Yön painajaiset

[lupiini]

Hei,

Minulla on 1,4v ikäinen lapsi, joka on nyt n.3vk aikana herännyt joka yö 3-3.30 välillä huutamaan itkuisesti. Aikaisemmin auttoi se, että käänsi lapsen takaisin makuulle ja laittoi tutin suuhun. Nyt hän seisoo sängyn päädyssä (nukkuu omassa huoneessa jo 3kk ajan) ja huutaa kädet suorina, että pitäisi päästä syliin. Jos hänet kääntää takaisin pitkälle alkaa sellainen itkumekkala ja kiukku että pakko nostaa toinen sängystä ja kantaa viereen nukkumaan. Heti kun pääsee väliimme sänkyyn, nukahtaa samantien. Mutta ei millään konstilla enää jää omaan sänkyyn jos yöllä on herännyt.

Siis onko tämä nyt vaan jokin vaihe vai voiko syynä olla pimeänpelko kun yöllä herää yksin? Hän on aloittanut hoidon reilu kuukausi sitten ja siellä on mennyt loistavasti, joten päivän ""pahat"" tapahtumat tuskin kummittelevat noin kovasti. Enää en tiedä mitä tekisi kun toinen ei rauhoitu omaan sänkyyn ja kun se itku ei ole mitään pientä vaan aivan hysteeristä pelkoitkua. Osaako kukaan antaa neuvoja, yövalo varmaan voisi ehkä auttaa, joten sellainen pitää hankkia. Tyttö on kyllä todella reipas ja vilkas, eikä vierasta tai pelkää yleensä mitään.

 

[alkup.]

Eikö kellään ole ollut vastaavaa tilannetta lapsen kanssa?
Viime yönä hän nukkui taas välissämme ja hysteerisesti osoitti ovelle päin ja seinää, ihan kuin hän olisi nähnyt siellä jotain. Valot jos sammutti alkoi hysteerinen itku. TUntui kun sänkymme vieressä olisi ollut joku, jota hän pelkäsi, sillä vaikka oli sylissäni, niin aina kun katsoi seinään päin ja ovelle, alkoi huuto eikä tahtonut millään rauhoittua. Silmissä oli selvästi pelkoa enkä ymmärrä mistä?

Voiko pikkulapsi siis nähdä jotain ""kuviteltuja"" hahmoja joita sitten pelkää? Jotain mitä aikuisen silmä ei enää näe? Luin jostain että alle 3v. lapset voivat nähdä henkiolentoja ja mielikuvituskavereita ja uskovat niihin. Onko näin?