Yläasteikäinen haistatteleva äidin pikkupoika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olin tänään katsomassa miestäni sairaalassa. Samassa huoneessa oli yläasteikäinen poika, joka oli ollut nielu- tai kitarisaleikkauksessa. Hän kuunteli tv:stä Voicea melkoisen kovalla volyymilla. Äitinsä hiljennyskehoituksiin hän vastasi esim. "Haista vittu" ja "Oo hiljaa". Mieheni kävi lopulta napsauttamassa telkkarin kiinni. Ei kuulunut haistavittuja silloin.

Ennen lähtöään äiti tiedusteli tältä kullanmurultaan, mitä tämä haluaisi syödä. Nuori kovis pyysi äitiään hakemaan kanttiinista "naminamia ja pillimehua" - ja Aku Ankkoja. Ja äitihän tietenkin haki, omalle kultapojalleen.

Lienee vaikea ikä, kun pitäisi päättää, ollako iso ja kova jätkä vai äidin pikkupoika :)
 
Mä olisin ehkä huom ehkä antanut korvapuustin ja kysynyt oliko muita toiveita ? Jumaleisson ei lapsen kuulu puhua noin äidille saati äidin sallia moista kielenkäyttöä :o :kieh:
 
Noitahan on =) Mä muistan, kun vuosi takaperin exä ja junnu palasi ensimmäiseltä yhteiseltä ja junnun ekalta ulkomaanmatkalta New Yorkista kotiin. Hassua, että muistan vieläkin sen olleen maanantai. Muistan, kun sinä maanantai-iltana mun kännykkäni soi. Junnu oli jo jetlagista uupuneena nukkumassa. Exä soitti ja itki. Mä tietysti ekana ajattelin, että nyt sillä meni taas sukset ristiin nyksänsä kanssa sillä reissulla. Mutta ei, kyse ei ollut siitä. Exä xiinä sitten hetken niisteli nenäänsä ja kiitti mua roolistani junnun äitinä ja kiitti tavasta, millä olen näiden vuosien aikana poikaamme kasvattanut. Kiitti siitä, että hän sai siellä "suuressa maailmassa", New Yorkissa, olla hyvin, hyvin ylpeä siitä, miten hänen poikansa käyttäytyi.

Matkaseurueessa oli myös exän veli, jolla junnua vuuotta vanhempi poika. Exän veli oli exältä reissun lopussa kysynyt, että "eiks toi poika ikinä haistattele sulle?". Exä oli ollut ihan öönä, koska ei tosiaan koskaan ollut tullut edes ajatelleeksi, että "normaalit" nuoret haistattelee vanhemmilleen. Exän veljenpoika kyllä varmaan haistattelee ihan isommankin suvun puolesta.

Olivat sitten sielllä reissussa menneet porukalla WTC:n raunioille ja kun siihen silloisen muistomerkin ääreen oli saavuttu, koko porukasta (niitä oli 13 yhteensä) vain junnu oli ottanut lakin pois päästään ja painanut katseensa alas. Sitä esimerkkiä oli kyllä sitten seurannut koko muu seurue. Kun olivat poistuneet paikalta, joku mies oli tyullut kysymään exältä, menettikö exä montakin läheistä siinä iskussa. Exä ei pahemmin osaa enkkua, joten junnu oli toiminut tulkkina ja vastannut "emme yhtään, sillä olemme Suomesta, mutta on asioita, joiden edessä on syytä pysähtyä ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää". Exä sai "palautetta" junnusta myös hotellista ja lähimyymälöistä...junnusta tykättiin, koska se oli rauhallinen, kohtelias, hallitsi kielen ja käytöstavat.

Kun exä sinä iltana sitten soitti, hän sanoi, että on 15 vuotta ollut tuon pojan isä ja vasta nyt hän todella tajuaa, miten hieno poika hänellä on.

Joten...ei ole lapsen vika, jos se kasvatetaan lellivauvaksi. Vanhempien on silloin syytä katsoa peiliin ja miettiä, mikä meni vikaan =) Jos käytöstapojen opettaminen onnistuu yksinhuoltajalta, onnistuu se takuulla myös kahden vanhemman perheissä. Jos vaan tahtoa ja halua riittää. Poikkeuksena toki sairaat lapset, joiden kohdalla tarvitaankin jo terbeydenhuollon ammattihenkilöstöä.
 
Tuli miltei tippa silmä kulmaan itsellänikin tuosta keittiönoidan kirjoituksesta, ja meille (minä ja velipuoli) ei varsinaisesti ole opetettu tapoja vaan ne tulee luonnostaan joten silläkin lienee vaikutus osaako kunnioittaa toista vaiko ei ? En koskan ole kiroillut jos mummo tai muu vanhempi on läsnä
 
Alkuperäinen kirjoittaja enga:
Tuli miltei tippa silmä kulmaan itsellänikin tuosta keittiönoidan kirjoituksesta, ja meille (minä ja velipuoli) ei varsinaisesti ole opetettu tapoja vaan ne tulee luonnostaan joten silläkin lienee vaikutus osaako kunnioittaa toista vaiko ei ? En koskan ole kiroillut jos mummo tai muu vanhempi on läsnä
Kasvatus ei ole sitä, mitä sanoo vaan sitä, mitä tekee. Lapset tekevät kuten vanhempansa tai muut läheiset tekevät eivätkä niin kuin nämä sanovat. Mun siskoni ei ole koskaan tupakoinut, minä taas olen. Nuorempana kuin korsteeni. En kuitenkaan koskaan polttanut vanhempieni nähden. Mun lapseni eivät polta, mutta siskoni poika polttaa. Ei kuitenkaan koskaan mummin ja ukin nähden.

Mun lapsillani on paljon asioita, joita kotona ja oman perheen kesken voi tehdä, mutta suvun läsnäollessa ei. Junnu on jo 86 senttisestä lähtien pitänyt juhlissa tummaa pukua päällään, vaikka teini-iän alussa kitisikin kaulaaansa kiristävästä kidutusvälineestä (=kravatti). Likka tosin siihen kuittasi, että sulla sentään jalkaterät lepää kengissä mukavasti. Eli juhliin on aina menty juhlien vaatimalla tavalla, vaikka miten ottaisi kuupasta. Kotona sitten taas voi olla ja elää toisin.

Meillä on vietetty joka vuosi perinteistä vappulounasta jo ennenkuin systerillä ja mulla oli yhtään lasta. Muistan joskus nuoruudestani, miten saattoi olla ihan karsee krapula ja niin oli systerillä ja sen miehelläkin. Mutta vaikka pää olisi ollut viipaleina, suvun vappulounaalle mentiin aina. Junnu taisi olla 6 tai 7, kun se ekaa kertaa vappulounaalla hiffasi sen, että "herrasmiehellä" on tiettyjä velvoitteita suvun vanhempia rouvia kohtaan. Ja mä muistan hyvin elävästi, miten vappulounasporukassa ollut yksi iäkäs leskirouva tuli hakemasta seisovasta pöydästä kalalautasellista itselleen ja junnu ponkaisi kuin nato-ohjus siirtämään tämän rouvan tuolia, jotta rouva pääsee istumaan. Silloin kyllä kieltämättä tuntui hyvältä ja "onnistuneelta" =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja enga:
Mä olisin ehkä huom ehkä antanut korvapuustin ja kysynyt oliko muita toiveita ? Jumaleisson ei lapsen kuulu puhua noin äidille saati äidin sallia moista kielenkäyttöä :o :kieh:
Olen samaa mieltä. Jossain mättää, jos teini kohtelee vanhempiaan kuin nyypelöitä ikätovereitaan.

 

Similar threads

Yhteistyössä