Ystävällä afrikkalaisen miehen kanssa lapsia.. kylään menossa.. sanoako lapsille etukäteen vai ei..

["milli"]

Siis ehkä ei auttaisi pohtia, mutta kun mä nyt vaan oon semmonen luonteeltani, että haluaisin asiat tehdä aina oikein päin..

Kun siis mun ystävällä on kaksi lasta afrikkalaisen miehen kanssa, kouluikäisiä. Ei olla vuosikausiin tavattu tämän mun ystävän kanssa, eivätkä mun lapset (5- ja 7-vuotiaat) ole tavanneet tätä mun ystävää eikä häneen lapsiaan koskaan. Nyt ollaan samalla paikkakunnalla, joten vuosien jälkeen vihdoin tavataan, me mennään heille kylään.

Noh, meiän poika on varsinkin kovin utelias. Kadulla kyselee, miksi tuo kulkee pyörätuolilla, miksi tuolla on opaskoira jne. Olen aina selittänyt lapselle lyhyesti, että minkä takia.

Mutta nyt mä sitten mietin tuota vierailua. Ystävän lapset ovat enempi afrikkalaisen näköisiä kuin "tavallisen" suomalaisen. Ja mä tässä mietin, että pitääkö mun etukäteen lapsille sanoa, että nämä lapset ovat vähän erinäköisiä kuin me vaiko ei. Että kokevatko nämä mun ystävän lapset kauhean loukkaavana, mikäli mun poika yhtäkkiä paukauttaa, että miksi sun tukka on tuommoinen tai miksi sä olet erinäköinen? Tai jos meiän tyttö ensin alkuun ujostelee, niin kuin se ujostelee aina kaikkea, mikä on vähänkin erilaista?

Emmä tiedä pohdinko mä nyt iiiiiihan liikaa, taidan tehdä itse kärpäsestä härkäsen..

 

["vieras"]

[QUOTE="milli";22263801]Emmä tiedä pohdinko mä nyt iiiiiihan liikaa, taidan tehdä itse kärpäsestä härkäsen..[/QUOTE]

Jep. Jos kerrot etukäteen, painotat että he ovat erilaisia sun mielestäsi, joten lapsesi jo etukäteen ajattelevat heidän olevan erilaisia. Mitä sitten jos lapsi kysyy? Sanot sitten että joillakin ihmisillä on tummempi iho. Eipä siitä sen isompaa asiaa kannata tehdä kun ei se sen isompi asia ole.

 

[Dina*]

kyllä mä varmaan sanoisin että ne lapset on vähän eri näköisiä kun niillä on ulkomaalainen isä. Jos lapset ei oo koskaan nähneet tummaihoista tai olleet tekemisissä niin ekakerta varmasti herättää mielenkiintoa, ja mieluummin niin päin et asia on lapsilla tiedossa etukäteen, ettei tarvi kylässä kysyä että miks toi on ton näköinen. Lapsilta se on onneksi ihan sitä viatonta uteliaisuutta, joten ei niitä kämmejäkään tarvi pelätä

 

["vieras"]

Et sano mitään. Jos ne siellä kyselevät, selität, että heidän isä on tummaihoinen, jolloin lapset ovat myös tummempia. Ihmisiä on paljon erilaisia ja erivärisiä.

 

["vieras"]

No mä en ainkaan sanois etukäteen yhtään mitään,vai sanotko sä puistoon mennessäkin et siellä ny saattaa olla joku ei niin perus pellavapäinen lapsonen?
Punaset hiukset,paljo pisamia jne...

Jos kysyy niin kysyy.

 

["milli"]

Niin siis kyse ei ole siitä, etteikö lapset saisi kysellä. Mä mietin asiaa lähinnä näiden mun ystävien lasten kannalta. Tiedän, että heidän ulkonäköään monesti kummastellaan muutenkin (pienempi paikkakunta). Että miltä nimenomaan HEISTÄ tuntuu, jos taas kysellään ja kummastellaan.

 

[Miksi?]

Miksi pitäisi sanoa, että he ovat erilaisia? Ei lapsi välttämättä ajattele heitä erilaisiksi, ellei heille iskosteta sitä ajatusta päähän muualta. Minun lapseni on tottunut leikkimään naapurin lapsen kanssa (adoptpoitu afrikasta), eikä ole koskaan osannut pitää kaveriaan erilaisena. Kerran joku muu oli yrittänyt selittää lapselle, että tämä kaveri on erilainen ja lapsi sitä kovasti ihmetteli ja kysyi: "mistä **** on erilainen, eihän siltä puutu edes käsiä tai jalkoja". Olisiko siis helpointa antaa lasten pitää oma yksinkertainen ajattelunsa ja antaa heidän tehdä omat johtopäätöksensä mahdollisesta erilaisuudestakin ihan itse?

 

[e]

kyllä mä varmaan sanoisin että ne lapset on vähän eri näköisiä kun niillä on ulkomaalainen isä. Jos lapset ei oo koskaan nähneet tummaihoista tai olleet tekemisissä niin ekakerta varmasti herättää mielenkiintoa, ja mieluummin niin päin et asia on lapsilla tiedossa etukäteen, ettei tarvi kylässä kysyä että miks toi on ton näköinen. Lapsilta se on onneksi ihan sitä viatonta uteliaisuutta, joten ei niitä kämmejäkään tarvi pelätä

Muuten kannattaisin tätä, mutta se on kyllä tosi noloa, jos lapset paukauttaakin siellä kylässä jotain että "äiti kertokin jo etukäteen että te ootte eri näkösiä ku me"...

 

[Calumet]

En sanoisi mitään. Jos kysyvät siellä niin kerrot, on aivan normaalia että lapset kyselevät. Toisaalta lapset eivät asiaa edes välttämättä ihmettel jos siittä ei etu käteen tehdä numeroa. Ihon väri on aivan yhtä normaali asia kun se että toiset on pitkiä toiset lyhkäsiä, osa hoikkia osa tukevampia jne.
Kun ei itse tee asiasta numeroa niin lapsetkaan eivät sitä jää ihmettelemään sen enempään ja jos nyt kysyvät niin kyseinen perhe ei siittä pahastu tai muutenkaan koska lapset kyselevät jotta ymmärtävät.

 

["vieras"]

Miksi pitäisi sanoa, että he ovat erilaisia? Ei lapsi välttämättä ajattele heitä erilaisiksi, ellei heille iskosteta sitä ajatusta päähän muualta. Minun lapseni on tottunut leikkimään naapurin lapsen kanssa (adoptpoitu afrikasta), eikä ole koskaan osannut pitää kaveriaan erilaisena. Kerran joku muu oli yrittänyt selittää lapselle, että tämä kaveri on erilainen ja lapsi sitä kovasti ihmetteli ja kysyi: "mistä **** on erilainen, eihän siltä puutu edes käsiä tai jalkoja". Olisiko siis helpointa antaa lasten pitää oma yksinkertainen ajattelunsa ja antaa heidän tehdä omat johtopäätöksensä mahdollisesta erilaisuudestakin ihan itse?

Juuri näin! Mulla on kaksi tummempi-ihoista lasta ja toiset lapset eivät yleensä ihmettele heidän erilaisuuttaan. Tai jos ihmettelevät, vastaan heille niinkuin asia on. Eli heidän isä on afrikkalainen ja tummaihoinen, jolloin lapsista on tullut myös tummempia. Lapset yleensä tyytyvät jo tähän. Joskus tulee lisäkysymyksiä, mikä johtuu puhtaasta, terveestä lapsen uteliaisuudesta, jota ilman lapset ei oppis yhtään mitään.

 

[Best Regards]

Lapset yleensä ottavat asiat aika luonnollisina. Oman lapseni päiväkotiryhmissä ja koululuokalla on aina ollut monenlaisia lapsia. Kerran huvikseni kysyin, että onko niitten ryhmässä ketään erilaista lasta kuin muut. Sanoi, että ei ole. (Oli mm. liikuntavammaisia, eri värisiä ym.)

 

["vieras"]

Mä en ole sanonut mitään etukäteen tuollaisessa tilanteessa. Lasten päiväkodissa oli tummaihoinen afrikkalaistaustainen hoitaja, ja sen jälkeen lapset ovat aina kun ovat tummaihoisen nähneet, huutaneet tämän naisen nimeä. Eli katso äiti tuolla menee "Leena"! Minä olen korjannut että taitaa vähän samannäköinen, mutta ei se Leena ole.

En ole ottanut mitään kantaa tähän ihonväriin sen kummemmin. 2v tyttö aina välillä sitten toistelee tummaihoisen nähdessään se kyllä näyttää Leenalta.

 

[kyllä]

Lapset yleensä ottavat asiat aika luonnollisina. Oman lapseni päiväkotiryhmissä ja koululuokalla on aina ollut monenlaisia lapsia. Kerran huvikseni kysyin, että onko niitten ryhmässä ketään erilaista lasta kuin muut. Sanoi, että ei ole. (Oli mm. liikuntavammaisia, eri värisiä ym.)

Ennakkoluulot ja -asenteet tulevatkin aina aikuisilta, ei lapsilta.
En ymmärrä miksei voisi ap:n tapauksessa vaan vastata lapsille että ihmisiä on erilaisia ja -värisiä, jos jotain kysyy. Kyllä se toinenkin perhe sen tajuaa, onhan heillä itselläänkin lapsia.

 

["milli"]

Ookoo, en minä lapsille taida mitään sanoa etukäteen. En muuten tätä asiaa pohtisi ollenkaan, mutta tämä ystäväni on joskus tuskastellut kylänmiehiä ja -naisia, jotka jäävät hölmöinä katsomaan hänen lapsiaan jne. Erilaisuus on paikkakunnalla vähän tabu juttu, vielä nykypäivänäkin.

 

[leijona76]

En sanois etukäteen muuta kun että mennään kylään ja sielläkin on lapsia. Jos sitte kysymyksiä tulee niin tulee ja niihi vastataan.

 

[..]

Mä kyllä kertoisin, että siellä kyläpaikassa on mies, joka on kotoisin Afrikasta (lasten mielestä Afrikka on jännä paikka). Tietäisivät sitten jo etukäteen, että paikalla on eri näköinen ihminen. Meillä lapset kyllä on kiinnittänyt huomiota ihmisten eri värisiin naamoihin, vaikka siitä emme ole puhuneet. Asumme pikkukaupungissa, jossa kaikki on melko samannäköisiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="milli";22263965]Ookoo, en minä lapsille taida mitään sanoa etukäteen. En muuten tätä asiaa pohtisi ollenkaan, mutta tämä ystäväni on joskus tuskastellut kylänmiehiä ja -naisia, jotka jäävät hölmöinä katsomaan hänen lapsiaan jne. Erilaisuus on paikkakunnalla vähän tabu juttu, vielä nykypäivänäkin.[/QUOTE]

Aikuisten idioottimainen tuijottaminen on eri asia kuin lapsen normaali uteliaisuus törmätessään hänelle uuteen asiaan.

 

[Miksi?]

[QUOTE="vieras";22263922]Juuri näin! Mulla on kaksi tummempi-ihoista lasta ja toiset lapset eivät yleensä ihmettele heidän erilaisuuttaan. Tai jos ihmettelevät, vastaan heille niinkuin asia on. Eli heidän isä on afrikkalainen ja tummaihoinen, jolloin lapsista on tullut myös tummempia. Lapset yleensä tyytyvät jo tähän. Joskus tulee lisäkysymyksiä, mikä johtuu puhtaasta, terveestä lapsen uteliaisuudesta, jota ilman lapset ei oppis yhtään mitään.[/QUOTE]

Näinhän se menee, kyllä meilläkin on joskus kysymyksiä kysytty, kuten esimerkiksi miksi kaverilla on niin erilaiset hiukset. Vastasin tähän kysymykseen kysymällä omalta lapseltani, miksi hänellä on sellaiset hiukset, kuin hänellä on. Lapsi mietti hetken hiljaa ja innoissaan vastasi "siksi, kun ne vaan kasvaa mun päässä". Tämä hänen oma vastauksensa riitti selvittämään hänelle hänen oman kysymyksensä aivan riittävän selvästi

 

[Dina*]

Muuten kannattaisin tätä, mutta se on kyllä tosi noloa, jos lapset paukauttaakin siellä kylässä jotain että "äiti kertokin jo etukäteen että te ootte eri näkösiä ku me"...

no joo..

 

[erilaisuus rippuu katsojasta]

Lapset yleensä ottavat asiat aika luonnollisina. Oman lapseni päiväkotiryhmissä ja koululuokalla on aina ollut monenlaisia lapsia. Kerran huvikseni kysyin, että onko niitten ryhmässä ketään erilaista lasta kuin muut. Sanoi, että ei ole. (Oli mm. liikuntavammaisia, eri värisiä ym.)

Mä tein kerran saman testin lapselleni. Asutaan maaseutupaikkakunnalla, jossa erikulttuuriset ihmiset ovat vielä aika harvinaisia. Tyttö aloitti uudessa päiväkodissa ja ryhmässä on intialainen poika. Kysyin kerran että onko sinun ryhmässä ketään erilaista lasta. Tyttö katsoi mua vähän kummissaan että ai miten niin erilaista? Sanoin että no jotenkin erilaista kuin muut. Tyttö mietti hetken ja sanoi että joo on siellä Matti, se ei millään malta rauhoittua syömään Matti oli siis ihan suomalainen lapsi. Tässä oli taas katsantokantaa äidille, miten lapsi näkee erilaisuuden.

 

[E]

Ovatko lapsesi tavanneet tummaihoisia ihmisiä aikaisemmin? Miten ovat tuolloin reagoineet? Mun on siksi vaikea kuvitella tilannetta, kun asumme itse Tampereella, ja lapsi on nähnyt leikkipuistossa tummaihoisia lapsia jo silloin, kun ei osannut puhua. Ei ole ikinä mitään kommentoinut tai ihmetellyt.

 

[Best Regards]

Mä tein kerran saman testin lapselleni. Asutaan maaseutupaikkakunnalla, jossa erikulttuuriset ihmiset ovat vielä aika harvinaisia. Tyttö aloitti uudessa päiväkodissa ja ryhmässä on intialainen poika. Kysyin kerran että onko sinun ryhmässä ketään erilaista lasta. Tyttö katsoi mua vähän kummissaan että ai miten niin erilaista? Sanoin että no jotenkin erilaista kuin muut. Tyttö mietti hetken ja sanoi että joo on siellä Matti, se ei millään malta rauhoittua syömään Matti oli siis ihan suomalainen lapsi. Tässä oli taas katsantokantaa äidille, miten lapsi näkee erilaisuuden.

Haha, juurikin näin