatusapua siinä tilanteessa, vaikka onkin yksinhuoltaja (eli perheen ainoa tuloa saava aikuinen). Lapsilisät voivat mennä vain toiselle vanhemmalle ei molemmille.

Omasta kokemuksestani viisastuneena suosittelen, että ihan ensimmäiseksi varaat ajan viivytyksettä oikeusaputoimistoon. Sen jälkeen asiat lähtevät rullaamaan. Kannattaa myös varata pian aika lastenhuollon järjestämiseksi. Niihin saattaa olla jonoa, joten se kannattaa myös hoitaa pian pois alta.

 

[vielä jatkoa]

Kannattaa siis varmistaa, että ei maksa sellaista lainaa, joka ei ole omissa nimissä. Jos maksat lainaa sellaisesta asiasta, jossa kumpikin on omistajana, niin omaisuus pitää jakaa, jotta myös omistusoikeus on vain sinulla. Mahdollisessa myyntitilanteessa nimittäin huomaat, että et voi myydä esim. autoa, jos se onkin miehen nimissä!!!

Auton osalta kannattaa miettiä, että tuleeko sinulle kalliimmaksi pitää autoa ja maksaa siitä vakuutukset ja bensat vai olisiko silti järkevämpää myydä se ja maksaa sitä jäljelle jäävää lainaa pois sitten myynnin jälkeen? Auton pito on aina kallista (katsastus, renkaat, huollot, ajoneuvovero jne) eikä millään tavalla suositeltavaa, jollei se ole välttämätön esim. työn takia tai siksi, että asuu maaseudulla julkisen liikenteen ulottumattomissa.

Näin jälkiviisaana totean, ettei muuten kannata ottaa niin pitkiä autolainoja, että auto on jo romuttamolla, kun vielä joutuu niitä lainoja makselemaan. Käytännössä siis autolaina kannattaisi olla max 3-4 vuotta, jotta ehtii säästää sitten sen jälkeen jo vähitellen uutta autoa varten.

 

[Epätoivoinen*]

Uppista...

 

[%-asteikko]

Enemmän lapsille traumoja jää, jos joutuvat kuuntelemaan tappeluanne, jäätävää mykkäkoulua yms. Ero voi olla hyvin hoidettu tai sitten ei. Kun lapsia ei käytä kiristyskeinona, vaan kumpikin osapuoli haluaa ajatella lastensa parasta, niin isäkään ei katoa lasten elämästä. Mitä pienempi lapsi, sitä paremmin sopeutuu eroon.

Itselläni meni 2 vuotta toipua erosta. Alussa olin katkera ja todella vihainen. Suorastaan takerruin lapsiin ja alussa oli vaikea ottaa omaa aikaa. En osannut olla ollenkaan rentoutuneena, kun lapset olivat isällään. Toisaalta kaikenlaista oppii ja sitä oppii kehittämään erilaisia selviytymiskeinoja. Oli rankkaa nähdä, että yhteiset ystävämme valitsivat, kumman "puolelle" menevät. Asunto vaihtui, lapsilla oli poissaolevaa vanhempaa ikävä, yksin hoiti kaiken ikävän ja iloisen. Raha-asiat olivat alussa iso ongelma, kun ei ollut tarvinnut koskaan miettiä rahojen riittämistä.

Nyt elämä menee hyvin, lapset pärjäävät hyvin, tulen toimeen omillani ja koen itseni onnelliseksi. Ero ei ole kuolemantuomio, vaan voi lopulta olla hyväkin ratkaisu (vaikka siis itse ei alunperin olisi eroa halunnutkaan).