Yllättikö jokin asia vauva-arjessa?

[ap]

Oliko joku asia, mitä et etukäteen osannut aavistaa? Oliko joku asia helpompi/vaikeampi kuin mitä osasit odottaa?

 

[hh]

Yllätti se miten helppoa arki oli tyytyväisen vauvan kanssa. Ja myös se kuinka luonnostaan vauvan hoitaminen sujui heti alusta saakka kun se oli oma, vaikkei ollut ennestään kokemusta.

 

[noh]

Suhde omaan äitiin piti päivittää ja se oli kivuliasta.
Ja se miten paljon jäi ns. omaa aikaa yhden kanssa ollessa.

 

[mutsi]

Se yllätti, miten paljon mua ahdisti se että vauva sitoi mut sekä henkisesti että fyysisesti ekaksi vuodeksi. Siis ei yllättänyt se, miten paljon se sitoi vaan nimenomaan se miten koville se otti.

Ja esikoisen kohdalla se, että sain kotiäitinä nukuttua paljon enemmän kun töissä ollessani.. Oli helppo tapaus, mutta toinen lapsi ottikin sitten kaiken takasin

 

[Cosmo]

Paljon helpompaa mitä ajattelin. =)

 

[Tiinuliini]

Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta minut yllätti ensimmäisten viikkojen vauvan tarvitsevuus :ashamed: Olin toki varautunut siihen , että vauva tarvitsee äitiä jatkuvasti. Kuitenkin pelkästään se, että tyttö halusi syödä rintaa jatkuvasti oli minusta käsittämätöntä. Tähän tunteeseen vaikutti varmasti hormonimyrsky, joka synnytyksen jälkeen tuli, sekä minulle aika kovana tullut babyblues. Tunne meni ohi nopeasti, vaikka lapsen tarvitsevuus on jatkunut siitä lähtien

 

[vieras]

Mut yllätti se kuinka kuluttavaa jatkuva valmiustilassa oleminen on ja se kuinka paljon imetys sattuu.

 

[vieras]

Yllättävää oli huomata miten kaiken osasi periaatteessa tehdä oikein järjellä ajateltuna, mutta se miten homma hoidetaan järkyttävän väsyneenä olikin ihan eri homma.

 

[pillipiipari]

Kyllä, helppous Tavallaan koko elämä muuttui, mutta kukaan ei muistanu mainita, että mä olen silti sama ihminen vaikka olenkin äiti ja että voin tehdä pitkälti samoja juttuja ku ennen Vauvat ovat todella helppoja. Haastavuus tulee vasta taaperon kanssa, tai siinä 8-9 kk iästä asti ku alkavat liikkumaan enemmän. Sitten pitää jo enemmän ottaa huomioon minkälaisessa ympäristössä voi hengailla. Mutta tääkin tuntuu ohimenevältä

 

[Njaa]

Mut yllätti se, ettei oikeastaan mikään mennyt niin kuin suunnittelin. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, vaan että mun aiemmin ajattelemat "aikataulut" eivät pitäneetkään yhtään, esim. imetyksen ja omassa huoneessa nukkumisen osalta... Ja se, kuinka nopeasti vauvan selkeä oma luonne tuli esiin

 

[aamuntorkku]

Yllätti se, että imetys ei ollutkaan helppoa.
Ja se myös, että vauvat tekee muutakin, kuin "syö ja nukkuu".

 

[premature]

Suhde omaan äitiin piti päivittää ja se oli kivuliasta.
.

Sama juttu.

Ja mut yllätti se kun lapsi syntyikin tai siis molemmat lapset on syntynyt pikkukeskosina, 2,5kk ja 2kk ennen laskettua aikaa. Toki kakkosen kohdalla siihen osasi hieman jo varautua, vaikka ei uskonut että se toistuisi. Suhde lapseen oli huomattavasti vaikeampi luoda kun lapsi oli niin pitkän ajan alkuunsa poissa kotoa ja muiden hoidettavana. Vaikka joka päivä lapsen luona olikin, niin olihan se hieman vierasta kun alkuunsa täytyi hoitajilta kysyä lupa oman lapsen koskemiseenkin. Puhumattakaan siitä että saisi lasta rutistaa sylissä. Ne yksinäiset yöt kotona ei unohdu koskaan, tyhjän sylin tuskaa. Vauva ei ollut enää masussa mutta ei myöskään kotona...pelko siitä selviääkö...Ei noihin kykene varautumaan, ei millään.

 

[dfdf]

Yllätti se eurofia, mikä vauvan syntymän jälkeen vallitsi pari vuotta. Aina puhutaan vain babybluesista, mutta minulla oli ainakin päinvastainen ilmiö.

 

[snusmumrigen]

Sitovuus yllätti. Olin varautunut yövalvomisiin ja itkuihin, mutta se kuinka pieni ihminen tarvitsee sinua 24h vuorokaudessa oli henkisesti raskainta, etenkin kun vastikkeet eivät kelvanneet meillä ollenkaan.
Myös se yllätti kuinka tulin yhtäkkiä riippuvaiseksi miehestä (joka tekee paljon ylitöitä ja jolla on epäsäännölliset työajat) jos siis halusin lähteä jonnekin yksin olin miehen "armoilla".

Yllättävää oli myös se, kuinka itsestään vauvanhoito sujui.

 

[kalamama]

Tämän kakkosen synnyttyä yllätti se ettei vauva nukukaan päivällä yhtään, ja on sylissä 18h/vrk. Tosiaan, syömme esikoisen kanssa päivisin sitä mitä yhdellä kädellä pystyn laittamaan. muutenhan tämä on vastannut odotuksia =)

 

[mä]

Helppous yllätti. Kaikki varoittelivat että nyt et sit nuku kunnolla pitkään aikaan. Vastasyntyneen kanssa oli tietty heräilyjä usein, mutta sit nukuttiinki aamupäivään asti, eli sain paljon unta. Ja yöimetykset tosi helppoja, käänsin vaan kylkeä ja jatkoin unia Vauva siis vieressä.

 

[illuusia]

Kuulostaa varmaan lässyn läältä mutta kyllä tämä rakkauden määrä noita lapsia kohtaan on ehkä jollain lailla yllättänyt. :heart:

 

[ILTATÄHTI]

Tämän viidennen kanssa yllätti se miten vähän saan touhuttua muita hommia "siinä sivussa",poika roikkuu lahkeessa ja kitisee.Tyytyväinen on kun makaan /istun lattialla hänen leikkiessä vieressä,lehteäkään ei voi samalla lukea kun tahtoo sitten repiä sitä Joten meillä vietetään paljon aikaa "vierihoidossa" eikä ykskaks pyöräytelläkkään pullataikinaa tai imuroida koska heti nousee kova parku että mihin se äiti katosi .

 

[vieras]

Yksinäisyys ja aikuisten ihmisten seuran puute =(
Kun oli töissä sitä ei kerenny huomaanaan.

 

[Kowalski]

Univelan vaikutus. Ennen äidiksi tuloa en tiennyt, että osaan nukahtaa seisaalleni.