Ystävän leuhka käytös

[ärsyyntynyt]

Mulla on ystävä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Hän on aina selittämässä, kuinka on kaikessa parempi, hienompi ja etevämpi kuin muut. Hän leuhkii työllään. Hän kuvittelee, että kaikki on kateellisisa hänen miehistään. Hän kuvittelee olevansa kaunis ja kaikkien kadehtivan sitä. Hän pilkaa tuttuja selän takana, kuinka itse on niin täydellinen ja muut tylsiä luusereita ja surkimuksia.

Oikeasti hän on tosi tavis. Ja elämä ihan solmussa niin mies-, raha- työ- opiskelu jne asioissa. Mutta pokkaa riittää silti. GRRRRRR!

Olen totaalisen kyllästynyt tuohon leveilyyn ja itsetehostukseen. Mitä tuollaselle pitäisi sanoa? Tuntuu vaan että hullummaksi menee hänen juttunsa päivä' päivältä!

 

["mii"]

älä kuuntele, kyllä se siitä jos jotain on päässä..

 

["iina"]

sun täytyy napauttaa sitä jollain lauseella, mikä vetää luun kurkkuun.

 

["vieras"]

Mun mielestä tällä kyseisellä ystävälläsi on huono itsetunto ja yrittää todistella itselleen muuta,ja epävarmuus mun mielestä juurikin näkyy tuollaisena käytöksenä.

 

[Saraldo]

Mitä jos koittaisit palauttaa kaverin maan pinnalle? Sanoisit suoraan, että "no ei tuossa kyllä mitään kehumista ole". Toisaalta jos sillä kaverilla on tosiaan elämä ihan solmussa, niin ehkäpä tuo on jonkinlainen pakokeino asiasta ja keino pitää itsensä kasassa.

 

["vieras"]

Miten se voi sua haitata? Anna kehua.

 

[aloittaja]

Kiitos vastauksista. Kyllä tuo haittaa, lähinnä ärsyttää, kun toinen luulee itsestään niin suuria. Ja sitten tuo toisten pilkkaaminen ja naureskelu. Olen yrittöänyt napauttaa, mutta hän ei tajua sitä. Mua hä'n pilkkaa huonosta työstä ja rumasta ulkonäöstä. Kyllä se haittaa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Kiitos vastauksista. Kyllä tuo haittaa, lähinnä ärsyttää, kun toinen luulee itsestään niin suuria. Ja sitten tuo toisten pilkkaaminen ja naureskelu. Olen yrittöänyt napauttaa, mutta hän ei tajua sitä. Mua hä'n pilkkaa huonosta työstä ja rumasta ulkonäöstä. Kyllä se haittaa.

Ja pidät häntä ystävänä...?

 

["vieras"]

Jos hän on itse tyytyväinen elämäänsä eikä näe siinä mitään moitittavaa...

 

[vierailija]

Mulla on ystävä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Hän on aina selittämässä, kuinka on kaikessa parempi, hienompi ja etevämpi kuin muut. Hän leuhkii työllään. Hän kuvittelee, että kaikki on kateellisisa hänen miehistään. Hän kuvittelee olevansa kaunis ja kaikkien kadehtivan sitä. Hän pilkaa tuttuja selän takana, kuinka itse on niin täydellinen ja muut tylsiä luusereita ja surkimuksia.

Oikeasti hän on tosi tavis. Ja elämä ihan solmussa niin mies-, raha- työ- opiskelu jne asioissa. Mutta pokkaa riittää silti. GRRRRRR!

Olen totaalisen kyllästynyt tuohon leveilyyn ja itsetehostukseen. Mitä tuollaselle pitäisi sanoa? Tuntuu vaan että hullummaksi menee hänen juttunsa päivä' päivältä!

Vähän on vanha ketju, mutta törmäsin tähän, kun googlettelin asian tiimoilta, koskapa olen nyt samanlaisessa tilanteessa. Ihan hyviä kommentteja oli tullut jne, mutta kyllä nyt kuitenkin häiritsee hieman tämä tilanne, vaikka olen sen ratkaissut elämällä ihan vaan omaa elämääni. Tällä leuhkalla ystävälläni on paljon taaksejääneitä ystävyyssuhteita ja taidan ymmärtää, miksi. Ja moittii niin kovin sanankääntein näitä ihmisiä, että kyllä mua arveluttaa sekin, että mitäköhän minusta sitten puhuu. Vaikka eipä ruokaan haittaa suuremmin.

Joka tapauksessa on helpompi olla ilman sitä marinaa, valitusta ja leuhkimista. Ei sellaisesta ystävyydestä mitään irti saanut. Mulla olis vaan pitänyt koko ajan olla annettavaa; kuuntelijana ja kehujana. Eipä kyllä tehnyt mielikään enää loppupeleissä puhua mistään omista asioista. Jäljelle jäi vain tyhjä olo, jotenkin käytetty. Siis mitenkään en ole katkaissut välejä. Olen ihan oma itseni aina tavatessamme, mutta en ehdoin tahdoin lähde mukaan lenkille, harrastuksiin tms, josta olen ammentanut itselleni hyvää mieltä. Vierailuja kyllä kestän vähän niinkuin pieninä annoksina. Ne otan luonteenkasvatuksen kannalta

 

[vierailija]

Mulla on ystävä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Hän on aina selittämässä, kuinka on kaikessa parempi, hienompi ja etevämpi kuin muut. Hän leuhkii työllään. Hän kuvittelee, että kaikki on kateellisisa hänen miehistään. Hän kuvittelee olevansa kaunis ja kaikkien kadehtivan sitä. Hän pilkaa tuttuja selän takana, kuinka itse on niin täydellinen ja muut tylsiä luusereita ja surkimuksia.

Oikeasti hän on tosi tavis. Ja elämä ihan solmussa niin mies-, raha- työ- opiskelu jne asioissa. Mutta pokkaa riittää silti. GRRRRRR!

Olen totaalisen kyllästynyt tuohon leveilyyn ja itsetehostukseen. Mitä tuollaselle pitäisi sanoa? Tuntuu vaan että hullummaksi menee hänen juttunsa päivä' päivältä!

Oma ystäväni leuhkii aina kun hänellä on rahaa ihan normaaleihin asioihin. Kerran hän osti uuden auton ja sillä leuhki sitten seuraavat 2 viikkoa. Ärsyttää saakelisti. Hän kuvittelee olevansa rikas. Hän asuu kartanossa, joka ei ole hänen. Hän asuu äitinsä kartanossa, mutta heti kun on jotakin omaa alkaa leuhkia muille. Huoh...