N
"Nomparelli"
Vieras
Ystäväni käytös alkaa olla hieman liian loukkaavaa. Hän soittelee ja pitää yhteyttä vain silloin kun tarvitsee kuuntelijaa, apua, olkapäätä, tsemppausta tai jonkun joka viitsii kuunnella häntä hänen sovatessaan appiavanhempiaan. Se joku olen minä. Mieheni tapaakin sanoa, että jaahas sinun potilaasi soittaa, kun ko. ystävä näkyy puhelimen näytöllä... Puhelut ovat ns. terapiasessioita, joissa minä kuuntelen, tsemppaan ja ymmärrän ystäväni kulloista draamaa.
Mutta mutta, jos asiat ovat hänellä hyvin niin hän häviää - "puf" vain enkä kuule hänestä tai tavoita häntä jos itse yritän esim. soittaa. Nytkin sotin hänelle maanantaina, jolloin hän ilmoitti ettei voi puhua kun on juuri nyt niin hengästynyt, mutta hän kyllä soittaa heti kun hengitys taad tasaantuu ja kulkee... Tänään on torstai eikä hengitys ole kai vieläkään tasaantunut sillä hänestä ei ole kuulunut mitään. Olisi mukavaa jos tämä kuuntelu ja tuki toimisi joskus myös toisinpäin. Tiedän, että seuraavan kerran kun hän soittaa niin jälleen on jotain aivan "hirveää" draamaa meneillään ja tukeani tarvitaan...
Mutta mutta, jos asiat ovat hänellä hyvin niin hän häviää - "puf" vain enkä kuule hänestä tai tavoita häntä jos itse yritän esim. soittaa. Nytkin sotin hänelle maanantaina, jolloin hän ilmoitti ettei voi puhua kun on juuri nyt niin hengästynyt, mutta hän kyllä soittaa heti kun hengitys taad tasaantuu ja kulkee... Tänään on torstai eikä hengitys ole kai vieläkään tasaantunut sillä hänestä ei ole kuulunut mitään. Olisi mukavaa jos tämä kuuntelu ja tuki toimisi joskus myös toisinpäin. Tiedän, että seuraavan kerran kun hän soittaa niin jälleen on jotain aivan "hirveää" draamaa meneillään ja tukeani tarvitaan...