YksinOdottoja
- Viestiketjun aloittaja odottaja
- Ensimmäinen viesti
K
Katrilli76
Vieras
E
Eve Mantu
Vieras
Pakko mainostaa: odotin lasta yksin viisi vuotta sitten ja päätin kirjoittaa aiheesta kirjan. Kirja on ilmestynyt, se on yksin odottavien raskaus- ja vauva-ajan kumppaniksi tarkoitettu voimakirja.
Piipahtakaa blogissani! http://voimakirja.vuodatus.net/
Piipahtakaa blogissani! http://voimakirja.vuodatus.net/
Heip,
Luin tuon Even kirjan täss parissa päivässä. Oli hyvä opus. Suosittelen. Moni negativinen asia voi saada positiivisen näkökannan. Vaikka siellä murheen aallonpohjassa on pakko välillä käydä, niin niitä hyviä hetkiä on sittenkin enemmän.
Jos minulle murhe iskee päälle, niin mietin aina sitä kamalaa kuvaa maanjäristysalueella, jossa pikkulapsi etsii kadonnutta perhettään. Raakoja asioita, mutta saa kiittämään joka päivästä ja arvostamaan sitä mitä on saanut. =)
H
Hei
Vieras
\
Saakohan tota kirjaa kirjastosta vaiko ainoastaan kirjakaupoista ja jos siten kuinka paljon maksaa?
Alkuperäinen kirjoittaja 13.10.2006 klo 21:08 Vadelma71 kirjoitti:
Saakohan tota kirjaa kirjastosta vaiko ainoastaan kirjakaupoista ja jos siten kuinka paljon maksaa?
Mä varasin kirjastosta. Oli noin 30 varausta ennen mua, mutta sain sen aika nopeasti. Palautin sitten nopeesti lukemisen jälkeen, et muutkin saa lukunautinnon. Ajattelin jossain vaiheessa ostaa omankin kappaleen, en tiedä hintaa vielä.
Huh huh tänään oli taas vaikee aamu. Alko kiukuttaa ja itkettään kaikki ja taas päätin, että isä ei tuu ikinä näkemään poikaansa. Järjetön ajataushan tää on ja menee ohi, mutta sallittaneen välillä synkeät ajatukset, niin valoisatkin pääsee joskus esille. Me ollaan pojan kanssa kuin joku tuleva kirjanpitoerä, ei mikään inhimillinen osa elämää. Saa nähdä, miten tuo synnytys menee, valmennuksessa isukki on kuitenkin omasta halustaan ja mielenkiinnosta mukana. Mukava asia sinäänsä =)
Vadelma ja poikanen rv 33+4
\
Moi, minulla samankaltainen tilanne; esikoistyttö 5-vuotias ja elokuussa sain toisen tytön. Isosta siskosta on ollut ihanaa kun meitä on nyt kolme vaikka pelkäsin reagoivan negatiivisesti, oltiin niin pitkään kaksin.
Olisi kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia =)
Alkuperäinen kirjoittaja 19.08.2006 klo 12:15 Heidi kirjoitti:
Moi, minulla samankaltainen tilanne; esikoistyttö 5-vuotias ja elokuussa sain toisen tytön. Isosta siskosta on ollut ihanaa kun meitä on nyt kolme vaikka pelkäsin reagoivan negatiivisesti, oltiin niin pitkään kaksin.
Olisi kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia =)
Täällä ihanan 1v 2kk ikäisen pojan 20v yh-äiti. Olen ollut alusta lähtien yksin, siis jo odotusajan, isä ei halua olla yhteydessä. Isyystaistelu loppusuoralla.
Saa laittaa y-v:tä, juttelen kanssaihmisten kanssa mielelläni enemmänkin
Saa laittaa y-v:tä, juttelen kanssaihmisten kanssa mielelläni enemmänkin
K
KirsikkaMAria
Vieras
Miekin yksikseen odotan, ensimmäistä pikkuistani. Lapsen isä tietää raskaudesta, eikä halua olla osallisena tässä millään tasolla...Toisaalta olen hänelle jo kertoessani ilmaissut etten vaadi enkä pakota häntä mihinkään. MIelestäni se ei ole oikea ratkaisu kenenkään kannalta, halutessaan hän voi osallistua.Mutta siinä tapauksessa vaadin 100% sitoutumista lapseen, en itseeni. Tarkoitan että täytyy ymmärtää se vastuu ja sitoutuminen, lapsen täytyy voida luottaa isäänsä.Siihen mitä hän lupaa. Vaikea selittää mitä tarkoitan...
Yritin liittyä tuohon alusta asti yksin yht-yhteidöön mutta herjasi vain että ei sellaista ole olemassa... Olisi mukava kun olisi joku jolle jutella. LA:han aikaa nelisen kuukautta. Sitten saa käärön syliin..
Yritin liittyä tuohon alusta asti yksin yht-yhteidöön mutta herjasi vain että ei sellaista ole olemassa... Olisi mukava kun olisi joku jolle jutella. LA:han aikaa nelisen kuukautta. Sitten saa käärön syliin..
N
nnn
Vieras
Täällä myös yksinodottaja Nyt puoliväli menossa ja hyvin menee. Lapsen isä osottautui aikamoiseksi narsistiksi ja hyvin äkkipikaisesti, joten totesin että mieluummin kasvatetaan lapsi erikseen mutta hyvissä väleissä, entä yhdessä ja huonoissa väleissä. Mutta saa sitten nähdä onko (jälleen kerran) isän mielipide muuttunut kunhan lapsi maailmaan putkahtaa! Joten en jaksa miettiä enää mitä hän mahtaa pähkäillä, itse tiedän mitä minä haluan ja isä saa sitten kertoa kun lapsi on tässä maailmassa mitä ja miten paljon hän haluaa olla lapsensa elämässä mukana. Mutta se on joko tai, 100% tai ei ollenkaan. Eli yhteen ei palata, mutta saa puolestani tavata ja auttaa lasta ja minua elatuksella parhaansa mukaan, mutta jos ei elatusta halua maksaa, olkoon sitten myös ilman tapaamisia. Täytyy olla järki päässä!
Tsemppiä vaan kaikille!! Ja hyvää odotusaikaa!
Nyt puoliväli menossa ja hyvin menee. Lapsen isä osottautui aikamoiseksi narsistiksi ja hyvin äkkipikaisesti, joten totesin että mieluummin kasvatetaan lapsi erikseen mutta hyvissä väleissä, entä yhdessä ja huonoissa väleissä. Mutta saa sitten nähdä onko (jälleen kerran) isän mielipide muuttunut kunhan lapsi maailmaan putkahtaa! Joten en jaksa miettiä enää mitä hän mahtaa pähkäillä, itse tiedän mitä minä haluan ja isä saa sitten kertoa kun lapsi on tässä maailmassa mitä ja miten paljon hän haluaa olla lapsensa elämässä mukana. Mutta se on joko tai, 100% tai ei ollenkaan. Eli yhteen ei palata, mutta saa puolestani tavata ja auttaa lasta ja minua elatuksella parhaansa mukaan, mutta jos ei elatusta halua maksaa, olkoon sitten myös ilman tapaamisia. Täytyy olla järki päässä!Tsemppiä vaan kaikille!! Ja hyvää odotusaikaa!
H
Hei
Vieras
\
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2006 klo 01:36 KirsikkaMAria kirjoitti:
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
H
Hei
Vieras
\
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2006 klo 01:36 KirsikkaMAria kirjoitti:
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
H
Hei
Vieras
\
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2006 klo 01:36 KirsikkaMAria kirjoitti:
Tota alusta asti yksin yhteisöä ei ole mutta aina yksin yhteisö on.
K
käväisinpä täälläkin
Vieras
Hei!
Jos kaipaatte positiivista asennetta ja kokemuksia yksin odottamiseen/yhden vanhemman perheen elämään, käykääpä kurkkaamassa: www.voimakirja.vuodatus.net
Jos kaipaatte positiivista asennetta ja kokemuksia yksin odottamiseen/yhden vanhemman perheen elämään, käykääpä kurkkaamassa: www.voimakirja.vuodatus.net
Hei vaan kaikille!
Olen myös yksinodottaja, rv 9+6 menossa. Olin aika yllättynyt siitä minkälaisia asioita täällä kirjoitetaan, sain kyllä samalla vähän uuttakin näkökulmaa... mutta, täytyy myöntää, että aika pahalta tuntui lukea noita ilkeitä kommentteja!
Itse olen myös tällainen -teidän ilkeiden ihmisten mielestä varmasti- tyypillinen yksinodottaja. Lapsi sai alkunsa hyvin lyhyestä suhteesta, minkä aikana mielipiteitä oli lapsista kyllä vaihdettu. Mies oli erittäin pettynyt aikaisempaan tyttöystäväänsä, joka oli tehnyt abortin. Minä taas olin aikaisemmassa suhteessa toivonut lapsia, mutta mies ei niitä halunnut. Kerroin, että itse en todennäköisesti pystyisi aborttia tekemään.
Olimme molemmat myös erittäin tietoisia siitä, että emme joka kerta käyttäneet ehkäisyä. Olin myös miehelle monta kertaa sanonut, että minä en syö esim, pillereitä. Käytimme muutaman kerran kondomia, minun aloitteesta, mitkä olivat myös minun ostamia, miehellä ei sellaisia ollut. Yhteensä kolme kertaa olimme ilman ehkäisyä, joista viimeisen kerran jälkeen tulin raskaaksi.
Kerroin miehelle heti saatuani asiasta tietää. Hän ei aluksi uskonut, myöhemmin ei halunnut uskoa eikä kertaakaan halunnut asiasta puhua. Ainoat asiat, mitä sain miehestä irti, oli se, että hän myönsi haluavansa oman lapsen, jolle hän voisi antaa kaikkensa, mutta hän ei tiennyt olevansa siihen valmis. Hän lupasi tulla kanssani ensimmäiseen ultraan, missä kävin viikko sitten -yksin. Sen jälkeen oli tarkoitus käydä asiaa läpi.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että viimeisin viesti mieheltä on viikon takaa, missä hän kirjoitti: "Tämä on mielestäni väärin, mutta omapa on valintas." Tämän jälkeen hän ei ole vastannut yhteenkään puheluun eikä viestiin.
Itse tiedän kyllä pärjääväni yksinkin, vahva tukiverkosto on onneksi ympärillä. Mutta kaikille ilkeille kirjoittajille tiedoksi, että aina ei tarvitse etsiä syyllisiä ja syyllistää!
Onnellista odotusta myös teille muille! =)
Olen myös yksinodottaja, rv 9+6 menossa. Olin aika yllättynyt siitä minkälaisia asioita täällä kirjoitetaan, sain kyllä samalla vähän uuttakin näkökulmaa... mutta, täytyy myöntää, että aika pahalta tuntui lukea noita ilkeitä kommentteja!
Itse olen myös tällainen -teidän ilkeiden ihmisten mielestä varmasti- tyypillinen yksinodottaja. Lapsi sai alkunsa hyvin lyhyestä suhteesta, minkä aikana mielipiteitä oli lapsista kyllä vaihdettu. Mies oli erittäin pettynyt aikaisempaan tyttöystäväänsä, joka oli tehnyt abortin. Minä taas olin aikaisemmassa suhteessa toivonut lapsia, mutta mies ei niitä halunnut. Kerroin, että itse en todennäköisesti pystyisi aborttia tekemään.
Olimme molemmat myös erittäin tietoisia siitä, että emme joka kerta käyttäneet ehkäisyä. Olin myös miehelle monta kertaa sanonut, että minä en syö esim, pillereitä. Käytimme muutaman kerran kondomia, minun aloitteesta, mitkä olivat myös minun ostamia, miehellä ei sellaisia ollut. Yhteensä kolme kertaa olimme ilman ehkäisyä, joista viimeisen kerran jälkeen tulin raskaaksi.
Kerroin miehelle heti saatuani asiasta tietää. Hän ei aluksi uskonut, myöhemmin ei halunnut uskoa eikä kertaakaan halunnut asiasta puhua. Ainoat asiat, mitä sain miehestä irti, oli se, että hän myönsi haluavansa oman lapsen, jolle hän voisi antaa kaikkensa, mutta hän ei tiennyt olevansa siihen valmis. Hän lupasi tulla kanssani ensimmäiseen ultraan, missä kävin viikko sitten -yksin. Sen jälkeen oli tarkoitus käydä asiaa läpi.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että viimeisin viesti mieheltä on viikon takaa, missä hän kirjoitti: "Tämä on mielestäni väärin, mutta omapa on valintas." Tämän jälkeen hän ei ole vastannut yhteenkään puheluun eikä viestiin.
Itse tiedän kyllä pärjääväni yksinkin, vahva tukiverkosto on onneksi ympärillä. Mutta kaikille ilkeille kirjoittajille tiedoksi, että aina ei tarvitse etsiä syyllisiä ja syyllistää!
Onnellista odotusta myös teille muille! =)
:wave: :wave:
Mä odotan toista lasta, yksin. Mulla on 2v5kk ikäinen poika ja samalle isille tulossa (aviossa oltiin) tämä toinenkin, joka on saanut alkunsa suunnilleen samoihin aikoihin kun eropaperit on allekirjoitettu. Vuodenvaihteessa pitäisi kakkosen syntyä. Rankkaa on ollut, henkisesti ennenkaikkea, kun sitä oletti, että naimisiin mennään ja on perhe, ja sitten yhtäkkiä jääkin yksin lapsen ja masun kanssa. Taloudellisesti olen toistaiseksi pärjännyt hyvin (no,kohtuullisesti) ja pärjään äippäraha-ajankin (töissä olin lasten välillä), mutta kotihoidontuelle ei varmaan ole asuntovelkaisen varaa jäädä ainakaan kovin moneksi kuukaudeksi... Jatko hirvittää, miten työt ja lastenhoidon saa yhdistettyä, löytääkö koskaan uutta kumppania.. Mutta päivä kerrallaan.
Yyveetä olisi mukava vaihtaa samassa tilanteessa olevien kanssa, vaikka aika harvoin tällä palstalla käynkin...
Mä odotan toista lasta, yksin. Mulla on 2v5kk ikäinen poika ja samalle isille tulossa (aviossa oltiin) tämä toinenkin, joka on saanut alkunsa suunnilleen samoihin aikoihin kun eropaperit on allekirjoitettu. Vuodenvaihteessa pitäisi kakkosen syntyä. Rankkaa on ollut, henkisesti ennenkaikkea, kun sitä oletti, että naimisiin mennään ja on perhe, ja sitten yhtäkkiä jääkin yksin lapsen ja masun kanssa. Taloudellisesti olen toistaiseksi pärjännyt hyvin (no,kohtuullisesti) ja pärjään äippäraha-ajankin (töissä olin lasten välillä), mutta kotihoidontuelle ei varmaan ole asuntovelkaisen varaa jäädä ainakaan kovin moneksi kuukaudeksi... Jatko hirvittää, miten työt ja lastenhoidon saa yhdistettyä, löytääkö koskaan uutta kumppania.. Mutta päivä kerrallaan.
Yyveetä olisi mukava vaihtaa samassa tilanteessa olevien kanssa, vaikka aika harvoin tällä palstalla käynkin...
S
sikiänkö
Vieras
\
8
siis jestas halu olis auttaa siis autan jos nälän vieAlkuperäinen kirjoittaja 22.08.2006 klo 22:26 Yksin 2lapsen kanssa kirjoitti:
8Onnea vaan matkaan. Mulla 10 kk:n ikänen ihana tyttövauva. Isä kyllä tietää tytöstä mutta ei ole halunnut tulla katsomaan eikä isyyttä ole vahvistettu. Mulla myös poika aiemmasta liitosta. Lapsillani siis eri isät ja olen kokenut myös kaksin odottamisen, enkä tiedä oliko asiat sen kummemmin sillon kuin nyt yksin odottaessani. Nyt mulla on 2 ihanaa lasta mutta ei miestä. Iso kiitos toki lasten isoäidille oli tosi paljon auttelemassa meitä aluksi.
O
odottaja-06
Vieras
Täällä alkaa olemaan loppusuora kohta.. Hyvin on odotus yksikseen sujunut. Sitten alkaakin kohta jo se arki sen pienen kanssa kahdestaan Voimia paljon kaikille yksin odottaville. Ostin omakseni tuon musta tulee perhe- kirjan ja lämpimästi suosittelen sitä niille jotka ei ole vielä päässyt lukemaan kirjaa
Voimia paljon kaikille yksin odottaville. Ostin omakseni tuon musta tulee perhe- kirjan ja lämpimästi suosittelen sitä niille jotka ei ole vielä päässyt lukemaan kirjaa
T
tuleva yh-mami
Vieras
Mulla on ollut lyhyt seksisuhde lapseni isään. Olen syönyt myös pillereitä, kylläkin unohtanut välillä ottaa niitä ja siinä syy miksi olen nyt raskaana. Lapsen isä on koittanut kaikin keinoin painostaa aborttiin ja syyllistänyt mua kaikella tavalla. Olen saanut joskus keskenmenon ja sitä pelkään nytkin. Stressaa todella paljon hänen kommenttinsa ja painostuksensa aborttiin. Ja hänen mielestään olen tehnyt tämän tahallani ja koitan tällä tavalla saada hänet itselleni. Ja voi sanonko mitä! Olen joka tapauksessa päättänyt pitää tämän lapsen ja hän sanoo että jos pidän niin hän tulee varmasti puuttumaan mun ja lapsen elämään. Koittaa tollakin vaan painostaa mua aborttiin. Kamala tilanne! Asutaan samalla paikkakunnalla eikä varmastikaan tule olemaan helppoa kun häneen törmää varmasti sekä raskausaikana että sitten kun lapsi on syntynyt. Raskaus vasta ihan alussa rv6+1 eikä vielä edes tiedä vaikka menisi kesken, toivon kuitenkin että kaikki menisi hyvin.
H
hedelmöitän
Vieras
\
siis kyllä miehet ottaa teidätkin t: jos eri mieltä pahvi8@luukku.comAlkuperäinen kirjoittaja 15.08.2006 klo 18:01 Odottaja kirjoitti:Moi!
En tiiä olisko tää kuulunu odotus puolelle, mutta onko muita yksin odottavia tai jotka jo saanut lapsen, mutta odottaessa jo jäänyt yksin tai valinnut yksinolon? Olisi mukava kuulla kokemuksia miten on mennyt?
Similar threads
- Miki-77
- Perhe-elämä
