[QUOTE="vielä";22940773]Toisilla ihmisillä heräily/huonot unet/väsy vaan heijastuu myös fyysiseen hyvinvointiin. Voi ilmetä vaikeitakin rytmihäiriöitä, verenpaineen nousua, veriarvojen laskua jne jne. Näihin ei taida matraaminen auttaa, vaan ainostaa lepo. Ihmiskeho kun tarvitsee lepoa. Toisten kroppa enemmän kuin toisten. Mutta kuiten.
Vaikuttaahan valvominen myös aivojen välittäjäaineisiin, muistaakseni "stressihormoonin" kautta. Näin ollen väsymys voi myös laukaista masennuksen.h[/QUOTE]
Se on ehdottomasti totta, että väsymys lisää stressihormonien tuotantoa elimistössä. Stressihormoneihin vaikuttaa kuitenkin fyysisiä olosuhteita vahvemmin ihmisen psykologinen olotila eli henkinen stressi. Vrt. ihminen, joka on fyysisesti elämänsä kunnossa, mutta stressaa siltikin jostain asiasta (esim. läheisen sairaus, kuolema, työttömyys, liika työnteko jne.). Tällaisella yksilöllä stressihormonien, erityisesti adrenaliinin ja nonadrenaliinin tuotanto on jatkuvaa eikä elimistö pysty sen vuoksi lepäämään erinomaisista yöunista huolimatta. Päinvastoin, stressihormonien ylituotanto saattaa aiheuttaa lopulta unettomuutta, joka aiheuttaa kaiken lisäksi fyysisen väsymystilan henkisen lisäksi ja stressistä toipuminen on entistä vaativampaa.
Kun taas ihminen, joka äärimmäisissäkin fyysisissä olosuhteissa (vrt. keskitysleirivangit jne.) kykenee pitämään positiivisen asenteen, toipuu kaikenlaisista rasituksista nopeammin, myös väsymyksestä.
Omaan kokemukseeni viitaten voin kertoa, että väsymyksestä johtuva äärimmäinen stressitila johti 3kk synnytyksestä unettomuuteen, jolloin valvoin pahimmillaan 42 tuntia putkeen. Tästä unettomuudesta, joka jatkuessaan pahimmillaan olisi voinut johtaa masennukseen, selviydyin vertaistuen avulla.
Yksi samassa tilanteessa (ilman sukulaisten tai miehen sukulaistsen apua ensimmäisen vauvan kanssa, mies reissutyössä, siis vähintään 20 päivää ja yötä kuukaudessa YKSIN vauvan kanssa) oleva äiti kertoi minulle omasta selviämisestään (hänellä vielä 2 huonosti nukkuvaa lasta).
Ymmärsin, että äärimmäisestäkin väsymyksestä voi selvitä, jos asenne on positiivinen. Asennetta ei ole helppo muuttaa silloin, kun olet todella väsynyt, mutta minulla oli tilanne joko tai: joko sairastuisin masennukseen tai sitten saisin rauhan sisimpääni ja hyväksyisin elämäni ja vauvani sellaisena kuin ne olivat: pätkäunia ja väsymyksestä johtuvaa oireilua kyllä, mutta elämästä voi ja täytyy nauttia sellaisenaan joka tapauksessa.
Minä tiedän siis kokemuksesta, kuinka vaikeaa on muuttaa asennetta väsyneenä, mutta koska itselläni ensiapukäynnin jälkeen oli todellakin pakkorako, kun elämään ei ollut tullut muutosta, tajusin, että siinä tilanteessa vain minä itse kykenisin muuttumaan. Ja minä muutuin, ja olen sen jälkeen nauttinut elämästä väsymyksestä huolimatta.
Itseäni helpotti silloin tietää, että äärimmäisestäkin väsymyksestä voi selvitä, jos joku haluaa lukea oman tarinani, on se tässä La Dolce Vita - Elämä on suloista: Hohhoijaa eli vauvavuoden väsymyksestä
Vaikuttaahan valvominen myös aivojen välittäjäaineisiin, muistaakseni "stressihormoonin" kautta. Näin ollen väsymys voi myös laukaista masennuksen.h[/QUOTE]
Se on ehdottomasti totta, että väsymys lisää stressihormonien tuotantoa elimistössä. Stressihormoneihin vaikuttaa kuitenkin fyysisiä olosuhteita vahvemmin ihmisen psykologinen olotila eli henkinen stressi. Vrt. ihminen, joka on fyysisesti elämänsä kunnossa, mutta stressaa siltikin jostain asiasta (esim. läheisen sairaus, kuolema, työttömyys, liika työnteko jne.). Tällaisella yksilöllä stressihormonien, erityisesti adrenaliinin ja nonadrenaliinin tuotanto on jatkuvaa eikä elimistö pysty sen vuoksi lepäämään erinomaisista yöunista huolimatta. Päinvastoin, stressihormonien ylituotanto saattaa aiheuttaa lopulta unettomuutta, joka aiheuttaa kaiken lisäksi fyysisen väsymystilan henkisen lisäksi ja stressistä toipuminen on entistä vaativampaa.
Kun taas ihminen, joka äärimmäisissäkin fyysisissä olosuhteissa (vrt. keskitysleirivangit jne.) kykenee pitämään positiivisen asenteen, toipuu kaikenlaisista rasituksista nopeammin, myös väsymyksestä.
Omaan kokemukseeni viitaten voin kertoa, että väsymyksestä johtuva äärimmäinen stressitila johti 3kk synnytyksestä unettomuuteen, jolloin valvoin pahimmillaan 42 tuntia putkeen. Tästä unettomuudesta, joka jatkuessaan pahimmillaan olisi voinut johtaa masennukseen, selviydyin vertaistuen avulla.
Yksi samassa tilanteessa (ilman sukulaisten tai miehen sukulaistsen apua ensimmäisen vauvan kanssa, mies reissutyössä, siis vähintään 20 päivää ja yötä kuukaudessa YKSIN vauvan kanssa) oleva äiti kertoi minulle omasta selviämisestään (hänellä vielä 2 huonosti nukkuvaa lasta).
Ymmärsin, että äärimmäisestäkin väsymyksestä voi selvitä, jos asenne on positiivinen. Asennetta ei ole helppo muuttaa silloin, kun olet todella väsynyt, mutta minulla oli tilanne joko tai: joko sairastuisin masennukseen tai sitten saisin rauhan sisimpääni ja hyväksyisin elämäni ja vauvani sellaisena kuin ne olivat: pätkäunia ja väsymyksestä johtuvaa oireilua kyllä, mutta elämästä voi ja täytyy nauttia sellaisenaan joka tapauksessa.
Minä tiedän siis kokemuksesta, kuinka vaikeaa on muuttaa asennetta väsyneenä, mutta koska itselläni ensiapukäynnin jälkeen oli todellakin pakkorako, kun elämään ei ollut tullut muutosta, tajusin, että siinä tilanteessa vain minä itse kykenisin muuttumaan. Ja minä muutuin, ja olen sen jälkeen nauttinut elämästä väsymyksestä huolimatta.
Itseäni helpotti silloin tietää, että äärimmäisestäkin väsymyksestä voi selvitä, jos joku haluaa lukea oman tarinani, on se tässä La Dolce Vita - Elämä on suloista: Hohhoijaa eli vauvavuoden väsymyksestä
Viimeksi muokattu:
