Mulla vähän samanlainen kokemus, tosin suhde kesti vain vuoden verran. Minä jätin miehen ennen lapsen syntymää. Miehellä ongelmina alkoholia ja sitten jotain aineita, joista minä en tiedä mitään. Koko suhde oli sellainen, että minä huolehdin ja holhosin miestä, joka on niin moniongelmainen, ettei pärjää yksin. Luulin rakkaudellani pelastavani sen reppanan. Masennuin kuitenkin ja tajusin, että en voi pitää huolta vauvasta tuossa tilanteessa. Aineet teki miehestä agrressiivisen, uhkasi mm. avata puukolla mun mahan ja tappaa vauvan siinä samalla.
Jyräsin itselleni yksinhuoltajuuden, lastenvalvoja neuvoi, ettei tapaamissopimuksia kannata tehdä. Silloinhan en ole sitoutunut mihinkään jos mies alkaa hankalaksi. Alkuaikoina lapsen isä yritti saada minua takaisin, soitteli siis usein, sitten välillä uhkasi tappaa meidät. Miehelle oli vaikeaa hyväksyä se, etten enää ole hänelle tukihenkilö. Päätin aika alussa, että en ole hänen kanssaan tekemissä missään muussa kun lapsen liittyvssä asioissa. En kertonut hänelle, missä asumme tai missä päiväkodissa lapsi käy. Välimatkaa meillä on ollut satoja kilometrejä, joten en nyt kuitenkaan kovin vakavasti pelännyt sitä, että lapsen isä olisi puukon kanssa meitä oikeasti vastassa. Tapaamisia on ollut harvoin, 6 kertaa ekan 6 vuoden aikana. Tapaamiset aina julkisella paikalla ja en anna lasta hänelle yksin. Lapsi on kuitenkin aina tiennyt, kuka hänen isänsä on. Paljon on isästä kyselty, joten tuntuisi aika vaikealtakin toteuttaa sellaista, että 18-vuotiaana saisi vasta tietää, kuten joku ehdotti.
Kirjoitinkin tänne eilen tästä aiheesta: nyt isä on ollut vieroituksessa ja on saanut mm. edunvalvojan. Hän haluaisi oppia tuntemaan lapsensa ja onkin käyttäytynyt nyt fiksusti näistä tapaamisista sovittaessa. 6-vuotias ei vaan halua tutustua isäänsä, enkä minä tiedä voiko toista pakottaa.
Tossa on linkki eiliseen aloitukseeni, jos jotakuta kiinnostaa:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2143845-lapsi-ei-halua-tavata-isaansa-pitaako-pakottaa/#post26326620
