Ystävä ja lapsi - leikit ei suju?!

["helena"]

hei, ystäväni kanssa meillä on samanikäiset lapset (tytöt 4v) ja tytömme ovat luonteeltaan hyvin erinlaisia. Mun tyttöni on hitaasti lämpeävä, ujohko vieraiden seurassa ja tarvitsee hetken aikaa ennenkuin ryhtyy leikkiin lapsien kanssa. ystäväni tyttö taas kaikkien kaveri, todella reipas, juttelee kelle vaan, halailee yms. leikissä on johtaja.

Ystäväni kokee että tyttöjen leikit eivät oikein suju tai näin olen tulkinnut. noin vuosi sitten he olivat käymässä ja lapseni oli todella ujo, ei suositunut leikkimään ollenkaan ja ilmeisesti siksi emme ole nähneet vuoteen, me äidit soittelemme kerran pari kuukaudessa mutta olen tulkinnut että siksi emme näe kun lapseni on niin ujo. varsinkin silloin lapseni laittaa jurrua leikkimiseen jos toinen on liian päällekäypä heti aluksi, olenkin yrittänyt sanoa tälle tytölle/äidille että antaa toisen tutustua ensin ja sitten tulee leikkimään / halailemaan. Lisäksi tyttöni on jälkikäteen sanonut että :"Liisa laittoi mun hiuksiin pinnejä vaikka sanoin etten halua" eli dominoiva leikeissä. tietysti haluaisin että myös tyttöni saisi välillä olla leikin "johtaja" mutta eikö se ole ihan luonnollista.

Onko teillä ollut vastaavaa tilannetta? Miten ystävyytenne on jatkunut vai onko? Näettö silti vaikka "leikit eivät suju"? Itse en näe tilanteessa ongelmaa, laspet ovat niin erilaisia, lapseni leikkisi kyllä tämän tytön kanssa jos näkisimme useammin ja tutustuisiavat toisiinsa mutta ystäväni mielestä leikkien pitää sujua vaikka näkisi kerran pari vuoteen.

Mielilpiteitä, kokemuksia, apuja...

 

[piina]

Mun lapset on ujoja ja heillä menee oma aikansa, että lämpeävät kavereille. Melkein paremmin on sujunutkin, kun kyläilevä lapsi on sosiaallisempi ja ottaa leikit käsiinsä, jolloin lapseni pääsee nopeammin leikkiin mukaan. Kun on kaksi hitaasti lämpeävää, voi mennä koko kyläily siihen, että molemmat kyhnöttävät äitiensä helmoissa. En kaipaa sitä, että oma lapseni olisi se johtavampi, koska meidän perheessä se ei kuulu kenenkään luonteeseen eli mielummin olemme johdettuja tai touhuamme yksin.

 

[-]

Jos näkisitte useammin, lapset varmaan tulisivat paremmin juttuun.
Sinun on tuskin turha toivoa, että lapsesi olisi leikeissä "johtaja". Toiset vaan ovat luonnostaan dominoivempia ja toiset enemmän niitä "seuraajia". Kysymys on kai perusluonteesta...

 

["vieras"]

Eli tytöt olivat vain3-vuotiaita kun viimeeksi yhdessä leikkivät? nyt voisi kenties jo sujua paremmin,kannattaisi kokeilla.Vaikkapa puistossa kauniilla säällä.

 

["nalkuttava talonmies"]

se varmaan on niin että joko aikuinen johtaa leikkiä ja määrää tai sitten mennään lasten ehdoilla. 4v lapsella ei ole vielä hyvät leikkitaidot tai ainakaan niitä nyansseja, joten ihmeitä ei aina kannata toivoa. Lisäksi minusta lapsellakin on oikeus päättää leikkiikö vai ei jonkun kanssa. Jos lapset ovat ns ääripäitä ja leikivät yhdessä harvoin, niin todennäköisesti äitien pitää johtaa leikkiä. Itsestään se ei pakosti onnistu. Tunnustan itse että en jaksa näissä tilanteissa hirveästi panostaa vaan lapsi leikkii enemän niiden kanssa joiden kanssa on yhteys. Kaikkien ei tarvitse olla kaikkien parhaita kavereita. Nimimerkillä taas viikonlopuna leikinjohtajana kunnes vihdoin keksin sopivan leikin...