Ystävä käyttää hyväkseen. Raivostuttavaa ja surullista..

["Lilliputti"]

Tajusin äskettäin, että eräs ystäväni ottaa yhteyttä vain silloin kun hänen elämässään tapahtuu jotain mistä haluaa purkaa pahaa oloaan. Hän saattaa soittaa monta kertaa päivässä jos meneillään on riita appivanhempien tai aviomiehen kanssa, joku kaveri loukannut häntä tai muuten vain mielenterveys breikkaa... Silloin kun menee ok tai hyvin hänestä ei kuulu pihaustakaan! Voiko joku olla niin typerä, ettei itse tajua omaa käytöstään?

Viimeksi hän soitti usean viikon tauon jälkeen (häntä ei tuolloin tavoita) ja alkoi vaahdota puhelimessa jotain kokemaansa mielipahaa. Olin oman lapseni kanssa silloin kahvilassa ja totesin yksikantaan etten pysty keskittymään nyt, keskeytin hänet ja lopetin puhelun lyhyeen. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut. Häntä on turha tavoitella, ei onnistu. Eli olen kuoriämpäri jota hän käyttää kun voi huonosti.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

 

[entinen roskis]

Mullakin oli samanmoinen " ystävä". Katkaisin yhteydenpidon, en vaan jaksanut kuunnella ja minun asiat eivät kiinnostaneet yhtään. Jos vuodatuksiinsa erehdyin jotain omaa mielipidettä sanomaan suuttui aina. Ei ole ollut ikävä!

 

["mamama"]

Joo mulla oli samanlainen ystävä. Lisäksi hänellä on hyvin ehdottomat mielipiteet monesta asiasta, mm. lastenhoidosta, ruuasta yms. En jaksanut kuunnella ainaista valitusta enkä myötäillä mielipiteitä, kun itse näen enemmän harmaan sävyjä asioissa joissa hän on mustavalkoinen - ja toki aina oikeassa.

Olen paljon tyytyväisempi nyt, kun en ole pitänyt häneen yhteyttä pariin vuoteen. Energiasyöpöt ystävät kannattaa lähtökohtaisesti karsia omasta ystäväpiiristä.

 

[Saman kokenut]

Mun isä on samanlainen, ja samasta syystä on välit katkaistu. Hän käytti minua vain likasankona ja tsempparina, mutta minun asiat ei kiinnostaneet koskaan pätkän vertaa. Ostakoot tuollaiset ihmiset peilin jolle saavat purkaa paskansa ja kehua itseään. Hyvä ap että alat pitää rajasi, ei kenenkään tarvitse yksipuolista suhdetta ylläpitää.

 

["Riitta"]

Kuulostaa tosi ikävältä ap:n "ystävä". Oletko koskaan kysynyt häneltä miksei häntä tavoita? Miksei vastaa puheluihin silloin kun soitat tms?

 

[Terhiini]

Musta on ihan käsittämätöntä miten osa aikuisista ihmisistä kohtelee ns. "ystäviään" nykyään. Mistä lähtien on ollut normaalia jättää vastaamatta ystävien yhteydenottoihin ja kuitenkin odottaa ystäviltä huomiota välittömästi kun itse tahtoo.

Sitten nämä perujat, sovitaan vaikka mitä tapaamisia ja menoja ja sitten perutaan milloin milläkin tekosyyllä kun ei vaan just sillon huvita mennä. Toiset on järjestelleet menojaan ja lapsenvahteja ym. ja sitten alkaa nää "mulla on vähän ehkä flunssaa, ehkä vähän särkee päätä, vai olikohan se niin että olen nukkunut huonosti" ja blaadi-blaadi-blaa. Luulevatko ne ettei toinen tajua, etenkin kun samainen "ystävä" on aiemmin selittänyt jostain toisesta ystävästään että "emmä jaksanut sen luokse mennä vaikka olin luvannut, niin väitin että mulla on päänsärkyä, hihihi!"

Kaiken huippu on että jotkut kehtaa ilmoittaa että "et kai suutu, mutta mua pyydettiinkin yhteen toiseen paikkaan, niin menenkin sinne, moikka!"

Kyllä mulle on itsestään selvää että menen sinne minne olen ensimmäisenä luvannut ja muille sanon että kiitos kutsusta, en pääse, joskus toiste sitten.

 

[shhht]

Mulla on ollut samanlainen ystävä. Ja mä sain syyt niskoilleni kun en sietänytkään sitä paskaa mitä sieltä tuli.. Totesin silloin että parempi olla ilman sitä. Ja kyllä, niin on ollutkin.

 

["NIIN"]

Näinhän se mennee, että kun joku ns. ystävä on tottunut että joku jaksaa kuunnella, niin sitä ihmistä aletaan käyttää häikäilemättä hyväkseen. Eli sitten sita avautumista tulee loputtomiin, ja soitot aina niillä hetkillä kun kaivataan tukea. Mutta mitään positiivista annettavaa ei tällaisilta tyypeiltä löydy. Kannattaa karsia kaveripiiristä.