yle etsii pian kuolevia tositeeveeseensä
- Viestiketjun aloittaja plääh
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
mulla on sitten varmaa joku masis, kiitos diagnoosista
mutta tässäkin ohjelmassa varmaan kyse vakavasti sairaista ihmisistä, joille kuolema on tavallaan helpotus.. täytyy kyllä sanoa, että kun seurasin läheltä ystäväni taistelua aivosyöpää vastaan, en kyllä tuntenut tuskaa hänen poismenostaan...
S
Salama McQueen
Vieras
:| En tykkää ajatuksesta ollenkaan ja ahdistaa jo etukäteen. Vieläkin toivun siitä viime viikon avustettu itsemurha-dokkarista. Tiedän kyllä, etten voi olla katsomattakaan.
no eikähän sinne mee ne ketä haluaa eli ei ole mun tietääkseen kyse siitä että kaikki kuolevat pakotettaan siihen.
ja jos on tarkotus herättää keskustelua niin ne jotka yleä on katsonut niin on nähnyt että sieltä tulee dokumentteja.
Kolmonen vai oliko nelonen joka lähettää pedofiileistä ja heidän kastraatiosta..
ja jos on tarkotus herättää keskustelua niin ne jotka yleä on katsonut niin on nähnyt että sieltä tulee dokumentteja.
Kolmonen vai oliko nelonen joka lähettää pedofiileistä ja heidän kastraatiosta..
Alkuperäinen kirjoittaja äippä 84:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
mulla on sitten varmaa joku masis, kiitos diagnoosista
mutta tässäkin ohjelmassa varmaan kyse vakavasti sairaista ihmisistä, joille kuolema on tavallaan helpotus.. täytyy kyllä sanoa, että kun seurasin läheltä ystäväni taistelua aivosyöpää vastaan, en kyllä tuntenut tuskaa hänen poismenostaan...
Aivan. Joskus kuolema voi olla myös helpotus.
Alkuperäinen kirjoittaja äippä 84:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
mulla on sitten varmaa joku masis, kiitos diagnoosista
mutta tässäkin ohjelmassa varmaan kyse vakavasti sairaista ihmisistä, joille kuolema on tavallaan helpotus.. täytyy kyllä sanoa, että kun seurasin läheltä ystäväni taistelua aivosyöpää vastaan, en kyllä tuntenut tuskaa hänen poismenostaan...
Kumma olet kyllä jos et tuskaa (surua, kaipausta, raivoakin) tuntenut lainkaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja äippä 84:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
mulla on sitten varmaa joku masis, kiitos diagnoosista
mutta tässäkin ohjelmassa varmaan kyse vakavasti sairaista ihmisistä, joille kuolema on tavallaan helpotus.. täytyy kyllä sanoa, että kun seurasin läheltä ystäväni taistelua aivosyöpää vastaan, en kyllä tuntenut tuskaa hänen poismenostaan...
Kumma olet kyllä jos et tuskaa (surua, kaipausta, raivoakin) tuntenut lainkaan.
noi on ihan eri tunteita keskenään.
jos ei tunne surua niin voi tuntea raivoa ja kaipausta. mutta on tosiasia että joskus kuolema on ihmiselle helpotus hänen tuskiinsa. niin ikävää kun se onkin
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja äippä 84:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
mulla on sitten varmaa joku masis, kiitos diagnoosista
mutta tässäkin ohjelmassa varmaan kyse vakavasti sairaista ihmisistä, joille kuolema on tavallaan helpotus.. täytyy kyllä sanoa, että kun seurasin läheltä ystäväni taistelua aivosyöpää vastaan, en kyllä tuntenut tuskaa hänen poismenostaan...
Kumma olet kyllä jos et tuskaa (surua, kaipausta, raivoakin) tuntenut lainkaan.
suru ja raivo eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tuska... ja miksi tästä vaahtoamaan, kun sinullakin on vapaus valita katsotko ohjelmaa vai et...?
V
vieras
Vieras
Voi elämä....siis Voi kuolema. Se koittaa meille kaikille joskus. Miksi siitä on tehty tabu? Miksi siitä ei saisi puhua ja vaikka tehdä tv-ohjelmia? Miksi pitäisi kuolla hiljaa ja yksin? Hei haloo...ei kaikki kuolevat halua kuolla yksin eikä kaikki omaiset halua heidän omaisensa kuolevan yksin, hiljaa omassa huoneessaan. Olen hoitoalalla ja kuolema tulee jollekin osastolla lähes päivittäin. Harmittaa kun katselen kuolevia ihmisiä, itsellä on kova kiire ja omaisia käy kyllä katsomassa mutta he vain toteavat et "hengittää vielä, lähdenpä pois" sanovat vain heippa ja menevät. Ei hoitajat ehdi jutella kuolevien kanssa pitkään niinkuin he haluaisivat.
Eikä suinkaan kaikki kuolevat halua olla kipujensa kanssa yksin. Uskon, että ohjelmaan löytyy kuolevia. Ja hyvä että aiheesta puhutaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että kuolema ei ole helppoa omaisille mutta ei minua häiritsisi jos aina välillä kuolevaa omaista kuvattaisiin. Ei ne kamerat siellä koko aikaa surraa.
Eikä suinkaan kaikki kuolevat halua olla kipujensa kanssa yksin. Uskon, että ohjelmaan löytyy kuolevia. Ja hyvä että aiheesta puhutaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että kuolema ei ole helppoa omaisille mutta ei minua häiritsisi jos aina välillä kuolevaa omaista kuvattaisiin. Ei ne kamerat siellä koko aikaa surraa.
Kyllä kuolema on monesti helpotus jos on kovat kivut jne. mutta silloin kun tieto tulevasta kuolemasta tulee, järki juoksee ja kipuja ei sietämättömästi ole, ei helpotus ole se tunne jolla voidaan kuvata kuolevan tai läheisten tuntemuksia.
H
harm. äippä84
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
monenko kuolevan kanssa olet viimeisiä hetkiä kulkenut, kun sinulla on noin paljon esittää faktaa? Eikä mieleeni heti tulee yhtään sairautta jossa järki juoksisi ja kivut olisi edes siedettäviä...
Alkuperäinen kirjoittaja harm. äippä84:
Läheinen ekaserkkuni kuoli aivosyöpään v. 2001 pitkän taistelun jälkeen. Kipuja ei ollut alkuun juurikaan, tuntui todella epäoikeuden mukaiselta kun kuitenkin tiedettiin lopputulos. Oli rankkaa meille kaikille, etenkin tietenkin itse sairastavalle.
Äitini sairastui ensimmäisen kerran 98, kun asuin vielä kotona, toisen kerran 2001. Toisella kerralla elinaikaa annettiin max. puoli vuotta, mutta selvisi tästä taistelutahdollaan ja Kysin kokeilemalla uudella hoitomenetelmällä. Nämä olivat sielua repiviä aikoja niin koko perheelle kuin äidilleni.
Mummoni sairasti syöpää ja tyypillisesti lopulta menehtyi keuhkokuumeeseen viime vuoden lopulla, joten hänen lähtönsä on hyvin tuoreessa muistissa vaikka koskaan ei kipujaan valittanutkaan.
Äitini tekee syöpäyhdistykselle vapaaehtoistyötä sairastuneiden parissa, eiole helppoa työtä, mutta erittäin upeaa häneltä.
Eli kyllä esim. syövässä voi ne kivuliaat ajat tulla vasta ihan lopussa. Ja esim. mummoni järki juoksi loppuun saakka!
Vieläkö tarvitset vakuutteluja että minulla jotain henk.koht. kokemusta asiasta kyllä on? Ja paljon olen viettänyt aikaa ihmisten kanssa joille nämä asiat ovat vielä paljon kivuliaampia muistoja kuin minulle.
Kieltämättä ensireaktiona karvat nousi pystyyn!
Ei tästä varmaan ole tarkoitus mitään "viihdesarjaa" tehdä vaan tulossa on varmaan syvällisempää, esim. mitä ajatuksia kuolema herättää itse kuolevassa ja läheisissä. Itse asiassa tämä on ihan hyvä ohjelmanaihe kaiken hömpän keskelle. Nykyihmiset on niin vieraantuneita kuolemasta, että hyvä jopa tuoda asia olohuoneisiimme. Mikäs sen kauniimpi ja armollisempi asia loppuunväsyneelle ihmiselle enää on ku päästä ikuiseen lepoon :flower:
Ei tästä varmaan ole tarkoitus mitään "viihdesarjaa" tehdä vaan tulossa on varmaan syvällisempää, esim. mitä ajatuksia kuolema herättää itse kuolevassa ja läheisissä. Itse asiassa tämä on ihan hyvä ohjelmanaihe kaiken hömpän keskelle. Nykyihmiset on niin vieraantuneita kuolemasta, että hyvä jopa tuoda asia olohuoneisiimme. Mikäs sen kauniimpi ja armollisempi asia loppuunväsyneelle ihmiselle enää on ku päästä ikuiseen lepoon :flower:
.
V
vieras
Vieras
Mikä kuolemassa on niin tabua, ettei siitä saisi tehdä dokumenttia?
Televisiosta tulee ohjelmia mitä erilaisemmista asioista mitä ihminen voi täällä maanpäällä kohdata. Tulee dokumenttia kauneusleikkauksesta, epämuodostuman korjaamisesta, astman kanssa elämisestä, ms-taudista, homoista, lesboista jne listaa voi jatkaa loputtomiin. Ihan samalla tavalla näissä usein kerrotaan jonkun ihmisen elämästä, yksityisyydestä. Nämäkin voi halutessaan luokitella sosiaalipornoksi.
Kaikilla noilla ohjelmilla on kuitenkin yksi yhteinen päämäärä. Tuoda aiheesta tietoa ihmisille, tehdä asiasta tuntumman, helpommin kohdattavan.
Mikä siinä lopulta tuntuu pahalle, jos joku kuoleva vapaaehtoisesti kertoo tuntemuksistaan ja asian kohtaamisesta televisiossa? Miksi se on kauheaa? Siis muutenkuin joutuu kohtamaan oman suhteensa kuolemaan, tiedostamaan elämän rajallisuuden.
Niin, onhan tuo aiheena sellainen, mihin kuka tahansa meistä voi samaistua. Se voi olla kenen tahansa arkipäivää, jo vaikka huomenna...
Televisiosta tulee ohjelmia mitä erilaisemmista asioista mitä ihminen voi täällä maanpäällä kohdata. Tulee dokumenttia kauneusleikkauksesta, epämuodostuman korjaamisesta, astman kanssa elämisestä, ms-taudista, homoista, lesboista jne listaa voi jatkaa loputtomiin. Ihan samalla tavalla näissä usein kerrotaan jonkun ihmisen elämästä, yksityisyydestä. Nämäkin voi halutessaan luokitella sosiaalipornoksi.
Kaikilla noilla ohjelmilla on kuitenkin yksi yhteinen päämäärä. Tuoda aiheesta tietoa ihmisille, tehdä asiasta tuntumman, helpommin kohdattavan.
Mikä siinä lopulta tuntuu pahalle, jos joku kuoleva vapaaehtoisesti kertoo tuntemuksistaan ja asian kohtaamisesta televisiossa? Miksi se on kauheaa? Siis muutenkuin joutuu kohtamaan oman suhteensa kuolemaan, tiedostamaan elämän rajallisuuden.
Niin, onhan tuo aiheena sellainen, mihin kuka tahansa meistä voi samaistua. Se voi olla kenen tahansa arkipäivää, jo vaikka huomenna...
Alkuperäinen kirjoittaja nispu:
kutakuinkin tälläinen ajatuskulku munkin päässäni kävi.
Tosin mietin, miten se ohjelma toteutetaan.. osataanko se todella kuvata
tulevaa vainajaa kunnioittaen.
Ja osaako ihminen, jolla on tiedossaan väistämätön pikainen kuolema, ennakoida kuitenkaan niitä viimeisiä aikoja.
Sitä mahdollista kamalan fyysisen kivun määrää ? Henkistä puolta unohtamatta.
Saa kai ohjelman keskeyttää.
Ja miltä mahtaa tuntua omaisista
silloin kun seurasin isäni viimeisiä vaiheita, en todellakaan olisi halunnut paikalle yhtään kameraa tai toimittajaa, vaikka kuinka kauniisti olisivakin
ihmisen poisemenon tuoneet olohuoneesemme.
Enkä muuten ole varma, haluaisinko itse ko. ohjelmaa katsoa.
Riippuu sen toteutustavasta.
Olen joskus nähnyt kyllä puhuttelevan, karun ja samalla kauniin ohjelman
Terhokodista ja muutaman ihmisen poismenosta.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
¨Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Just
Sanonpa vaan etten tule ko. ohjelmaa katsomaan. :x
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hepsukka:¨Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Just
Sanonpa vaan etten tule ko. ohjelmaa katsomaan. :x
No ei minuakaan kiinnosta. Mutta kai ihmiset on niin turtia, että ne haluaa kokea kaikenlaisia tunteita. Näin se onnistuu perseenkään nousematta sohvasta.
RUKOILIJASIRKKA:
[/quote]
No ei minuakaan kiinnosta. Mutta kai ihmiset on niin turtia, että ne haluaa kokea kaikenlaisia tunteita. Näin se onnistuu perseenkään nousematta sohvasta.[/quote]
Näin juuri. Minä en oikein voi tajuta mitenkä niin ko. ohjelma muka olisi opettava ja toisi kuoleman käsittelyn olohuoneisiin? Mitä ihmettä? Ei niitä tunteita television välityksellä edes pysty tajuamaan.
Onko tarkoitus kerätä koko perhe lauantai-iltana surkuttelemaan ja säälimään kuolevaa ja hänen läheisiään vaiko jännäämään onko Millan syöpä levinnyt paljonkin edellisestä viikonlopusta ja saako Jaakko sovittua vanhat kaunansa veljensä kanssa? Minä en ymmärrä sitten yhtään että näillä asioilla tehdään rahaa.
[/quote]
No ei minuakaan kiinnosta. Mutta kai ihmiset on niin turtia, että ne haluaa kokea kaikenlaisia tunteita. Näin se onnistuu perseenkään nousematta sohvasta.[/quote]
Näin juuri. Minä en oikein voi tajuta mitenkä niin ko. ohjelma muka olisi opettava ja toisi kuoleman käsittelyn olohuoneisiin? Mitä ihmettä? Ei niitä tunteita television välityksellä edes pysty tajuamaan.
Onko tarkoitus kerätä koko perhe lauantai-iltana surkuttelemaan ja säälimään kuolevaa ja hänen läheisiään vaiko jännäämään onko Millan syöpä levinnyt paljonkin edellisestä viikonlopusta ja saako Jaakko sovittua vanhat kaunansa veljensä kanssa? Minä en ymmärrä sitten yhtään että näillä asioilla tehdään rahaa.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
on tarkotus saada kokea suruntunne, ilman, että oikeasti menettää läheisen. eli makustella tuntemattoman surua.
