Toggle sidebar

Ystäväni mielestä vauvaa ei voi jättää yksin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti x 1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiti x 1

Vieras
Minulla ja ystävälläni on samanikäiset vauvat (3kk). Hänen vauvansa on aika paljon vaativampi ja haluaa olla koko ajan sylissa.
Ystäväni valitti, ettei hän pysty päivällä laittamaan ruokaa, siivoamaan eikä edes syömään kun vauva haluaa olla koko ajan sylissä. Sanoin hänelle, että kyllä meilläkin vauva saattaa kitistä jos joutuu odottamaan esim sitterissä kun teen itselleni voileivän. Tai jos herää pinniksessä enkä mene heti hakemaan. Ei koskaan huuda suoraa huutoa, vaan kitisee. Ystäväni sanoi ettei voisi antaa vauvansa itkeä yksin, koska se ahdistuu ja lapselle voi jäädä jopa traumoja, jos sen tarpeisiin ei heti vastata... What??

Kyllä mä mieluummin antaisin lapsen vähän aikaa vaikka huutaakkin, että saan suuhuni napattua jotain välipalaa. Vaikka tämä on eka lapseni, niin ei mulle ole tullut mieleenkään, että kokisi olonsa jotenkin "hylätyksi"...
 
Vauva tottuu nopeesti olemaan vaan sylissä, en mäkään ruoanlaittoa yms. jättäisi välistä vauvan kitinän vuoksi, ottaisin vaan sitteriin lähelle ja juttelisin samalla ku touhuilisin.
 
riippuu kyllä vähän siitä mitä kitisee. mutta mitä pienempi lapsi, sitä nopeammin olisi syytä kuitenkin kutsuihin vastata. enkä minäkään jättäisi lasta toiseen huoneeseen hereillä ollessaan, jos esim laitan ruokaa tai syön. ottaisin sitteriin viereen. enkä tiedä voiko lapsi olla liikaa sylissä. enkä tällä tarkoita, että ruokaa laittaessa tai muuten kun lapsi on vaarassa saada esim palovammoja, lasta vaan pidetään sylissä...
 
  • Tykkää
Reactions: woo
Mun esikoinen ei koskaan "kitissyt", vaan alkoi huutaa selkä kaarella kovaa kipuitkua välittömästi jos hänet laski sylistä, van sylissä oli hyvä olla. Kyllä mä tein kaikkeni, ettei vauvaa tarvitsisi huudattaa enempää kun on pakko, mutta toki välillä joutui laskemaan hänet sitteriin tai sänkyyn, koska huolehtiakseen muista täytyy huolehtia myös itsestään esimerkiksi syömällä joskus jne. En päivän aikana käyttänyt aikaa juurikaan ruuanlaittoon tai siivoukseen ellen saanut vauvaa nukkumaan, koska ne pystyi hoitamaan illalla kun mies oli apuna. Sitä itkua oli todella kamala ja raastava katsoa kuunnella.

Nyt mulla on hyväntuulinen vauva, jolla ei ole kipuja tai muita vaivoja, ja viihtyy kantoliinassakin mainioisti joten nappaan hänet ylensä liinaan mukaan että saan rauhassa tehdä asioita eikä vauvan tarvitse kitistä huomionkipeänä. Toisaalta jos vauva on vaikka sitterissä ja alkaa kitistä siinä juuri kun olen menossa vessaan, mulla on joku kriittinen hetki ruuanlaitossa tmv. niin hyssytän vähän, teen asiani nopeasti loppuun ja otan vasta sitten syliin. En usko että lapsi saa siitä mitään traumoja.
 
Itse taas olen ostanut tälle uudelle tulokkaalle varmuuden vuoksi rintarepun. Kyllähän eka tietysti viihtyi sitterissä, mutta kun ei tiedä miten isompi suhtautuu tähän uuteen pikkuiseen, niin varmuuden vuoksi, jos pieni rintarepussa viihtyy, hän saa siinä päivänsä viettää ainakin osittain. Eipähän tarvitse pelätä mitä metkuja isompi saattaa pienelle järjestää. ( Kerkeää toki pieni aikaansa lattiallakin viettämään elokuusta alkaen, kun isompi lähtee jälleen koulutielle. Että ei jää kyllä jälkeen motorisilta taidoiltaan. )
 
[QUOTE="heip";28354158]Vauva tottuu nopeesti olemaan vaan sylissä, en mäkään ruoanlaittoa yms. jättäisi välistä vauvan kitinän vuoksi, ottaisin vaan sitteriin lähelle ja juttelisin samalla ku touhuilisin.[/QUOTE]

Ei vauva mitään opi, että itkulla/kitinällä saa huomiota. Vasta vanhempana tuo tulee.
 
Mulla 3 viikon ikäinen vauva jota pitää koko ajan pitää sylissä jos on hereillä. Jää kyllä kaikki hommat tekemättä mutta ei voi mitään vauva menee nyt kaiken edelle. En ikinä pystyis tekemään jotain voileipää itselleni jos vauva itkisi jossain yksin. En pysty itkettämään vauvaa enkä kyllä edes tuota 2,5-vuotiasta esikoistakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosabella:
Mulla 3 viikon ikäinen vauva jota pitää koko ajan pitää sylissä jos on hereillä. Jää kyllä kaikki hommat tekemättä mutta ei voi mitään vauva menee nyt kaiken edelle. En ikinä pystyis tekemään jotain voileipää itselleni jos vauva itkisi jossain yksin. En pysty itkettämään vauvaa enkä kyllä edes tuota 2,5-vuotiasta esikoistakaan.
Click to expand...

Miten sä toimit, jos molemmat lapset tarvii apua samaan aikaan? Siis sellaista ettei sitä voi tehdä niin että samalla pitää vauvaa sylissä? Ja miten sä saat esikoiselle esimerkiksi ruuat ym. laitettua, jos vauva on aina sylissä?

Jos itse en kantaisi vauvaa liinassa, vaan pitäisin kaiken aikaa sylissä, esikoinen jäisi kyllä "heitteille". Isompi lapsi tarvitsee kuitenkin ruokaa, puhtaan kodin jne. Äsken juuri pudotti lasin ruokapöydältä ja rikkihän se meni, ja jouduin niitä sitten siivoilemaan.
 
[QUOTE="vieras";28354226]Miten sä toimit, jos molemmat lapset tarvii apua samaan aikaan? Siis sellaista ettei sitä voi tehdä niin että samalla pitää vauvaa sylissä? Ja miten sä saat esikoiselle esimerkiksi ruuat ym. laitettua, jos vauva on aina sylissä?

Jos itse en kantaisi vauvaa liinassa, vaan pitäisin kaiken aikaa sylissä, esikoinen jäisi kyllä "heitteille". Isompi lapsi tarvitsee kuitenkin ruokaa, puhtaan kodin jne. Äsken juuri pudotti lasin ruokapöydältä ja rikkihän se meni, ja jouduin niitä sitten siivoilemaan.[/QUOTE]

No kieltämättä on vähän haastavaa kun sektiohaavan vuoksi en saa edes nostaa esikoista. Mutta ihan hyvin pärjää kun käyttää vähän mielikuvitusta miten saa arjen pyörimään molempien lasten kanssa. Tähän mennessä ei ole tullut tilannetta että molemmat tarvisivat apua eikä siihen voisi molemmille reagoida. Ruokaa teen silloin kun vauva nukkuu tai sitten vauva sylissä. Ei tuo esikoinen heitteillä missään nimessä ole, molemmat mahtuu syliin ja molempien tarpeet tulee täytettyä. Lähinnä tingin omista ja kodin asioista.
 
[QUOTE="vieras";28354193]Ei vauva mitään opi, että itkulla/kitinällä saa huomiota. Vasta vanhempana tuo tulee.[/QUOTE]

Peesaan. Ei pikkuvauva tajua mitään tottumisesta vaan toimii täysin vaistojensa varassa. 3kk ei osaa tarkotuksella juoksuttaa ketään.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Mulla muksu asui sylissä ja kainalossa kunnes alko itse jotenkin liikkua ja viihtyi muuallakin. En katso mitenkään totuttaneeni vaikka 3kk oli vielä sylissä/repussa. Meillä se ei ollu mitään kitinää vaan huutoa. Ajattelen pikemminkin että lähti tyytyväisenä tutkimaan maailmaa kun oli saanu tankata tarpeekseen syliä sitä ennen ja tarpeisiin vastattiin.
 
Lapset on niin erilaisia jo vauvasta asti. Meillä esikoinen tyytyi olemaan sitterissä sillä aikaa kun söin, pikkuveljensä on sitten ihan toista maata. En minäkään jättäisi yksin kun on pienestä vauvasta kyse. Kantoliinassa voi pitää sylissä samalla kun laittaa pyykkejä, hellan edessä häärimiseen se ei tietenkään sovi. Voihan olla että ystäväsi vauvakin kiinnostuu pian leluista ja sitten viihtyy hyvin lattialla tai sitterissä.
 
  • Tykkää
Reactions: evvk
Rosabella: voin vakuuttaa että kyllä niitä tilanteita tulee että on pakko antaa jommankumman huutaa. Tilastollinen todennäköisyys kun ei puhu sen puolesta että kaksivuotiaalla olisi aina nälkä, jano, paha mieli tai kakkavaippa vain silloin kun vauva nukkuu. Itse pyrin ottamaan vauvan sitteriin niin että ainakin näkee että olen lähellä mutta aina ei tosiaankaan voi ottaa syliin, itsekin kun on pakko syödä ja vessassa käydä tai alkaa hypoglykemioissaan jo olemaan vaarallisempi lapsille kuin se hetken huutaminen.
 
[QUOTE="vieras";28354188]Jaa. Kuule, jokainen äiti kyllä tietää, milloin pitää muksua pitää sylissä ja milloin ei. Älä arvostele, se on ihan typerää.[/QUOTE]

Niin, no itseasiassa juuri ystäväni mielestä oli outoa kun en heti reagoi vauvan ääneen. Toi meidän vauva ei huuda ikinä, enemmän se on kiljahtelua tai huudahtelua.
En ole siksi hankkinut itkuhälytintäkään vielä, että tähän asti olen kuullut ihan hyvin pihalta jos on itkenyt. Mutta ihan sekunnissa en välttämättä ole reagoinut. Vauva on kuitenkin lopettanut heti kun pääsee syliin.

Näin me ollaan erilaisia!
 
Niin että sä olet hyvä kasvattaja ja kaverisi hölmö?

Mä pidin pikkuvauvaa lähes aina sylissä ja ruoat oli aina tehty miehen toimesta kaappiin valmiiksi koko päiväksi. Todella vähän esikoisen tarvitsi itkeä tai edes kitistä. Oikein omatoiminen lapsi tuosta on tullut siitä huolimatta.
 
[QUOTE="Kifa";28354358]Rosabella: voin vakuuttaa että kyllä niitä tilanteita tulee että on pakko antaa jommankumman huutaa. Tilastollinen todennäköisyys kun ei puhu sen puolesta että kaksivuotiaalla olisi aina nälkä, jano, paha mieli tai kakkavaippa vain silloin kun vauva nukkuu.[/QUOTE]

Tänäänkin vaihdettu esikoisen kakkavaippa vauva sylissä :) Eikä se ollut ongelma eikä kumpikaan lapsista itkenyt, hyvin meni kuten monena muunakin päivänä.
 
Rosabella, teillä ei ilmeisesti ole vielä uhma alkanut. Siinä vaiheessa nimittäin ei enää vauva sylissä tehdä yhtään mitään kun toinen pistää koko voimallaan vastaan ja huutaa kuin palosireeni ja silti olisi pakko päästä sinne kauppaan / kerhoon / neuvolaan lähtemään. Ja se uhma kyllä tulee lapsista kilteimmällekin, ei toki yhtä pahana kaikille mutta tulee kyllä.


Mutta ole tyytyväinen jos teillä kolme viikkoa on mennyt hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosabella:
No kieltämättä on vähän haastavaa kun sektiohaavan vuoksi en saa edes nostaa esikoista. Mutta ihan hyvin pärjää kun käyttää vähän mielikuvitusta miten saa arjen pyörimään molempien lasten kanssa. Tähän mennessä ei ole tullut tilannetta että molemmat tarvisivat apua eikä siihen voisi molemmille reagoida. Ruokaa teen silloin kun vauva nukkuu tai sitten vauva sylissä. Ei tuo esikoinen heitteillä missään nimessä ole, molemmat mahtuu syliin ja molempien tarpeet tulee täytettyä. Lähinnä tingin omista ja kodin asioista.
Click to expand...

Ok, kiva jos onnistuu :) (Ja en tarkoittanut että teillä isompi olisi heitteillä, jos sait sellaisen kuvan :D Meillä vaan ei onnistuisi noin mitenkään, toinen lapsista joutuu joskus itkemään ja odottamaan vaikka se tuntuukin pahalta, ja vaikka enimmäkseen kannankin vauvaa liinassa)
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti x 1;28354363:
Niin, no itseasiassa juuri ystäväni mielestä oli outoa kun en heti reagoi vauvan ääneen. Toi meidän vauva ei huuda ikinä, enemmän se on kiljahtelua tai huudahtelua.
En ole siksi hankkinut itkuhälytintäkään vielä, että tähän asti olen kuullut ihan hyvin pihalta jos on itkenyt. Mutta ihan sekunnissa en välttämättä ole reagoinut. Vauva on kuitenkin lopettanut heti kun pääsee syliin.

Näin me ollaan erilaisia!
Click to expand...

No mikset reagoi heti? Et kai toteuta Anna Wahlgrenin opasta, ja yritä "kouluttaa" vauvaa olemaan yksin?

Mun mielestä pienen vauvan tarpeisiin vastataan heti, vauva ei tahallaan pompota sinua eikä myöskään opi "huonoille tavoille" jos hänen tarpeisiinsa vastataan heti. Vaan hän kokee olonsa turvalliseksi.
En näe mitään syytä miksi pitäisi hidastella sen suhteen, kun vauva itkee tai kitisee pinnasängyssä. Ajatteletko kuitenkin jotenkin että tuo vauvahan ei minua komentele?
 
[QUOTE="vieras";28354390]Ok, kiva jos onnistuu :) (Ja en tarkoittanut että teillä isompi olisi heitteillä, jos sait sellaisen kuvan :D Meillä vaan ei onnistuisi noin mitenkään, toinen lapsista joutuu joskus itkemään ja odottamaan vaikka se tuntuukin pahalta, ja vaikka enimmäkseen kannankin vauvaa liinassa)[/QUOTE]

Piti tähän vielä lisätä, että meillä imetystilanteet on niitä ongelmillisimpia. Imetys on mulle ollut todella vaikeaa alusta asti, tarvitsen molempia käsiä ohjaamaan vauvan päätä ja muotoilemaan rintaa että saan sen ylipäätään pysymään vauvan suussa, ja jos esikoinen tarvitsee jotain silloin kun imetän, joudun yleensä pyytämään että odottaa. Jos on joku akuutti asia, joudun taas keskeyttämään imetyksen ja vauva huutaa. En mitenkään pysty imettämään ja vaihtamaan esikoisen kakkavaippaa yhtäaikaa.
 
Ja hyvin pystyi elämään vauva sylisä/repussa. Tekemään kotihommia ja syömään. Vain kuumia en syöny jos pieni oli siinä. Suihkuun pyrähin sen 15-20min aikana kun vauva ehkä nukkui, usein se ehti silti alottaa huudon.
 
[QUOTE="vieras";28354403]No mikset reagoi heti? Et kai toteuta Anna Wahlgrenin opasta, ja yritä "kouluttaa" vauvaa olemaan yksin?

Mun mielestä pienen vauvan tarpeisiin vastataan heti, vauva ei tahallaan pompota sinua eikä myöskään opi "huonoille tavoille" jos hänen tarpeisiinsa vastataan heti. Vaan hän kokee olonsa turvalliseksi.
En näe mitään syytä miksi pitäisi hidastella sen suhteen, kun vauva itkee tai kitisee pinnasängyssä. Ajatteletko kuitenkin jotenkin että tuo vauvahan ei minua komentele?[/QUOTE]

En ole kuullutkaan moisesta oppaasta. En koskaan hidastele tahallani, mutta jos vauva alkaa inistä sitterissä tai pinnasängyssä ja olen juuri menossa vessaan, niin en menemättä jätä.
Tosin kuten ehkä sanoinkin, tämä vauva viihtyy hyvin myös yksin ja on aika usein leikkimatolla tai sitterissä ihan yksikseen.
 
Minä sain aikoinani tähän kysymykseen ohjeeksi, että lasta saa pitää sylissä vaikka aina. Mielestäni hyvä ohje. En siis menisi kritoisoimaan ketään sen vuoksi, että hän haluaa pitää lastaan sylissä. Avuksi kannattaa ottaa kantoliinat, kantoreput ja sitterit.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa