Ystävän pullukat lapset, pitäisikö jutella asiasta?

[surettaajahuolettaa]

Itse olen kärsinyt ylipainosta koko helvetin (ja ajoittain helvetillisen) ikäni. Ensimmäisen kerran on ylipainosta puhuttu meikäläisen 3v neuvolassa. Pelkäsin, että "periytän" tämän omalle lapselleni, mutta hän on aaaaaivan eri maata. Ei ole kiinnostunut ruoasta, syö vain koska on pakko ja herkkuja lähinnä maistaa vain. Syö mieluiten kevyttä ja kasvista, mikä ehkä johtuu siitä, että mun on pakko koko ajan syödä mahdollisimman hyvin, etten retkahtelisi suklaan edessä ja ala lihomaan.

Nyt katson surulla ja kauhulla hyvän ystäväni lapsia. Hänkin on pulska ja hänen lapsensa ovat selvästi ylittäneet rajan pulskan puolelle. Nuorin ehkä normaalipainon ylärajoilla. He syövät paljon noutoruokaa, eineksiä ja herkkuja. Tapaamme niin usein, että tuskin on kyse enää "satunnaisesta herkuttelusta". Lapset ovat toki persojakin herkuille ja syövät niitä paljon. Istuvat karkkikipon ääressä niin kauan, että se on tyhjä. Joskus olen sivunnut vähän aihetta ikäänkuin maaperää tutkiakseni. Hänestä lapsensa eivät ole lihavia (vaikka esim tytölle ei mahdu hänen pituiselle lapselle tehdyt vaatteet, edes suomalaisten valmistajien vaatteet, vaan on pakko ostaa reilusti isoja kokoja vaikka lahkeet/hihat onkin sit ylipitkät...) vaan normaalipainoisia. Hän myös vähättelee lastensa syömistä, ( ku oma lapseni ei jaksanut kaikkia lihapullia niin hänen lapsi söi mun lapsen jämät, niin kaverini sanoi et "ei se yleensä noin paljon syö) sekä heidän saamien herkkujen määrää ("ei mekään nyt joka päivä herkkuja syödä" No kolmas kerta tällä viikolla kuitenkin), ei ole selkeitä ruoka-aikoja, vaan lapset kärttää ruokaa/herkkua vähän väliä, jolloin itse aterialla syödään vähemmän tästä päätellään et lapset ovat "pieniruokaisia".

Liikunta tai edes ulkoilu ei ole päivittäistä. Lapset eivät ole päivähoidossa, joten siitäkään ei rytmiä oikein tule..

Annanko olla vaan vai pitäisikö asiaan jotenkin puuttua?

Olen vähän huolissani tästä suunnasta. Nyt on kyse alle kouluikäisistä ja surettaa, että he lihovat tasaisesti eikä äiti ikäänkuin tajua edes asiaa..

 

[viera---s]

Voitko ottaa asiaan diplomaattisen ja ystävällisen asenteen ja vaikkapa keksiä teille yhdessä sellaista tekemistä, missä liikutte, olette ulkona ja syöminen on toissijaista? Tai teette yhdessä ruokaa, johon sinä suunnittelet raaka-aineet ja mitä valmistatte? Houkuttele heidät kiinnostumaan terveellisemmästä ruuasta käytännön kautta. Maailmassa on todella paljon sinunlaisiasia ihmisiä, jotka hyvää tarkoittaen "puuttuvat ja neuvovat" ja lopputulos on yleensä katastrofi. Ystäväsi pahoittaa mielensä, ei ymmärrä sinun tarkoittavan hänen ja hänen lastensa parasta ja sitten sinäkin loukkaannut, koska hän ei ymmärrä sinun tarkoittavan hyvää.

KUn teette yhdessä se on myös hauskaa lasten ja aikuisten yhteistä puuhastelua ja lapset ikään kuin vahingossa popsivat sitä järkevää ravintoa siinä sivussa.

 

["hmm"]

Kakspiippuinen homma. Toki lihavuus pitäisi saada kurii, mutta etkö itsekin kokenut lihavuudesta mainitsemiset inhottavia ja ikävinä asioina lapsesta lähtien?

 

[Vaikea juttu]

Ilman lasten läsnäoloa voisit tietty ystävällesi asiasta puhua. Ihan sitä samaa mitä tässä kirjoitit eli omat lapsuudenkokemuksesi ja se miten vaikea on myöhemmin oppia terveelliselle ruokavaliolle. En sitten tiedä auttaako se mitään.

Mua ärsyttää kyllä nämä jotka kieltävät noin päivänselvän ongelman. Kun lapsi ei kykene ylipainonsa takia liikkumaan tai normaalit vaatteet ei mahdu päälle. "Tekevät nykyään niin hirveän kapeita vaatteita, ihan kuin lastenkin pitäisi jo olla jotain anorektikkoja!" Joopa joo.

Sinänsä jännä juttu kun tupakointi voidaan tuomita suoraan ja jos joku tupakoitsija rupeaa vähättelemään tupakointinsa vaaroja siitä voidaan suuttua. Mutta ylipainoisen kohdalla katsellaan vaikeina ympäri seiniä eikä juuri kukaan uskalla sanoa mitään.

 

[Puuhippa]

Se sun kaveri varmaan sanoo ettei lapsi ole lihava vaan lihaksikas/roteva. Tämä tuntuu olevan se yleinen selitys pullukoille.

 

[ap....]

En halua alkaa valistamaan, koska tiedän kokemuksesta että siitä ei hyvää seuraa. En myöskään halua asian vaikuttavan ystävyyteemme. Ymmärrän myös, että en ehkä voi asialle mitään vain tehdä..

Toi on hyvä idea, että ehdotan tekemistä ja että tehdään yhdessä ruokaa! Pitää koittaa keksiä puuhaa, johon innostuisivat. Eivät ole innokkaita koskaan lähtemään mihinkään.. Meillä ollessa ei ole herkkuja, mutta kaverini raijaa aina mukaan nakkeja, karkkeja ja kaikenlaista naposteltavaa. Mitenhän tähän voisi nätisti puuttua?

 

[vieras*]

Miehen veljen vaimo on sairaalloisen lihava, veli itse oli nuorempana hoikka nyt normaalipainoinen. Lapset ovat ylipainoisia, omasta mielestään ilmeisesti normaalipainoisia koska totesivat serkkunsa olevan laiha, joka taasen on normaalipainoinen.

Itse olen opettanut omalle lapselleni ettei muiden painoa kommentoida, samaa ei näytä serkkujan äiti opettaneen omilleen.

 

["hmm"]

Ehdota kaverile, että nyt tänään sä kokkaat ja mitään tuomisia ei saa nyt tuoda mukana (sä et maksa nyt mitään asian varjolla, kaveri jättää nakit karkit yms pois).

 

[ap....]

Hyvä idea toi "sun ei tarvi maksaa mitään tänään"!

Hyviä vinkkejä! Kiitos.

Itse olin lapsena hyvin perso kaikelle. Sisarukseni ovat myös hoikkia ja kotona tavallista ruokaa. Olen sorttia, jonka pitää syödä hyvin kevyesti tai lihon. Ymmärrän että ei ole helppoa olla antamatta ruokaa lapsille ku ne pyytää, mutta tässäkin tapauksessa kyse on ihan selkeästi väärästä ruokavaliosta. Sille tuskin mitään voin tehdä, joten en taida edes yrittää. Asia pitää haluta itse huomata..

Mutta oivalsin sen, että voin omalta osaltani olla tukematta tätä linjaa.