Noitahan on =) Mä muistan, kun vuosi takaperin exä ja junnu palasi ensimmäiseltä yhteiseltä ja junnun ekalta ulkomaanmatkalta New Yorkista kotiin. Hassua, että muistan vieläkin sen olleen maanantai. Muistan, kun sinä maanantai-iltana mun kännykkäni soi. Junnu oli jo jetlagista uupuneena nukkumassa. Exä soitti ja itki. Mä tietysti ekana ajattelin, että nyt sillä meni taas sukset ristiin nyksänsä kanssa sillä reissulla. Mutta ei, kyse ei ollut siitä. Exä xiinä sitten hetken niisteli nenäänsä ja kiitti mua roolistani junnun äitinä ja kiitti tavasta, millä olen näiden vuosien aikana poikaamme kasvattanut. Kiitti siitä, että hän sai siellä "suuressa maailmassa", New Yorkissa, olla hyvin, hyvin ylpeä siitä, miten hänen poikansa käyttäytyi.
Matkaseurueessa oli myös exän veli, jolla junnua vuuotta vanhempi poika. Exän veli oli exältä reissun lopussa kysynyt, että "eiks toi poika ikinä haistattele sulle?". Exä oli ollut ihan öönä, koska ei tosiaan koskaan ollut tullut edes ajatelleeksi, että "normaalit" nuoret haistattelee vanhemmilleen. Exän veljenpoika kyllä varmaan haistattelee ihan isommankin suvun puolesta.
Olivat sitten sielllä reissussa menneet porukalla WTC:n raunioille ja kun siihen silloisen muistomerkin ääreen oli saavuttu, koko porukasta (niitä oli 13 yhteensä) vain junnu oli ottanut lakin pois päästään ja painanut katseensa alas. Sitä esimerkkiä oli kyllä sitten seurannut koko muu seurue. Kun olivat poistuneet paikalta, joku mies oli tyullut kysymään exältä, menettikö exä montakin läheistä siinä iskussa. Exä ei pahemmin osaa enkkua, joten junnu oli toiminut tulkkina ja vastannut "emme yhtään, sillä olemme Suomesta, mutta on asioita, joiden edessä on syytä pysähtyä ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää". Exä sai "palautetta" junnusta myös hotellista ja lähimyymälöistä...junnusta tykättiin, koska se oli rauhallinen, kohtelias, hallitsi kielen ja käytöstavat.
Kun exä sinä iltana sitten soitti, hän sanoi, että on 15 vuotta ollut tuon pojan isä ja vasta nyt hän todella tajuaa, miten hieno poika hänellä on.
Joten...ei ole lapsen vika, jos se kasvatetaan lellivauvaksi. Vanhempien on silloin syytä katsoa peiliin ja miettiä, mikä meni vikaan =) Jos käytöstapojen opettaminen onnistuu yksinhuoltajalta, onnistuu se takuulla myös kahden vanhemman perheissä. Jos vaan tahtoa ja halua riittää. Poikkeuksena toki sairaat lapset, joiden kohdalla tarvitaankin jo terbeydenhuollon ammattihenkilöstöä.
toi oli jotenkin niin suloista: naminamia ja pillimehua!!
:kieh:
