V
vierailija
Vieras
Minulla on yksi tosi hyvä ystävä, joka vihaa kaikenlaista epänormaaliutta ihmisessä. Hän on kuulemma minun kanssani siksi, että olen hänestä jotenkin niin normaali ja terve. Tämä ystäväni ei enää suostunut olemaan tekemisissä isänsä kanssa kun tämä sairastui munuaissyöpään, mutta oli valmis taas tapaamaan tämän kun tämä oli toipunut leikkauksella. Isä kuitenkaan ei halunnut heti tavata poikaansa, joten ystäväni suuttui valtavasti ja piti isäänsä ylimielisenä.
Tältä ystävältäni olen jotenkin ymmärtänyt, että olisi myös huono asia olla vammainen. Onko normaalia halveksua vammaisuutta? Miten suhtaudut vammaisiin? Onko eroa siinä, onko ihminen syntynyt vammaisena vai vammautunut myöhemmin? Pelkään, että ystäväni jättää minut jos olen tekemisissä vammaisten kanssa.
Tältä ystävältäni olen jotenkin ymmärtänyt, että olisi myös huono asia olla vammainen. Onko normaalia halveksua vammaisuutta? Miten suhtaudut vammaisiin? Onko eroa siinä, onko ihminen syntynyt vammaisena vai vammautunut myöhemmin? Pelkään, että ystäväni jättää minut jos olen tekemisissä vammaisten kanssa.