N
nyt nimettömänä
Vieras
aallonpohja= mä vaan itken.oon just miettimässä että ku lapsen isä on kerta uhonnut että ottaa lapsen kokonaan hoitaakseen(vaikka ei voi hoitaa nyt ku lapsi on mulla enempää ku max.2viikonloppua)että pitäisikö vaan pakata tavarat ja sanoo että tulee iskä sitte hakee.
mä niin hajoon..mä en pystyis elää sen päätöksen kanssa,mut tää syö mut kokonaan. viimeisinpänä mulla on tullu fyysisiä ongelmia(lääkärin mukaan johtuen pitkäaikaisesta stressistä, ja ainoa parannuskeino on välttää stressiä).pahinta on se että kaikki muu mitä haluaisin elämältä olisi niin helppo saada joko ilman lasta tai kokonaisena perheenä,isä samassa taloudessa.mut näin,ei. ei oo hellyyttä,rakkautta,läheisyyttä. millä mä meen jatkaa opintoja tän kaa(rauhallisemman ja vähempään tyytyvän lapsen kanssa voisi onnistua) mutta tämän kanssa pitää olla silmät selässäkin. koska ei ole miestä,tai siis isää ei myöskään pysty pitää muuta sosiaalista elämää kasassa,kaskun muilla ei ole lapsia mun kaveripiiristä,kaikilla ns.uusilla äitiystävillä on miehet joten ei nniistäkään seuraa juuri ole. ja aina kun itselleen suunnittelee jotain esim.ku lapsi on menny nukkuu,niin eipäs se niin vaa meekkään nukkuu. mä en tiedä mitä tekisin.
ja ne jotka sanoo että miksi hankit lapsen=en olisi lasta alulle laittanut jos oisin tiennyt että jään yksin! enkä jos olisin tiennyt että näinki vaikeita lapsia voi olla,tulla. jösses että helpotti ku sai purkaa ittee,ehkä tästäkin pohjasta nousee
mä niin hajoon..mä en pystyis elää sen päätöksen kanssa,mut tää syö mut kokonaan. viimeisinpänä mulla on tullu fyysisiä ongelmia(lääkärin mukaan johtuen pitkäaikaisesta stressistä, ja ainoa parannuskeino on välttää stressiä).pahinta on se että kaikki muu mitä haluaisin elämältä olisi niin helppo saada joko ilman lasta tai kokonaisena perheenä,isä samassa taloudessa.mut näin,ei. ei oo hellyyttä,rakkautta,läheisyyttä. millä mä meen jatkaa opintoja tän kaa(rauhallisemman ja vähempään tyytyvän lapsen kanssa voisi onnistua) mutta tämän kanssa pitää olla silmät selässäkin. koska ei ole miestä,tai siis isää ei myöskään pysty pitää muuta sosiaalista elämää kasassa,kaskun muilla ei ole lapsia mun kaveripiiristä,kaikilla ns.uusilla äitiystävillä on miehet joten ei nniistäkään seuraa juuri ole. ja aina kun itselleen suunnittelee jotain esim.ku lapsi on menny nukkuu,niin eipäs se niin vaa meekkään nukkuu. mä en tiedä mitä tekisin.
ja ne jotka sanoo että miksi hankit lapsen=en olisi lasta alulle laittanut jos oisin tiennyt että jään yksin! enkä jos olisin tiennyt että näinki vaikeita lapsia voi olla,tulla. jösses että helpotti ku sai purkaa ittee,ehkä tästäkin pohjasta nousee
