O
"Omppu"
Vieras
Oltiin nyt viikonloppuna kaksilla ystävien lasten syntymäpäivillä. Tämän päivän juhlat menivät hienosti ja mukavaa oli. Mutta ne eiliset. Mitä niistä sanoisi? Ainahan ne samalla kaavalla menevät...
Mentiin sisään, kukaan ei tullut ovelle vastaan (ovi ei siis lukossa). Käveltiin peremmälle, annettiin lahja kummipojalle, vanhemmat istuvat kahvipöydässä toisten vieraiden kanssa. Tervehdittiin, pöydästä ynähdettiin vastaukseksi ja kahvittelu jatkui uhraamatta meille katsettakaan. Mentiin miehen kanssa olohuoneeseen istumaan ja istuskeltiin kahdestaan sellainen 10 minuuttia. Kahvittelu loppui ja isäntäväki ja toinen perhe tulivat olohuoneeseen ja silloin tervehtivät meitä kunnolla. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ja toinen perhe teki lähtöä, isäntäväki ei taas noussut sohvalta saattamaan vieraita ollenkaan, heipat huudettiin sohvanpohjalta. Siinä sitten juteltiin, mekin kahviteltiin, rouva meni välillä kodinhoitohuoneeseen laittamaan pyykkiä ja isäntä tietokoneelle, me miehen kanssa istuskeltiin jonkin aikaa sohvalla ja alettiin tehdä lähtöä. Ei tainneet edes heippaa huikata kun lähdettiin.
Niin minä en tajua. Aina kyläänkin kinutaan ja kun sinne mennään niin tuntuu, ettei vois vähempää kiinnostaa. Meille ainakin kun vieraita tulee, niin mennään ovelle vastaan, tarjoudutaan auttamaan takit kaappiin, pyydetään peremmälle, huomioidaan vieraita, saatellaan ovelle ja kiitellään käynnistä. Ja kyllä muutkin ystäväperheet (ja muutkin joilla käydään kylässä) näin käyttäytyvät... Tuohdunko ihan turhasta? Onko teistä tuollainen ihan normaalia?! Aina kun sinne menee, niin tuntuu, että hitto milloin vois jo lähtä. Ollaan kuitenkin kummipojan vuoksi/ansiosta tekemisissä ja kutsuvat muidenkin lastensa synttäreille. Ja mukavahan lapsia on nähdä, mutta vanhemmat ovat tuollaisia.
Voisin jo ajatella, että eivät vaan halua olla meidän kanssa missään tekemisissä, mutta varsinkin syntymäpäivillä olen huomannut, että käyttäytyvät kaikkia kohti samoin. Ja tosiaan pyydellään kylään jne.
Mentiin sisään, kukaan ei tullut ovelle vastaan (ovi ei siis lukossa). Käveltiin peremmälle, annettiin lahja kummipojalle, vanhemmat istuvat kahvipöydässä toisten vieraiden kanssa. Tervehdittiin, pöydästä ynähdettiin vastaukseksi ja kahvittelu jatkui uhraamatta meille katsettakaan. Mentiin miehen kanssa olohuoneeseen istumaan ja istuskeltiin kahdestaan sellainen 10 minuuttia. Kahvittelu loppui ja isäntäväki ja toinen perhe tulivat olohuoneeseen ja silloin tervehtivät meitä kunnolla. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ja toinen perhe teki lähtöä, isäntäväki ei taas noussut sohvalta saattamaan vieraita ollenkaan, heipat huudettiin sohvanpohjalta. Siinä sitten juteltiin, mekin kahviteltiin, rouva meni välillä kodinhoitohuoneeseen laittamaan pyykkiä ja isäntä tietokoneelle, me miehen kanssa istuskeltiin jonkin aikaa sohvalla ja alettiin tehdä lähtöä. Ei tainneet edes heippaa huikata kun lähdettiin.
Niin minä en tajua. Aina kyläänkin kinutaan ja kun sinne mennään niin tuntuu, ettei vois vähempää kiinnostaa. Meille ainakin kun vieraita tulee, niin mennään ovelle vastaan, tarjoudutaan auttamaan takit kaappiin, pyydetään peremmälle, huomioidaan vieraita, saatellaan ovelle ja kiitellään käynnistä. Ja kyllä muutkin ystäväperheet (ja muutkin joilla käydään kylässä) näin käyttäytyvät... Tuohdunko ihan turhasta? Onko teistä tuollainen ihan normaalia?! Aina kun sinne menee, niin tuntuu, että hitto milloin vois jo lähtä. Ollaan kuitenkin kummipojan vuoksi/ansiosta tekemisissä ja kutsuvat muidenkin lastensa synttäreille. Ja mukavahan lapsia on nähdä, mutta vanhemmat ovat tuollaisia.
Voisin jo ajatella, että eivät vaan halua olla meidän kanssa missään tekemisissä, mutta varsinkin syntymäpäivillä olen huomannut, että käyttäytyvät kaikkia kohti samoin. Ja tosiaan pyydellään kylään jne.
