K
"Katra"
Vieras
Kaipaan ulkopuolisten mielipiteitä ja haluan purkaa tilannettani.
Olen ollut kolme vuotta on-off suhteessa lähes kolmekymppisen miehen kanssa, itselläni on aiemmasta suhteesta nuorena saatu esikouluikäinen lapsi. Suhteen alku oli ruusuinen mies oli rakastava, intohimoinen, supliikki ja komea. Kaikkea mitä olin toivonut, kuitenkin jonkin ajan kuluttuja hälytyskellot alkoivatkin soida. Sain miehen kiinni rinnakkaissuhteesta ja hyvin vahvojen lääkeaineiden käytöstä. Mies väitti jättäneensä lääkeaineet. Jostain kumman syystä en pystynyt suhteesta lähtemään, vaikka olisi pitänyt.
Suhde jatkui, mutta ei missään tapauksessa ongelmitta, oli paljon valehtelua, merkkejä muista seksisuhteista (teksti- ja nettiviestejä). Mies vannoi koko ajan rakkauttaan, minulla oli edelleen epäilykseni, että kaikki ei ole kunnossa. Vajaa vuosi sitten sain miehen kiinni uudestaan näistä lääkkeistä ja lopulta tunnustuksen, että on niihin pahasti koukussa, yli 7 vuotta päivittäistä käyttöä takana. Ei ole näennäisesti sekava, mutta ei pysty olemaan päivääkään ilman. Tässä vaiheessa ilmoitin miehen vanhemmille ja mies hakeutui hoitoon. Hoidon alku näytti taas lupaavalta, mutta pian sain miehen taas kiinni lääkkeiden käytöstä. Pian tulikin kuvioihin toinen rinnaikkaissuhte, mies oli vielä hetkeä ennen tunnustanut rakkauttaan, kunnes yökerhossa ilmenikin, että miehellä on peliä toisen naisen kanssa ja mies jätti minut kuin nallin kalliolle.
Olin todella rikki, tässä vaiheessa päätin, etten palaa enää ikinä tuohon suhteeseen. Hain itselleni apua. Vain viikon päästä mies halusikin minut takaisin, uusi suhde ei tyydyttänytkään. En vastannut reilu kuukauteen mihinkään miehen yhteydenotto yrityksiin joita tuli päivittäin, lupasi, ettei enää ikinä tekisi mitään vastaavaa. Kunnes sitten taas kerran sorruin ja aloimme tapailemaan. Tapailu sujui hyvin ja sain sen ansiosta elämänhaluni takaisin, ajattelin ;varmasti itseäni huijaten, että irrottaudun miehestä tällä tavalla pehmeämmällä kaavalla. Olin itse täysin koukussa mieheen, en tiedä manipuloiko mies minua vai mistä ihmeestä tämä johtuu, etten ole päässyt itselleni vahingollisesta suhteesta irti.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen viikolla kuusi raskaana. Miehen riippuvuus hoito ei ole todellakaan sujunut ongelmitta, eikä tuloksia ole syntynyt. Mies on aina toivonut omaa lasta, mutta nyt asian ollessa todellinen mies on lähinnä pelästynyt, sanoo haluavansa pitää lapsen, mutta ei suostu muuten keskustelemaan koko aiheesta?! Käytös minua kohtaan mennyt taas pahemmaksi, ei näe ongelmaa siinä, että käy yhteisten tuttujen kautta samoissa juhlissa naisen kanssa,jonka takia jätti minut jo kerran, ei usko minua kun kiellän menemästä. Luin hänen facebookkiaan, oli pyytänyt erästä toista naista vappujuhliin kanssaan, erilaisissa tilaisuuksissa lyöttäytyy kauniiden naisten seuraan ja pyytää näitä facebook ystävikseen. Tämä käytös saa minut todella hajalle ja mies ei ymmärrä näkökantaani vaan syyttää hormooneja!
Tämä oli aikalailla tiivistetty kertomus. Ongelmallinen persoonallisuus näkyy, ei kykene keskustelemaan vaikeista asioista, omaa erittäin huonon itsetunnon, ei osaa ottaa vastuuta, ei selvistikkään ymmärrä toimivansa minua kohtaan väärin ja jos minä olen tehnyt jonkun virheen ei näe asioiden mittasuhteita, vaan kehtaa syytellä minua vaikka on tehnyt itse montamontamonta kertaa pahempia virheitä jatkuvasti. Emme ole koskaan asuneet yhdessä, emme edes ihan lähekkäin. Mies tulee hyvin toimeen lapseni kanssa.
Kun sain kuulla raskaudestani, kuvittelin hetken naiivisti, että miehen käytös muuttuisi ja olin onnellinen. Nämä pari viikkoa on näyttänyt, ettei ole muuttunut, olen ollut todella stressaantunut. Käytös lähinnä paheni tästä raskaudesta. Melkeimpä haluaisin tehdä abortin, mutta olen aina ollut sitä vastaan ja pelkään, että katuisin sitä. Opiskeluni ovat pahasti kesken, sain vasta viime vuonna kauan yrittämäni opiskelupaikan ja opintoja useita vuosia. Talous meillä on kuitenkin molempien puolelta hyvin turvattu. Pelkään miten jaksaisin vaativia opiskeluja vauvan kanssa, jos jäisin yksin tai ehkä vielä enemmän pelkään, että mies olisi mukana, mutta satuttaisi ja stressaisi minua jatkuvasti. Mitä voin tehdä, mitä voin vaatia mieheltä? En kaipaa mitään saarnaa, tiedän olen ollut sinisilmäinen ja vietävissä, vaikka tämä ei normaalisti ole kuulunut tapoihini.
Olen ollut kolme vuotta on-off suhteessa lähes kolmekymppisen miehen kanssa, itselläni on aiemmasta suhteesta nuorena saatu esikouluikäinen lapsi. Suhteen alku oli ruusuinen mies oli rakastava, intohimoinen, supliikki ja komea. Kaikkea mitä olin toivonut, kuitenkin jonkin ajan kuluttuja hälytyskellot alkoivatkin soida. Sain miehen kiinni rinnakkaissuhteesta ja hyvin vahvojen lääkeaineiden käytöstä. Mies väitti jättäneensä lääkeaineet. Jostain kumman syystä en pystynyt suhteesta lähtemään, vaikka olisi pitänyt.
Suhde jatkui, mutta ei missään tapauksessa ongelmitta, oli paljon valehtelua, merkkejä muista seksisuhteista (teksti- ja nettiviestejä). Mies vannoi koko ajan rakkauttaan, minulla oli edelleen epäilykseni, että kaikki ei ole kunnossa. Vajaa vuosi sitten sain miehen kiinni uudestaan näistä lääkkeistä ja lopulta tunnustuksen, että on niihin pahasti koukussa, yli 7 vuotta päivittäistä käyttöä takana. Ei ole näennäisesti sekava, mutta ei pysty olemaan päivääkään ilman. Tässä vaiheessa ilmoitin miehen vanhemmille ja mies hakeutui hoitoon. Hoidon alku näytti taas lupaavalta, mutta pian sain miehen taas kiinni lääkkeiden käytöstä. Pian tulikin kuvioihin toinen rinnaikkaissuhte, mies oli vielä hetkeä ennen tunnustanut rakkauttaan, kunnes yökerhossa ilmenikin, että miehellä on peliä toisen naisen kanssa ja mies jätti minut kuin nallin kalliolle.
Olin todella rikki, tässä vaiheessa päätin, etten palaa enää ikinä tuohon suhteeseen. Hain itselleni apua. Vain viikon päästä mies halusikin minut takaisin, uusi suhde ei tyydyttänytkään. En vastannut reilu kuukauteen mihinkään miehen yhteydenotto yrityksiin joita tuli päivittäin, lupasi, ettei enää ikinä tekisi mitään vastaavaa. Kunnes sitten taas kerran sorruin ja aloimme tapailemaan. Tapailu sujui hyvin ja sain sen ansiosta elämänhaluni takaisin, ajattelin ;varmasti itseäni huijaten, että irrottaudun miehestä tällä tavalla pehmeämmällä kaavalla. Olin itse täysin koukussa mieheen, en tiedä manipuloiko mies minua vai mistä ihmeestä tämä johtuu, etten ole päässyt itselleni vahingollisesta suhteesta irti.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen viikolla kuusi raskaana. Miehen riippuvuus hoito ei ole todellakaan sujunut ongelmitta, eikä tuloksia ole syntynyt. Mies on aina toivonut omaa lasta, mutta nyt asian ollessa todellinen mies on lähinnä pelästynyt, sanoo haluavansa pitää lapsen, mutta ei suostu muuten keskustelemaan koko aiheesta?! Käytös minua kohtaan mennyt taas pahemmaksi, ei näe ongelmaa siinä, että käy yhteisten tuttujen kautta samoissa juhlissa naisen kanssa,jonka takia jätti minut jo kerran, ei usko minua kun kiellän menemästä. Luin hänen facebookkiaan, oli pyytänyt erästä toista naista vappujuhliin kanssaan, erilaisissa tilaisuuksissa lyöttäytyy kauniiden naisten seuraan ja pyytää näitä facebook ystävikseen. Tämä käytös saa minut todella hajalle ja mies ei ymmärrä näkökantaani vaan syyttää hormooneja!
Tämä oli aikalailla tiivistetty kertomus. Ongelmallinen persoonallisuus näkyy, ei kykene keskustelemaan vaikeista asioista, omaa erittäin huonon itsetunnon, ei osaa ottaa vastuuta, ei selvistikkään ymmärrä toimivansa minua kohtaan väärin ja jos minä olen tehnyt jonkun virheen ei näe asioiden mittasuhteita, vaan kehtaa syytellä minua vaikka on tehnyt itse montamontamonta kertaa pahempia virheitä jatkuvasti. Emme ole koskaan asuneet yhdessä, emme edes ihan lähekkäin. Mies tulee hyvin toimeen lapseni kanssa.
Kun sain kuulla raskaudestani, kuvittelin hetken naiivisti, että miehen käytös muuttuisi ja olin onnellinen. Nämä pari viikkoa on näyttänyt, ettei ole muuttunut, olen ollut todella stressaantunut. Käytös lähinnä paheni tästä raskaudesta. Melkeimpä haluaisin tehdä abortin, mutta olen aina ollut sitä vastaan ja pelkään, että katuisin sitä. Opiskeluni ovat pahasti kesken, sain vasta viime vuonna kauan yrittämäni opiskelupaikan ja opintoja useita vuosia. Talous meillä on kuitenkin molempien puolelta hyvin turvattu. Pelkään miten jaksaisin vaativia opiskeluja vauvan kanssa, jos jäisin yksin tai ehkä vielä enemmän pelkään, että mies olisi mukana, mutta satuttaisi ja stressaisi minua jatkuvasti. Mitä voin tehdä, mitä voin vaatia mieheltä? En kaipaa mitään saarnaa, tiedän olen ollut sinisilmäinen ja vietävissä, vaikka tämä ei normaalisti ole kuulunut tapoihini.
Älä jää kuvioon sen miehen kanssa, liian kuluttavaa...etsi ihan muuta..nyt teen varmaan väärin kun neuvon näin, mutta itse tilantessasi tekisin abortin. Katso eteenpäin.