Yrittäjän puolisona...

["Kilppari"]

Mitähän tässä pitäisi tehdä, aviomies siirtynyt täyspäiväiseksi yrittäjäksi esikoisemme synnyttyä 4kk sitten. Alusta alkaen mies tehnyt koko hereilläoloaikansa töitä, siten että yöunetkin jää todella vähiin, usein vain muutamaan tuntiin. Kaikki elämän perusasiatkin jää hyvin vähäksi, ei kuulemma ehdi syödä ja peseytiikin vain noin kerran viikossa. Esikoistamme on hoitanut kaksi kertaa muutaman tunnin tämän 4kk aikana. Päivittäin jos sattuu tekemään töitä kotona, käy nopsaan silittämässä vauvaa ohimennessään. Kerran tai kaksi viikossa vaihtaa vaipan ja osallistuu kylvetykseen. Eli hyvin vähiin jää vauvan kanssa olo. Minulle aikaa ei jääkkään sitten ollenkaan. Ei nuku edes sängyssä, omasta tahdostaan nukkuu sen mitä nukkuu niin sohvalla. Ei omien sanojensa mukaan halua häiritä minua ja vauvaa yöllä. Tämän kaiken lisäksi lykännyt minulle ilman mitään keskusteluja kaikki firman perusjutut, laskutuksen, maksatuksen, veroilmotukset, kirjanpidon, henkilöstöhallinnon. Minun pitää siis kaikilta kotihommilta ja vauvanhoidolta ehtiä hoitamaan myös nuo firman asiat, josta en saa siis myöskään mitään korvausta. Mies sanoo rakastavansa ja kaipaavansa lastamme. Silti ottaa vaan lisää uusia töitä vaikka entisetkin on vielä kesken, näköpiirissä ei ole minun mielestäni kun burnout. Mies on tehnyt selväksi että sukulaisille ei saa puhua mitään yritykseen liittyvää. Moni ei edes tiedä että on irtisanoutunut palkkatyöstään. Miten tätä tilannetta saisi helpotettua? Tottakai alkavan yrittäjän ja yrittäjän muutenkin arki ei usein ole lähellekään sitä mitä palkkatyössä, mutta joku järki siinä pitäisi kuitenkin olla. Pitää olla aikaa elämän perusjutuille ja mielellään omalle perheellenkin. Itsellä alkaa usko mennä.

 

[000]

Mun mies on kans yrittäjä, kuulostaa tosi tutulta toi teidän meininki. Mies pyrittää firmaansa yksin ja paiskii todella paljon töitä, koska haluaa taata minulle ja lapsille hyvän elintason. Meillä toi touhu päättyi siihen, kun sanoin etten yksinkertaisesti halua jakaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole ikinä läsnä minulle tai lapsille enkä halua olla miehen prioriteettilistalla ns. kakkossijalla töiden jälkeen. Vähäisenkin yhdessäoloaikamme mies tuntui kuitenkin olevan ainakin ajatuksissaan enemmän töissä kun minun kanssani. Tämän lisäksi ahdisti myös pelko miehen terveydestä, koska eihän tuollainen elämäntyyli sovi ihmiselle.

Mies ymmärsi ja sovittiin, että hän palkkaa itselleen apulaisen, jonka lisäksi sunnuntait ovat pyhitetty perheelle ja yhdessäololle. Sunnuntaina ei siis todellakaan tehdä töitä, työpuhelin on kiinni ja keskitytään vapaa-ajan viettoon.

Sano miehellesi, että palkkaa itselleen työntekijän hoitamaan esimerkiksi noita hommia, mitkä on nyt sysätty sinulle. Sulla on ihan tarpeeksi hommaa omastakin takaa, kun koti ja lapsi ovat ilmeisesti lähestulkoon kokonaan sinun vastuullasi, ja miehesi varmasti ymmärtää.

 

[Jotain tiedän tästä]

Hmm, no kuules Kilppari puhuitteko miehen yrittäjyydestä yhdessä vai oliko se miehen päätös? Siis tiedän mitä tuo on, yritystä ei KOSKAAN pitäisi perustaa kun on pieniä vauvoja tulossa. Se on pahin moka mitä mies voi tehdä. Yrityksen perustamiseen ja ensimmäiseen vuoteen kuuluu tuo että painetaan töitä kuin sekopää eikä siinä ulkopuolisesta näytä olevan järjen häivää. Sitä on pienyrittäjyys Suomessa, tervetuloa kerhoon.
Oliko teillä etukäteen käsitystä mitä yrittäjyys Suomessa pahimmillaan on? Minulla oli melko hyvä kuva siitä, ei siis mitenkään ruusuinen kuva, ja siltikin se tuli shokkina. Minä olen hoitanut lastamme yksin koko miehen yrittäjyyden eli olen käytännössä YH. Mies nukkuu kotona pahimmillaan 4-6 tuntia ja lähtee ilman suihkua takaisin työmaalle kiireisimpinä aikoina. Olen hyväksynyt että nyt ei ole aikaa perheelle eikä avioelämälle.

Sinä tietysti hoidat paperihommat. Kirjanpito ja verotusasiat on parasta hoitaa juuri silloin kun vauva kiljuu ja itkee 10 minuutin välein. Tiedän. Ja miehesi firma ei tietysti tuota vielä sen vertaa että on varaa kirjanpitäjään? Pystyykö hän pitämään yhtään vapaapäiviä että katsoisi lasta edes sen ajan että saat paperityöt tehtyä? Entäs sukulaiset? Pyydä rohkeasti apua.

Ei mulla ole sulle muuta neuvoa kuin että sisulla eteenpäin. Sun ainoa toivo on että vauva kasvaa isommaksi ja alkaa viihtyä enemmän yksinään. Ja sitten viet sen hoitoon kun aika on. On aika selvää että pienyrittäjän puoliso on yksinhuoltaja, mutta muista että se on miehen menetys kun hän menettää lapsensa vauva-ajan ja kehityksen. Sitä menetystä ei takaisin saa, ei edes rahalla.
Voi olla että firma alkaa tuottamaan jossain vaiheessa, toivottavasti miehelläsi on varaa palkata sitten joku. Jos ei, niin todennäköisesti muutaman vuoden kärsitte ja sitten tulee joko burnout tai konkurssi. Toivon tietysti että työ tekisi tulosta.

Kehotan sinua olemaan nalkuttamatta ja valittamatta. Meidän huushollissa se ei auttanut, se vain ajoi miehen enemmän töihin ja lopulta hän ei enää edes kuunnellut, mun sanomiset meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paineen alla oleva yrittäjä ulkoistaa kaiken ylimääräisen stressin, eikä teillä ole toivoa selvittää suhteenne tilaa nyt.
Älä myöskään tee nopeaa eropäätöstä. Tee se sitten kun suurin tulipalo on sammutettu, ja miehesi yrittäjyys jotenkin hanskassa. Siihen voi mennä pari vuotta. Pikkulapsiaika on vaativaa ja väsyttävää, ja siihen kaikki kirjalliset työt päälle niin varmasti alkaa erokin käydä mielessä. Muista - tämä ei ole lopullinen olotila. Koita kestää, ole itsellesi armollinen, älä lue kirjanpitoja pilkuntarkasti, pääasia että se näyttää suurinpiirtein ok eikä isompia virheitä ole. Koita nauttia pienen vauvan kehityksestä, kun hän alkaa liikkumaan voit iloita jokaisesta pienestä uudesta asiasta jonka hän oppii.
Älä ota liian isoja tavoitteita, nyt tavoitteesi on vain selvitä jokaisesta päivästä yksinään.

Katsotte sitten suhteenne tilaa kun tuo pahin aika on ohi.

Tsemppiä.

 

["huhhuh"]

Mun mies on yrittäjä, tekee 8-16 töitä. Esim kesällä pitää 6 vkoa lomaa.
Ei kukaan jaksa tuollaista menoa kovin pitkään. Asiat tärkeysjärjestykseen NYT.

 

["Kilppari"]

Olen ollut valittamatta, vihjaillut vaan että kannattas viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Ero ei ole käynyt mielessä. Olemme olleet seitsemän vuotta yhdessä ja alusta asti on ollut tiedossa että mies haluaa jossain vaiheessa siirtyä yrittäjäksi kokonaan, mutta tuo aloitus ajankohta tuli ihan puskista. Ilmotti vaan yks päivä että nyt on aika siirtyä yrittäjäks. Hänellä oli jo aiemmin pieni yritys jonka työt sijoittuu lähinnä kesälle ja hän teki niitä päivätöiden ohessa. Nyt ne hommat on vaan lykätty hänen isänsä houdettavaksi sen enempää kyselemättä. Sitten työntekijöitä on palkattu jo kaksi mutta sitä mukaan on otettu myös lisää töitä. Näissä töistä joutuu myös maksamaan todella suuria sakkoja jos ei pysytä sovitussa aikataulussa. Jotenkin täytys saada mies tajuamaan että tämä ei vetele pidemmän päälle...

 

[Jotain tiedän tästä]

[QUOTE="Kilppari";30841855]Olen ollut valittamatta, vihjaillut vaan että kannattas viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Ero ei ole käynyt mielessä. Olemme olleet seitsemän vuotta yhdessä ja alusta asti on ollut tiedossa että mies haluaa jossain vaiheessa siirtyä yrittäjäksi kokonaan, mutta tuo aloitus ajankohta tuli ihan puskista. Ilmotti vaan yks päivä että nyt on aika siirtyä yrittäjäks. Hänellä oli jo aiemmin pieni yritys jonka työt sijoittuu lähinnä kesälle ja hän teki niitä päivätöiden ohessa. Nyt ne hommat on vaan lykätty hänen isänsä houdettavaksi sen enempää kyselemättä. Sitten työntekijöitä on palkattu jo kaksi mutta sitä mukaan on otettu myös lisää töitä. Näissä töistä joutuu myös maksamaan todella suuria sakkoja jos ei pysytä sovitussa aikataulussa. Jotenkin täytys saada mies tajuamaan että tämä ei vetele pidemmän päälle...[/QUOTE]

Yrittäjyys on tuollaista alussa, eikä se siitä miksikään muutu. Työntekijät ei monesti tajua miten paljon pitää tahkota rahaa ja keikkaa että saa edes ne pakolliset kulut maksettua. Sun miehen firmalla menee hyvin kun se on voinut palkata palkollisia, ne on tosi iso menoerä. Jos se voi tuoda teidän perheelle elannon, mielestäni tämä raskas aika firman perustamisessa on oikeutettu.

Miehesi varmasti väsyy jossain vaiheessa ja alkaa itsekin kaivata kotiin. Sen vuoksi on turhaa tässä vaiheessa painostaa tai mainostaa miten lapsi ja vaimo kaipaa miestä kotiin - voi olla että niitä töitä on vaan pakko ottaa enemmän.

Mun miehellä on sellanen mukava tilanne ettei tällä hetkellä hanki kuin firman juoksevat kulut, silti on päivät ja yötkin poissa kotoa. Firmaa ei voi lopettaa kun on hirveät velat niskassa ja rahat investoitu niin ettei niitä saisi enää pois. Ei ole muuta mahdollisuutta kun jatkaa ja yrittää lisätä myyntiä. Minä olen hoitanut lapsen yksin, paperityöt, laskujen maksun omista tuistani ja nyt vielä joudun menemään töihin että pärjätään. Joten jos sun mies voi tukea teitä niin että saat sentään olla kotona lasta hoitamassa niin eikö se yrittäjyys kuitenkin jotenkin ole hyvä juttu?

Sitten kun miehesi aikanaan lopettaa tuon yrityksen ja pääsee palkolliseksi, toivottavasti, niin muistakaa ettette enää koskaan perusta firmaa jossa ei varmasti ole kohtuullinen työaika ja järkevä palkka. Muuten ei kannata, jää verottajan liekaan ja pankkien orjaksi, tyhjät taskut mutta yrittäjä lopen väsynyt puurtamisesta.

 

[Vier]

En jaksa tajuta miten vastuuton mies ryhtyy yrittäjäksi kun on pieni vauva tulossa...ei ikinä silloin!