T
tiina
Vieras
mies on tehnyt tyhmyyksiä.. tuhlannut rahat, ajanut melkein tahallaan kolarin lapsemme ja minä kyydissä, sanonut ettei lapsista ole kuin haittaa ja ettei olisi ikinä niitä jos olisi tiennyt millasta on.. menee miten sattuu eikä ota vastuuta perheestään..
meen äiti vaatii olemaan yhdessä syksyyn asti, katsomaan muuttuko tilanne kun toinen lapsestamme syntyy.. ei tietenkään halua et heti luovutetaan..
mä alan vaan olemaan ihan loppu.. hoidan yksin pientä lastamme, joka ei vielä kävele.. ison mahani kanssa.. ja stressaan kaikista miehen jutuista.. mies on kuin ei olisi tehnyt mitään.. seksiä ei olla harrastettu piiitkään aikaa ja suhde aivan lukossa.. ja noi asiat mitä se on tehnyt vaivaa mua koko ajan..
haluaisin muuttaa pois.. hetkeksi.. miettimään.. en pysty puhumaan ku oon niin vihanen.. jos mies on lapsen kanssa ajattelen et tekee sen pakosta ja meen äkkiä väliin.. mikä on varmaan tyhmää..
en tiedä haluanko lopullista eroa, mut ainoa vaihtoehto mitä näen on muuttaa hetkeksi pois.. katsoa huomaako mies miten tärkeitä ollaan? kuulostaako tyhmältä..? äitini/vanhempani eivät tätä halua.. mut helkkari eikö tää on mun elämä? jos mä hajoon.. ei lapsilla oo mitään.. tuntuu et olis pakko saada miettiä mitä elämältä haluan.. mies sais mennä ja katsoa onko se sit kivempaa ku perhe.. väkisin en halua ketää pitää..
äiti sanoo et meillä on niin iso asunto et mahdutaan olemaan täällä kaikki ja ollaan vaikka hiljaa mut en mä siihen pysty.. en mä pysty tunteitani kätkemään.. miks mun vanhemmilla on näin kova määrämisvalta muhun.. siks ku ne on vanhoja ja en halua riidellä niitten kanssa.. vai kuulostaako et mä tässä se tyhmä oon?
meen äiti vaatii olemaan yhdessä syksyyn asti, katsomaan muuttuko tilanne kun toinen lapsestamme syntyy.. ei tietenkään halua et heti luovutetaan..
mä alan vaan olemaan ihan loppu.. hoidan yksin pientä lastamme, joka ei vielä kävele.. ison mahani kanssa.. ja stressaan kaikista miehen jutuista.. mies on kuin ei olisi tehnyt mitään.. seksiä ei olla harrastettu piiitkään aikaa ja suhde aivan lukossa.. ja noi asiat mitä se on tehnyt vaivaa mua koko ajan..
haluaisin muuttaa pois.. hetkeksi.. miettimään.. en pysty puhumaan ku oon niin vihanen.. jos mies on lapsen kanssa ajattelen et tekee sen pakosta ja meen äkkiä väliin.. mikä on varmaan tyhmää..
en tiedä haluanko lopullista eroa, mut ainoa vaihtoehto mitä näen on muuttaa hetkeksi pois.. katsoa huomaako mies miten tärkeitä ollaan? kuulostaako tyhmältä..? äitini/vanhempani eivät tätä halua.. mut helkkari eikö tää on mun elämä? jos mä hajoon.. ei lapsilla oo mitään.. tuntuu et olis pakko saada miettiä mitä elämältä haluan.. mies sais mennä ja katsoa onko se sit kivempaa ku perhe.. väkisin en halua ketää pitää..
äiti sanoo et meillä on niin iso asunto et mahdutaan olemaan täällä kaikki ja ollaan vaikka hiljaa mut en mä siihen pysty.. en mä pysty tunteitani kätkemään.. miks mun vanhemmilla on näin kova määrämisvalta muhun.. siks ku ne on vanhoja ja en halua riidellä niitten kanssa.. vai kuulostaako et mä tässä se tyhmä oon?