yksinodottajat
- Viestiketjun aloittaja LMK
- Ensimmäinen viesti
Mä tänne kirjottelin joskus raskaana pari kertaa ja nyt oon tosiaan tuommosen melkein 3kk ikäisen tyllerön äiti 
kaikki on mennyt hyvin ilman isääkin. Mun isosisko oli mukana synnytyksessä ja aina alkuun kotona vauvan kanssa että sain käytyä kaupassa. Alussa tuli monet itkut itkettyä, että oonko oikeesti yksin riittävän hyvä vanhempi ja pelotti että menetän vauvan jne. Ne oli ne hormonit 
mutta hyvin meillä on mennyt.
tsemppiä kaikille teille odotukseen, tulette varmasti pärjäämään hienosti!
Tein facebookkiin salaisen ryhmän yh-äideille. Sitä ryhmää ei edes muut näe. Jos haluutte kutsua niin laittakaa mulle yksityisviestinä tänne nimi ja sitten vähän tietoa että miltä näytät profiilikuvassa niin lisään kaveriksi ja sitten siihen ryhmään!
kaikki on mennyt hyvin ilman isääkin. Mun isosisko oli mukana synnytyksessä ja aina alkuun kotona vauvan kanssa että sain käytyä kaupassa. Alussa tuli monet itkut itkettyä, että oonko oikeesti yksin riittävän hyvä vanhempi ja pelotti että menetän vauvan jne. Ne oli ne hormonit mutta hyvin meillä on mennyt. tsemppiä kaikille teille odotukseen, tulette varmasti pärjäämään hienosti!
Tein facebookkiin salaisen ryhmän yh-äideille. Sitä ryhmää ei edes muut näe. Jos haluutte kutsua niin laittakaa mulle yksityisviestinä tänne nimi ja sitten vähän tietoa että miltä näytät profiilikuvassa niin lisään kaveriksi ja sitten siihen ryhmään!
Heippa kaikki!
Kiva kun tämä ketju on alkanut aktivoitumaan! Itse kirjottelin tänne joskus viime kesänä, mutta raskaus vei mukanaan eikä ole kovin usein tullut käytyä. Yksin siis odottelen minäkin, olen odotellut alusta saakka ja erittäin hyvin on onneksi mennyt. Enää tässä vaiheessa en edes osaa kuvitella millaista olisi yhdessä miehen kanssa odotella, olen jo niin tottunut ajatukseen vauvasta ja minusta. Onneksi perhe ja ystävät on tukeneet koko matkan ajan, varsinkin oma äitini on ollut korvaamaton tuki. Nyt siis viimeiset metrit menossa, tyttönen syntyy helmikuussa! :heart:
Lapsen isälle raskauden etenemisestä tiedottamisesta
Itse olen kertonut kaikki tärkeimmät, kuten ultrakuulumiset + lähettänyt joitain kuvia, ja nyt näillä viikoilla painoarviot tms. Puhutaan noin kerran kuussa ja vaihdetaan kuulumiset. Meillä siis tilanne, että kavereita ollaan, ei ole takana eroa tai mitään suurempaa draamaa, niin ihan hyvissä väleissä ollaan, ja siksi haluan pitää häntä ajan tasalla. Jätkää selvästi kiinnostaa pikkuisen kuulumiset, vaikka alusta asti on ollutkin selvää, ettei hän isäksi halua. Tässä vaiheessa en vielä yhtään osaa sanoa miten tilanne kehittyy lapsen syntymän jälkeen, tapaamiset tms. kun asutaan eri maissa.. Ei olla vielä paljon keskusteltu isyyden tunnustamisesta ja muista käytännön asioista, mutta selvää on, että minusta yksinhuoltaja tulee.
Suljettu kerho/facebookryhmä saa myös täältä kannatusta! Olisi ihana jutella kaikkien samassa tilanteessa olevien kanssa ja vaihtaa vauvakuulumisia sun muuta.
Kiva kun tämä ketju on alkanut aktivoitumaan! Itse kirjottelin tänne joskus viime kesänä, mutta raskaus vei mukanaan eikä ole kovin usein tullut käytyä. Yksin siis odottelen minäkin, olen odotellut alusta saakka ja erittäin hyvin on onneksi mennyt.
Enää tässä vaiheessa en edes osaa kuvitella millaista olisi yhdessä miehen kanssa odotella, olen jo niin tottunut ajatukseen vauvasta ja minusta. Onneksi perhe ja ystävät on tukeneet koko matkan ajan, varsinkin oma äitini on ollut korvaamaton tuki. Nyt siis viimeiset metrit menossa, tyttönen syntyy helmikuussa! :heart:Lapsen isälle raskauden etenemisestä tiedottamisesta
Itse olen kertonut kaikki tärkeimmät, kuten ultrakuulumiset + lähettänyt joitain kuvia, ja nyt näillä viikoilla painoarviot tms. Puhutaan noin kerran kuussa ja vaihdetaan kuulumiset. Meillä siis tilanne, että kavereita ollaan, ei ole takana eroa tai mitään suurempaa draamaa, niin ihan hyvissä väleissä ollaan, ja siksi haluan pitää häntä ajan tasalla. Jätkää selvästi kiinnostaa pikkuisen kuulumiset, vaikka alusta asti on ollutkin selvää, ettei hän isäksi halua. Tässä vaiheessa en vielä yhtään osaa sanoa miten tilanne kehittyy lapsen syntymän jälkeen, tapaamiset tms. kun asutaan eri maissa.. Ei olla vielä paljon keskusteltu isyyden tunnustamisesta ja muista käytännön asioista, mutta selvää on, että minusta yksinhuoltaja tulee.
Suljettu kerho/facebookryhmä saa myös täältä kannatusta! Olisi ihana jutella kaikkien samassa tilanteessa olevien kanssa ja vaihtaa vauvakuulumisia sun muuta.
20v tuleva yksinodottaja täälläkin (eroamassa poikaystävän kanssa, herra kun ei ota vastuuta teoistaan eikä lasta tai minua halua kun ylläri pääsi käymään Mielelläni kanssa liittyisin tuonne kerhon puolelle, laitoin jo pyynnön
Mielelläni kanssa liittyisin tuonne kerhon puolelle, laitoin jo pyynnön Liityn seuraan.
Viikkoja nyt 10+1 ja kaks muksua (´03 ja ´04) ennestään.. Yhteishuoltajuus heidän isänsä kanssa, mutta eri osoitteisiin muutettu jo iät ja ajat sitten.
Kyselyä oli tuosta isälle raskaudesta ja kulusta ilmoittamisesta.. Mulla on vähän lohduton tilanne, haluaisin ilmoittaa, että ylipäätään olen raskaana, mutta kun menin siis toilailemaan vapaailtanani ihan totaalisesti ja mulla ei ole tästä isästä yhtään mitään muistikuvaa. Aamulla heräsin hänen luoltaan sohvalta, farkkuja vaille pukeissa. Häivyin vähin äänin...
Testin tehtyäni pohdin asiaa pari päivää ja totesin, ettei minusta aborttiinkaan ole. Kävin norkoilemassa tämän isukin asunnon ulkopuolella, vain todetakseni, että alaovet aukeavat vain avaimella ja ovisummerin kautta... Mistäs minä muistin, monennestako asunnosta lähdin menemään..
En elättele toiveita, että jonkin kumppanin henkilöstä saisin, mutta omien periaatteideni takia haluaisin ilmoittaa edes. Yksinhuoltajuus ei pelota, eikä häiritse...mutta tämä ilmoittamisen mahdottomuus häiritsee.
Just vasta kirjauduin (oon kavereillekin tästä jutellut, mutta olis oikeasti kiva jutella muiden samankaltaisissa tilanteissa olevien kanssa) ja en ihan vielä ehken osaa tätä Mutta siis jos joku haluaa minut sinne suljettuun ryhmään lisätä, niin olis kiva, kun en oikein tiedä mistä mä sen löydän
Viikkoja nyt 10+1 ja kaks muksua (´03 ja ´04) ennestään.. Yhteishuoltajuus heidän isänsä kanssa, mutta eri osoitteisiin muutettu jo iät ja ajat sitten.
Kyselyä oli tuosta isälle raskaudesta ja kulusta ilmoittamisesta.. Mulla on vähän lohduton tilanne, haluaisin ilmoittaa, että ylipäätään olen raskaana, mutta kun menin siis toilailemaan vapaailtanani ihan totaalisesti ja mulla ei ole tästä isästä yhtään mitään muistikuvaa. Aamulla heräsin hänen luoltaan sohvalta, farkkuja vaille pukeissa. Häivyin vähin äänin...
Testin tehtyäni pohdin asiaa pari päivää ja totesin, ettei minusta aborttiinkaan ole. Kävin norkoilemassa tämän isukin asunnon ulkopuolella, vain todetakseni, että alaovet aukeavat vain avaimella ja ovisummerin kautta... Mistäs minä muistin, monennestako asunnosta lähdin menemään..
En elättele toiveita, että jonkin kumppanin henkilöstä saisin, mutta omien periaatteideni takia haluaisin ilmoittaa edes. Yksinhuoltajuus ei pelota, eikä häiritse...mutta tämä ilmoittamisen mahdottomuus häiritsee.
Just vasta kirjauduin (oon kavereillekin tästä jutellut, mutta olis oikeasti kiva jutella muiden samankaltaisissa tilanteissa olevien kanssa) ja en ihan vielä ehken osaa tätä
Mutta siis jos joku haluaa minut sinne suljettuun ryhmään lisätä, niin olis kiva, kun en oikein tiedä mistä mä sen löydän
Viimeksi muokattu:
Hei!
teemme opinnäytetyötämme yksinodottajista ja kaipalisimme kovasti lisää vastauksia kyselyymme
Tässä linkki kyselyymme Opinnäytetyökysely:Odotatko tai oletko odottanut lasta yksin - Tutkimukset ja kyselyt - Keskustelu - Helistin.fi •
Kiitoksia jo etukäteen vastanneille, olette meille suurena apuna
T:Anna-maria ja Tiina
teemme opinnäytetyötämme yksinodottajista ja kaipalisimme kovasti lisää vastauksia kyselyymme
Tässä linkki kyselyymme Opinnäytetyökysely:Odotatko tai oletko odottanut lasta yksin - Tutkimukset ja kyselyt - Keskustelu - Helistin.fi •
Kiitoksia jo etukäteen vastanneille, olette meille suurena apuna
T:Anna-maria ja Tiina
Hei !
Saanen liittyä joukkoonne ! ? Olen 30 v jo kahden lapsen yh ja kolmas tulossa ! Yksin odotan tätä kolmatta suloisuutta =) Sitä kuitenkin rakastaen yli kaiken... Mikään ei ole helppoa eikä tule olemaan mutta selviän kyllä, tiedän sen =)
Saanen liittyä joukkoonne ! ? Olen 30 v jo kahden lapsen yh ja kolmas tulossa ! Yksin odotan tätä kolmatta suloisuutta =) Sitä kuitenkin rakastaen yli kaiken... Mikään ei ole helppoa eikä tule olemaan mutta selviän kyllä, tiedän sen =)
Vieläkö tää ketju on hengissä? Täällä olis yks 24-vuotias yksinodottaja rv 21+6. Lyhyesti siis ei tunnettu kauaa lapsen isän kanssa kun olin jo raskaana, alkuun kaikki meni hyvin ja isäkin oli innoissaan tulevasta lapsesta (edellisestä suhteesta poika). Ekan ultran jälkeen alkoi kuitenki pullo kiinnostaa enemmän. Onko facebookkiin tehty jo ryhmä tälle ja miten siihen pääsee mukaan?
Laita vaikka mulle täällä viestinä nimes ja vähän tuntomerkkejä miten tunnistan profiilikuvasta, jos monia samannimisiä, niin laitan kaveripyyntöä ja lisään ryhmään. Meillä on facebookissa ihana äitiryhmä
Meillä on facebookissa ihana äitiryhmä 
Voisin itse liittyä mielelläni myös tuonne fb ryhmään,mutta mua ei löydä etsimällä joten mulle pitäis laittaa oma nimi että voin itse laittaa kaveripyynnön...
Olen 21 v. ja odotan esikoistani 30+2 vkoa. En tuntenut lapsen isää niin hyvin ennen kuin tulin raskaaksi. Miehellä oli jo alle vuoden vanha poika edellisestä suhteesta. He olivat tuoreesti eronneet, ei ehkä mikään hyvä enne. Olin alusta asti varma, ettei abortti ollut oikea vaihtoehto, vaikka lapsen isä ja jopa äitini olivat sitä mieltä, että se olisi kaikkien parhaaksi. Totesin molemmille, ettei ole pakko olla mun kanssa tekemisissä niin ei tarvitse sitten ei-toivottua lasta katella. Miehelle ilmaisin, ettei kenenkään tarvitse tietää hänen isyydestään jos tämä itse päättää valita eri polun ja olla olematta lapsen elämässä. Olin täysin asennoitunut siihen että tulen sekä odottamaan lasta yksin, että kasvattamaan yksin. Sekä mies, että äiti tulivat sitten toisiin aatoksiin ja lopulta hyväksyivät, että lapsi on tulossa. Mies halusi ottaa vastuuta ja olla lapselleni isä. Päätettiin lapsen isän kanssa yrittää olla pariskunta ja hän lupasi tukea ja auttaa, käytiin yhdessä yhdessä ultrassakin, neuvolassa tykkään käydä yksin muutenkin. Hän ilmoitti koko perheelleen lapsen tulosta ja muutti minun asuntooni ollakseen minua lähempänä. Hetken olimme sulassa harmoniassa, mutta sitten hän alkoi ravaamaan entiseen tapaan ulkona. Hän vietti enemmän ja enemmän aikaa pois kotoota ja aina vähemmän aikaa minun kanssa. Joko ensimmäisen poikansa kanssa, tai salilla, tai kavereiden kanssa, tai baarissa yms. Lopulta sain tietää, että hän petti minua. Pakkasin samana päivänä kaikki äijän kamat ja pyysin hakemaan ne pois. Hän ei myönnä, eikä kiistä. Haluaa edelleen olla lapsen elämässä ja pysyä mun rinnalla. Lastaan hän saa toki nähdä, mutta en ole oikein varma ansaitseeko enään olla mun kanssa kun oli ensimmäisestä kierroksesta vaikea selvitä ilman hairahduksia. Olemme vielä tekemisissä, näemme melkein joka päivä ja vielä saan silloin tällöin häneltä vähän apua. Pääsääntöisesti kuitenkin odotan yksin. Harmittaa, vituttaa, surettaa, mutta kai tää oli odotettavissa. En tiiä kuka tulee mun kanssa synnytyssaliin enään. Kaikki ystävät ovat kaikonneet kesäksi muualle, äiti on jo muutenkin tehny raskaudesta henkisesti ankean mielipiteillään ja ohjeillaan ja mies... En nyt oikein siitä tiiä.
Ikäviä juttuja nää on, mutta kyllä ilman sitä miestäkin pärjää! Mun tyttö nyt melkein 9kk ja meillä menee oikeen loistavasti! Isä ei tiedä että lapsi on syntynyt, ei ole ollut ssiis sen jälkeen missään yhteyksissä muhun, kun pakotti alkuraskaudessa tekemään abortin. Enkä onneksi ole siihen missään edes törmännyt
Fb-ryhmään saa ehdottomasti tulla uusia lisää kans
Mun tyttö nyt melkein 9kk ja meillä menee oikeen loistavasti! Isä ei tiedä että lapsi on syntynyt, ei ole ollut ssiis sen jälkeen missään yhteyksissä muhun, kun pakotti alkuraskaudessa tekemään abortin. Enkä onneksi ole siihen missään edes törmännyt Fb-ryhmään saa ehdottomasti tulla uusia lisää kans
Fb kiinnostaa kyllä, miten sinne pääsee?
Olo on osittain helpottunut koska en oo oikein saanut selville tähän mennessä että mikä sillä on meininki asian suhteen, niin oli mukavaa suora vastaus lopultakin saada. En oo niinkään vihanen tms. vaan pettynyt ettei ollutkaan aikuisesta ihmisestä osaansa vastuusta kantamaan. Tosin olin sen verran jo kilariämmä että ilmoitin että jos se ei kerro porukoilleen niin minä sen teen
Olo on osittain helpottunut koska en oo oikein saanut selville tähän mennessä että mikä sillä on meininki asian suhteen, niin oli mukavaa suora vastaus lopultakin saada. En oo niinkään vihanen tms. vaan pettynyt ettei ollutkaan aikuisesta ihmisestä osaansa vastuusta kantamaan. Tosin olin sen verran jo kilariämmä että ilmoitin että jos se ei kerro porukoilleen niin minä sen teen
Maggis, laita mulle yksityisviestinä täällä sun nimi ja vähän tietoa että miltä näytät profiilikuvassa, niin lisään sut kaveriksi ja sitte ryhmään
Moi, tässä myös yksi yksinodottaja ilmoittautuu! Katkarapuni on rv 7 suurinpiirtein nyt, joten hyvin alussa mennään. Ehdin tapailemaan iskää vain kolmisen kuukautta ennen plussausta, ja tämä herrasmies ei todellakaan isäksi halunnut. Välitän kyseisestä miehestä sen verran että päästin hänet suosilla pälkähästä; hän ei ole koskaan halunnut lapsia, ja on muutenkin hyvin sitoutumiskammoinen vaikka pohjimmiltaan hän on paras mies jonka tiedän Minä en kuitenkaan olisi voinut aborttia tehdä, joten me pärjäämme katkiksen kanssa kyllä kahdestaankin vallan mainiosti, harmi että hyvästä suhteesta jouduin vain luopumaan. Mutta näin oli tarkoitettu; jos minun kohdalleni se 4% ehkäisytehottomuudesta sattuu niin kyllä sillä tarkoitus täytyy olla 
Olisi mukavaa saada tukea ja ymmärrystä samassa tilanteessa olevilta, joten myös minä liittyisin mielelläni siihen FB-ryhmään
Minä en kuitenkaan olisi voinut aborttia tehdä, joten me pärjäämme katkiksen kanssa kyllä kahdestaankin vallan mainiosti, harmi että hyvästä suhteesta jouduin vain luopumaan. Mutta näin oli tarkoitettu; jos minun kohdalleni se 4% ehkäisytehottomuudesta sattuu niin kyllä sillä tarkoitus täytyy olla Olisi mukavaa saada tukea ja ymmärrystä samassa tilanteessa olevilta, joten myös minä liittyisin mielelläni siihen FB-ryhmään Täällä myös yksi odottaja Helsingistä, rv 20+3 menossa. Isä on jotenkuten mukana odotuksessa, esim. ollut ultrissa mukana viimeksi tänään. Mutta me ei olla koskaan asuttu yhdessä ja alkaa näyttää yhä epätodennäköisemmältä, että ikinä tultaisiin asumaankaan, sen verran hänellä on paljastunut olevan näköjään ylitsepääsemättömiä alkoholi -yms. muita ongelmia enkä oikein enää tiedä missä määrin haluan hänen kanssaan olla. Hän on vanha kaverini, jota en sitten kuitenkaan tuntenut tarpeeksi hyvin, vaikka niin luulin. Minulla on vanhempiakin lapsia, enkä halua tuota miestä sekoittamaan heidänkin asioitaan, mutta toisaalta välitän hänestä liikaa että pystyisin sulkemaan tämän odotuksen ulkopuolellekaan. Ja kai vauvankin olisi hyvä isäänsä oppia tuntemaan, jos mahdollista. Saa nähdä sitten miten menee isyyden tunnustamiset ynnä muut, ei jaksa vielä pähkäillä.
Kovin on yksinäiseltä odotus tuntunut edellisiin kertoihin verrattuna, joilloin olen asunut yhdessä ja ollut naimisissa noiden vanhempien lasten isän kanssa. Varsinkin alun pahoinvointi ja väsymys olivat ihan kamalia kun piti yksin pyörittää huushollia ja käydä töissäkin siinä samalla. Nyt on ihan ok-jaksamistilanne, mutta raskauden loppuaikaikoja pelkään ja aikaa ihan vastasyntyneen kanssa, että miten pärjään.
Minua myös kiinnostaisi se fb-ryhmä.
Kovin on yksinäiseltä odotus tuntunut edellisiin kertoihin verrattuna, joilloin olen asunut yhdessä ja ollut naimisissa noiden vanhempien lasten isän kanssa. Varsinkin alun pahoinvointi ja väsymys olivat ihan kamalia kun piti yksin pyörittää huushollia ja käydä töissäkin siinä samalla. Nyt on ihan ok-jaksamistilanne, mutta raskauden loppuaikaikoja pelkään ja aikaa ihan vastasyntyneen kanssa, että miten pärjään.
Minua myös kiinnostaisi se fb-ryhmä.
Vieläkö täältä löytyy keskustelua?
Itse olen rv6+5 ja mies lähti jo ennen plussaa vuoden yhteiselon jälkeen. Ystävinä erottiin, mutta saapa nähdä tuleeko isä olemaan mukana, toivon ainakin niin. Aborttia yritti ehdottaa, mutta nyt olisi tulossa mukaan synnytykseen ja siltikään ei halua nimeään isyystodistukseen.
Ero on sen verran tuore että on vaikea keskittyä nauttimaan raskaudesta kun ikävä ja suru painaa mieltä. Muiden yksin odottavien kirjoituksia luettuani sain toivoa että tulen kyllä selviämään tästä hienosti yksinkin.
Löytyisikö Helsingin suunnalta kohtalotavereita vaikkapa lenkki- tai ihan vaan juttuseuraksi?
Itse olen rv6+5 ja mies lähti jo ennen plussaa vuoden yhteiselon jälkeen. Ystävinä erottiin, mutta saapa nähdä tuleeko isä olemaan mukana, toivon ainakin niin. Aborttia yritti ehdottaa, mutta nyt olisi tulossa mukaan synnytykseen ja siltikään ei halua nimeään isyystodistukseen.
Ero on sen verran tuore että on vaikea keskittyä nauttimaan raskaudesta kun ikävä ja suru painaa mieltä. Muiden yksin odottavien kirjoituksia luettuani sain toivoa että tulen kyllä selviämään tästä hienosti yksinkin.
Löytyisikö Helsingin suunnalta kohtalotavereita vaikkapa lenkki- tai ihan vaan juttuseuraksi?
Hei, minä olen 31v yksinhuoltaja Helsingistä. Ollut yksin 8.raskauskuukaudesta alkaen, koska sain tietää lapseni isän pettämisestä ja heitin hänet ulos. Jonkun verran ollan oltua yhteydessä, hän on nähnyt poikaansa, mutta muuten ei osallistu mitenkään meidän elämässämme. Hänellä oli ennen 1 pieni poika ja hän asuu nyt uudelleen heidän kanssa (eli palasi eksänsä luo).
Viimeksi muokattu:
Heippa!! Täällä myös yksinodottaja, ja mielelläni tulisin FB ryhmään mukaan jos sinne vielä pääsee... Täällä olen jo loppu suoralla menossa, pari kuukautta enää jäljellä. Minulla on jo yksi lapsi edellisestä liitosta, josta yhteishuoltajuus isän kanssa...
Millähän nimellä FB ryhmä löytyy?
Täällä olen jo loppu suoralla menossa, pari kuukautta enää jäljellä. Minulla on jo yksi lapsi edellisestä liitosta, josta yhteishuoltajuus isän kanssa...Millähän nimellä FB ryhmä löytyy?
Similar threads
- kyllästynyt
- Perhe-elämä
- painaijaisia
- Aihe vapaa