Yllätysraskaus, voi ei...

["huoh"]

Sain viikonloppuna tietää odottavani neljättä lasta. Tieto raskaudesta tuli ihan puun takaa ja ilmeisesti ehkäisy on pettänyt pahemman kerran. Lisäksi parisuhteessa on paljon ongelmia ja ollaan mietitty eroa jo pidemmän aikaa. Lisäksi seksielämämme on ollut olematonta jo 1,5 vuotta ja ilmeisesti kun kerran päädyttiin sänkyyn moneen kuukauteen, niin tulin sitten heti raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Miten voi olla mahdollista?!

Jotenkin en jaksaisi nyt juuri. Olen ollut pitkään kotona hoitamassa lapsiamme ja kärsin masennuksesta. Kaipaan kovasti työelämään, olen etsinyt töitä vajaan vuoden ja minulle oli tulossa työtilaisuus keväällä, joka kestäisi syksyyn. No sinne en nyt sitten voi mennä, kun jäisin äitiyslomalle kesken työsuhteen. Olen niin odottanut työhön pääsy kuin kuuta nousevaa, koska masennukseni johtuu pitkälti jatkuvasta kotona olemisesta. Minua vain ei ole luotu kotiäidiksi, en nauti siitä hommasta, vaan koen olevani parempi äiti ollessani töissä.

En kuitenkaan osaa edes kuvitella tekeväni aborttia. Tulisin ikuisesti miettimään, että lapsillani voisi olla myös nuorempi sisarus. Adoptio on aivan mahdoton ajatus.

Huoh, miten tästä jaksaa eteenpäin? Nytkin kotona ollessa olen jo jaksamiseni rajoilla ja kuljen kuin haamu täällä talossa. Miten voisin jaksaa istua vielä 1,5 vuotta ainakin kotona, tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, kun nytkin koko ajan vain toivon pääseväni töihin. Voisin tietysti mennä töihin nyt ennen synnytystä, jos vain saisin töitä jostain. En vain ole löytänyt mitään työtä kohta vuoteen, joten millähän todennäköisyydellä löydän nytkään ja raskaus ei tietenkään ole mikään meriitti työnantajalle.

En jaksa, olen ihan lopussa.

 

["vieras"]

:hug: tiukka paikka.
Koita päästä heti töihin, piristää mukavasti ennen äitiyslomaa.

 

[eerikka]

Kuinka vanha nuorin on? Oletko ajatellut, että voisit sitten kun lapsi syntyy ja 9kk ohi niin mennä vaikka osa-aika työhön?

Itse sairastin keskivaikeaa masennusta ja toipumassa päin vasta ollaan, mutta kannattaa käydä hakemassa apua. Ellet ole sitä jo hakenut? Lääkkeet auttaa ihan pahimmassa tilanteessa ja terapia tekee oikeasti ihmeitä.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

Hei! No mene nyt ihmeessä sinne töihin! Raskaus ei ole mikään peruste irtisanoa ja itseasiassa raskauden takia potkujen antaminen on laitonta. Eli käyt siellä töissä sen verran kun kerkeät. Tiedän vastaavan tapauksen..työelämä piristi ja lapsikin tuntui loppujen lopuksi toivotulta Kyllä se siitä, usko pois. Paljon voimia tähän tilanteeseen!

 

[ensimmäinen vieras]

Ai sorry, huomasin ettet ole vuoteen saanut töitä. Hmm, missähän vika? Käy koittamassa jutella työkkärissä, ne vaikka kattoo cv:n yms?

 

["huoh"]

Nuorin on nyt 1v 8kk ja voisin kyllä mennä vaikka kokoaikatyöhön heti kun vauva täyttäisi sen 9 kuukautta, mutta en tiedä miten jaksan sinne asti, kun se olisi vasta kesäkuussa 2012. Odotin niin kovasti pääseväni jo nyt töihin ja voisin kyllä mennä raskaanakin, jos vain jotain työtä löytyisi. Lisäksi mietityttää se, että tulee olemaan aina vaikeampi työllistyä kun viettää vuosia lasten kanssa kotona. Olen ollut valmistumiseni jälkeen vain lasten kanssa kotona.

 

["huoh"]

Oman alan töitä on tarjolla huonosti, ei oikeastaan ollenkaan. Muihin mulla ei kokemusta, ei koulutusta tai olen ylikoulutettu.

Työ joka minulla olisi alkaisi toukokuussa, enkä halua heille valehdella että voin olla koko määräajan töissä. Onko se edes laillista, että kirjoitat määräaikaisin työsopimuksen, josta et oikeasti pysty olemaan töissä edes 2/3? Tunnen ihmiset sekä työkaverit siinä paikassa ja tiedän kuinka paskamaista olisi jättää sinne vajaa miehitys takiani. En viitsi jättää sellaista kuvaa itsestäni heille.

 

["vieras"]

Entä siivoustyö? Mukavaa vaihtelua ja liikunnallista. Saa palkan, saat nostettua äitiyspäivärahaa ja piristyt. Sitten kun vauva on 9kk sinulla on jotain muutakin CV:ssä kuin kotiäitiys. Yrittää kannattaa, ehdottomasti!

 

["huoh"]

Voisin mennä jopa siivoojaksi ja olen hakenut jopa niitä paikkoja. Omalla paikkakunnalla ei niitä toki ole tarjolla, mutta viereisestä kaupungista olen hakenut enkä ole päässyt. Olen tosin hakenut vain kokopäiväisiä paikkoja, koska ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan lähes 100 km päivässä osa-aikaisentyön takia.

 

["vieras"]

En luovuta vielä.. Entä kouluavustaja tai päiväkotiapulainen?

 

["huoh"]

Mulle kelpais ihan oikeasti mikä vain kokoaikainen työ tällä hetkellä. Olisin onnellinen, kun pääsisin tekemään mitä vain poissa kotoa. Ja osa-aikainenkin siinä tapauksessa, että olisi tällä paikkakunnalla. En vain tiedä miten noi kelan rahat menis sitten, että onko järkeä mennä osa-aikatyöhön, jos siinä häviää rahaa. Taloudellisesti on myös todella tiukkaa ja joka kuukausi saa laskea, että rahat riittää eikä meinaa riittää siltikään. Yhtä kouluavustajan paikkaa hain ja sinne en päässyt. Muita ei ole tullut vastaan.

 

[eerikka]

Hei ja entäs kaupan kassa? Varastoapulainen? tai jonnekkin vastaanotolle töihin? Henkilökohtainen avustaja vaikeasti vammaiselle, tai vanhukselle? Kaupan seinillä on monesti nähnyt avustusilmotuksia.

 

["huoh"]

Olen hakenut kaupan kassalle enkä ole päässyt. Samoin moneenkin varastotyöntekijän tehtävään. Vastaanottoapulaiseksi olen hakenut, samoin kirjeiden postittajaksi. En ole päässyt niihinkään. Henkilökohtaiseksi avustajaksi en ole toistaiseksi hakenut. Sitä voisi kyllä miettiä. Tosin samanlaista kodinhoitoa sekin olisi kuin tämä, mutta vain vieraassa kodissa. Siinä ei esim. työkavereita olisi ollenkaan.

 

["viiraska"]

Sinulla on pitkä aika valmistautua vauvan tuloon. Tunnen monia, jotka ovat saaneet suunnittelemattomia lapsia ja ovat ensin olleet lähes epätoivoisia, mutta kertoneet jälkeenpäin että "onneksi siinä kestää yhdeksän kuukautta, siinä ehti mieli muuttua". Se pieni alunperin ei-toivottu on saattanut lopulta olla jotenkin erityisen rakas.

Jos vauvan tulo aina vaan tuntuu mahdottomalta, miettisin myös adoptioon antamista. Tunnen myös monia lapsettomia pareja, joten vauvan antaminen adoptioon tuntuu lahjalta.

Ilman muuta voit mennä töihin vaikka olet jäämässä äitiyslomalle. Sinulla on siihen oikeus, ja osa työnantajista suhtautuu lapsen saamiseen hyvinkin positiivisesti! Vaikket töitä saisikaan, hanki jotain kodin ulkopuolista elämää. Harrasta, ala SPR:n ystäväpalveluun, ala vanhainkodin vapaaehtoistyöntekijäksi. MLL, Martat tai Maa- ja kotitalousnaiset, seurakunta sekä monet muut järjestöt odottavat innokkaita jäseniä. Paljoon voit osallistua lasten kanssakin, jos voimia on.

Onnea uuden elämän ihmeestä!

 

["huoh"]

Olen lähettänyt tämän vajaan vuoden aikana niin monia satoja hakemuksia, etten enää edes muista kaikkia tehtäviä joihin olen hakenut. Olen hakenut oikeastaan jokaista tehtävää, joita voisi edes miettiä ja niistä tehtävistä oman alan tehtäviä on ollut muistaakseni kaksi. En ole minnekään päässyt edes haastatteluun. Olen pyytänyt sukulaisia ja kavereita lukemaan hakemukseni läpi ja heidän mielestään hakemukset on olleet hyviä. En käsitä.

 

["vieras"]

Monesti se vain menee niin..kun on kotiäitinä monta vuotta niin yhtäkkiä kukaan ei halua sua töihin. Onnea vauvasta ja pidän peukkuja että kaikki kääntyy lopulta parhain päin!

 

["viiraska"]

JA hei, sitä parisuhdetta pitää hoitaa. Hakekaa ihmeessä ulkopuolista apua jos nyt kerran tulette vielä uudella vauvallakin toisiinne sidotuksi. Se on lasten parhaaksi, he tarvitsevat hyvin toimivaa perhettä.

 

[v]

Tiesitkö muuten, että niitä hakemuksia ei välttämättä ole edes luettu? Moni tuttavani joka on töissä johtotehtävissä sanoo että ei edes lue hakemuksia.. eli parhaiten saat töitä kun soitat ja kysyt saatko tulla esittäytymään. Näin olen saanut kaikki työpaikkani vaikka minäkin satoja hakemuksia olen lähetellyt. Suurimpaan osaan ei tullut todellkaaan edes vastausta. Eli puhelin käteen tai sitten se varsinkin tekee vaikutuksen kun menet suoraan paikan päälle. Vaatii viitseliäisyyttä, mutta toimii

 

["huoh"]

Adoptio ei ole mahdollinen ollenkaan. En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, että oma lapseni kasvaisi jonkun muun perheessä ja lasteni sisarus ei asuisi meillä. En voisi kantaa lasta 9 kuukautta ja sitten luopua hänestä. Se on kyllä minulle aivan mahdoton ajatus. En pystyisi nukkumaan yhtäkään yötä, jos tietäisin että lapseni olisi jossain muualla.

Olen jo mukana kahdessa yhdistyksessä ja tietty ne piristää, mutta onhan niissä myös hommaa. Mieheni tekee pitkää päivää eikä minulla ole mahdollisuutta harrastuksiin kuin parina iltana viikossa ja niinä päivinä käyn liikunnallisissa harrastuksissani. Se tunti siellä, toinen täällä poissa kotoa ei vaan auta piristymään vielä pitkällä tähtäimellä.

Ongelma on myös se, että saan kantaa lähes kaiken vastuun perheestä ja kodista yksin. Mies ei ota vastuuta ja olen keskustellut asiasta hänen kanssaan lukemattomia kertoja, mutta mitään muutosta parempaa ei ole tapahtunut. Tämä on myös yksi syy eroaikaisiin, sillä minusta tuntuu siltä kuin olisin yksinhuoltaja, kun mies ei tee mitään. Käskemällä toki tekee jotain, kun tarpeeksi kauan sanoo, mutta oma-aloitteisesti ei. Olen vain niin lopussa jo tähän. Olen odottanut sitä, että pääsisin sinne töihin, jotta tämä tilanne ehkä normalisoituisi ja avioliittomme voisi pelastua.

 

["huoh"]

Voinko mennä käymään työnantajia tapaamassa noiden lasten kanssa? Minulla ei ole mahdollisuutta saada heitä hoitoon kenellekään.

Olen ehdottanut miehelle parisuhdeterapiaa, mutta ei suostu lähtemään. Enkä kyllä tiedä mistä edes löytyisi aikaa ja rahaa sellaisessa käydä.

Kyllä tämä tilanne nyt vaikuttaa niin vaikealta ettei taida tulla mitään.

 

["viiraska"]

PArisuhdeterapiaan voi mennä yksinkin, jos toinen ei tule. Sitten saisit ainakin purettua tuntojasi ja ehkä keinoja, millä suhdetta voisi muuttaa. Koska jos itse käyttäydyt toisin, todennäköisesti myös toinen muuttaa käytöstään. Ja perheneuvola ja seurakunnan parisuhdeneuvonta ovat käsittääkseni ilmaisia!

Lapsille voit hankkia vaikka sen MLL:n kautta tilapäisen hoitajan. Olet jo ansainnut jotain omaa elämääsi. Tai kysy kaupungin päivähoidosta, onko heillä tarjota tilapäishoitopaikkoja (ei ole, mutta silti kannattaa yritttää). Sano, että tarvitset päivähoitoa työnhakua varten.

Olen inhottavan innokas ehdottelemaan kaikkea, mutta minusta kuulostaa että olet toivoton. Aina on toivoa! Elämä ei aina anna sitä mitä haluamme, mutta paljon muuta se antaa! Jos olet masentunut, hae siihenkin apua, lasten takia. Sinun ei tarvitse jaksaa ypöyksin!

Ja tuo on ihan totta että työnantajille pitää soittaa - ja kysellä aktiivisesti, osoittaa kiinnostusta yritykseen (millaiset arvot yrityksessänne on? Millainen työterveyshuolto? Koulutatteko henkilökuntaanne? Millainen henkilöstön vaihtuvuus on? Kauanko nykyinen organisaatiomalli on ollut käytössä?)

 

["huoh"]

Täytyy kokeilla tuota työnantajille soittamista. Musta vaan tuntuisi väärältä olla kertomatta raskaudesta työtä hakiessa, vaikka se onkin varmaan syy miksi minua ei tulla minnekään palkkamaan. No luulisi, että joihinkin lyhyempiin pätkiin voisi päästä. Olen ainakin aiemmissa raskauksissa voinut hyvin viimeiseen asti eli uskoisin, että työnteko onnistuisi hyvin loppuun asti.

Mulla varmaan on ongelmana se, että asutaan pienessä kylässä, jossa jutut leviää. On iso kynnys lähteä hakemaan apua neuvolan, jossa tuttu täti tai seurakunnankaan kautta, kun sielläkin on monia tuttuja ihmisiä töissä.

Meillä ei ole oikein varaa maksaa MLL:n lastenhoitajalle enkä kyllä muutenkaan tykkään kun vieras ihminen tulisi meille lapsia hoitamaan.

 

[MUTTA]

tämä on nyt ehkä kaukaahaettua, mutta eihän kaikki raskaudet pääty hyvin. voi tulla keskenmeno tai kohtukuolema tms. kaikki asiat elämässä ei ole omissa käsissä, varsinkaan raskaus. minun mielestäni ei noin varhaisessa vaiheessa siis ole velvollisuutta kertoa työnantajillekaan raskaudesta.

 

[i7sis]

[QUOTE="huoh";23090466] Kaipaan kovasti työelämään, olen etsinyt töitä vajaan vuoden ja minulle oli tulossa työtilaisuus keväällä, joka kestäisi syksyyn. No sinne en nyt sitten voi mennä, kun jäisin äitiyslomalle kesken työsuhteen.
En jaksa, olen ihan lopussa.[/QUOTE]

En ymmärrä, sinä siis saisit töitä hetkeksi, mutta et aio ottaa niitä vastaan? Höh:O

 

["huoh"]

Niin siis saisin todennäköisesti määräaikaisen työsopimuksen 1.5-31.11 väliseksi ajaksi. Ei ole mahdollisuutta tehdä lyhyempää pätkää. Mun mielestä olisi väärin valehdella ja kirjoittaa alle sopimus, että tulen työskentelemään tuon ajan ja sitten kertoa koeajan jälkeen, että jäänkin äitiyslomalle tyyliin elokuun lopussa. Työnantaja on vielä tuttu ja olen siellä ennenkin työskennellyt, en viitsis tuollain valehdella heille. Voin toki soittaa ja kertoa tilanteeni, mutta tiedän ettei sieltä lyhyempää pätkää saa, joten jos sinne haluan niin valehdella pitäisi.