Mulla menee pojan (melkeen 3 v) tosi hyvin. Pojan isä on vain vähän kuvioissa mukana ja tukiverkkoa mulla ei juurikan ole, koska sukulaiseni ja ystäväni asuvat kaukana. vauva-aika oli raskasta, mutta nyt alkaa helpottaa. Poika on päivät hoidossa (pph) ja minä opiskelen. Omaa aikaa mulle jää iltaisin ja toisinaan myös päivisin, kun opiskelupäiväni saattavat joskus olla lyhyitä. Toisinaan mulla on myös vapaapäiviä keskellä viikkoa, joskus vietetään nämä päivät pojan kanssa, mutta joskus vien pojan hoitoon ja teen rauhassa kouluhommia, siivoilen, käyn kaupungilla, uimahallissa yms. Pieni oma aika joka päivä on mulle tärkeää.
Taloudellisesti meillä ei mene hyvin. Ollaan varmaan tämän maan pienituloisimpien joukossa. Rahat kyllä joten kuten riittävät, mkun elämme säästeliäästi, käytämme kirpputoreja yms. En juurikaa juo alkoholia, enkä polta tupakkaa joten sillä säästetään. Muutenkin ostelemme todella vähän mitään muuta kuin ruokaa. Olen oikeutettu saamaan pari kertaa viikossa MLL.n hoitajan (sosiaalitoimisto maksaa) iltamenoja varten, joten jopa pippaloimaankin joskus pääsee.
Vierailemme usein vanhempieni luona ja silloin saan aina hiukan levähtää. Pärjäämme paremmin pojan kanssa kahdestaan, kuin jos pojan ongelmainen isä asuisi kanssamme. Myös rahatilanteemme on nyt parempi kuin aiemmin, asuessani pojan isän kanssa yhdessä.
yhdessä touhutaan nyt mitä vaan mitä muutenkin lapsen kanssa tekee, oli siinä miestä tai ei. 
