ystäväni - myöhästelijä, turhan lupailija - välinpitämätön vai päässä vikaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äkämössö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äkämössö

Vieras
Huoh, en tiedä mitä enää tekisin ystäväni, lapseni kummin kanssa.

Hän on aina myöhässä ja reilusti. Olemme tunteneet vauvasta asti, mutta myöhästelyt alkoivat vasta täysi-ikäisenä ja ovat nyt pahentuneet. Kun pyysimme häntä kummiksi, tiesin toki hänen vikansa. Myöhästelyt olivat kuitenkin silloin vielä siedettäviä, noin 15-30 minsaa. En pitänyt asiaa mahdottomana, koska ystäväni on muuten ihana ja rakas. Ajattelin, että koska olen tähänkin mennessä tapaa sietänyt, siedän tulevaisuudessakin.

Mutta nykyään hän on myöhässä 2-3 tuntia. Esimerkiksi tänään olimme sopineet treffit kotiimme 15 ja hän saapui 17.30. Hän kyllä laittoi 15 jälkeen viesti olevansa tunnin myöhässä ja pahoitteli tilannetta. Meille tullessa olimme muksujen kanssa eteisessä ulkotamineissa ja ilmoitin lähteväni nyt uimaan lasten kanssa, koska niin olimme jo lasten kanssa sopineet. Ystäväni ei tätä ymmärtänyt vaan lähti ovet paiskoen ulos.

Edellisellä kerralla hän oli yli kaksi tuntia myöhässä, jolloin jouduin perumaan lapseni muskarin, jotta hän näkisi kummiaan, koska oli tätä kuumeisesti odottanut. No, kummi tuli niin myöhässä, että hänellä olikin kiire jo seuraavaan tapaamiseen, joten ehti olla meillä 15 minsaa, ei ehtinyt kahvitella, ei mitään. Lapsi oli pettynyt ja muskarikin jäi väliin. Sanoin ystävälleni tämän olevan huonoa käytöstä ja aiheuttavan mielipahaa ja hän pyytelikin anteeksi.

Parasta olisi jos menisimme hänen luokseen, mutta kolmeen vuoteen hän ei ole saanut aikaiseksi pyytää kotiinsa. Minä olen se, joka olen ehdottanut tapaamisia ja olen yrittänyt vihjailla, että josko tulisimme teille, mutta aina hänellä on jokin syy, miksi tulisi mieluummin meille.

Leffat on kahteen kertaan jouduttu perumaan hänen myöhästelyn takia.

Hänen oman lapsensa syntymäpäiväaikoihin hän on saattanut sanoa, että kutsuu meidät sitten mukaan, mutta kertaakaan ei ole kutsua tullut.

Tekstareihin hän ei vastaa kuin noin viikon viiveellä, jos silloinkaan.

Hän lupailee lapselleni viedä häntä pulkkamäkeen, elokuviin, teatteriin. Minäköhän vuonna?

Annanko koko ystävän/kummin olla? Mun mitta alkaa olla täysi. Mitä sanon lapselleni, joka kaikesta huolimatta pitää kummistaan?
 
Ystäväsi ei kyllä vaikuta olevan teistä kiinnostunut. Minusta tuo myöhästely ei ole se ydinjuttu. Vai voiko hänellä olla jotain vaikeuksia, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia ystävyyssuhteen ylläpitoon?
 
[QUOTE="Kukka";28079650]Ystäväsi ei kyllä vaikuta olevan teistä kiinnostunut. Minusta tuo myöhästely ei ole se ydinjuttu. Vai voiko hänellä olla jotain vaikeuksia, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia ystävyyssuhteen ylläpitoon?[/QUOTE]

Mä en oikein ymmärrä. Silloin kun nähdään, hän on tosi mukava. On täysillä mukana. Suunnittelee kaikkea hauskaa lapsen kanssa, mutta tiedän jo, että nämä eivät tule koskaan toteutumaan.
 
Itsekäs omaan napaan tuijotteleija, joka ei osaa asettua toisen asemaan. Jos olette jatkossa yhteydessä, älä kerro tapaamisista lapselle etukäteen, niin ei tule pettymyksiä. Ja jos kummi ei tule silloin, kun olette sopineet, teette juuri niin kuin olitte alunperin ajatelleetkin. Eli ette muuta ohjelmaanne tämän ihmisen takia. Luulisi jossain vaiheessa tajuavan. Seuraavan kerran, kun tulee viesti, että myöhästyy tunnin, vastaa, ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska teillä on muutakin ohjelmaa.
 
Älä elä 'ystäväsi' aikataulujen mukaan vaan toimi omiesi mukaan äläkä peru saati erikseen selittele tai ilmoittele, jos hänen korkeutensa saapumisaikaan teillä onkin muuta ohjelmassa.
 
[QUOTE="vieras";28079685]Itsekäs omaan napaan tuijotteleija, joka ei osaa asettua toisen asemaan. Jos olette jatkossa yhteydessä, älä kerro tapaamisista lapselle etukäteen, niin ei tule pettymyksiä. Ja jos kummi ei tule silloin, kun olette sopineet, teette juuri niin kuin olitte alunperin ajatelleetkin. Eli ette muuta ohjelmaanne tämän ihmisen takia. Luulisi jossain vaiheessa tajuavan. Seuraavan kerran, kun tulee viesti, että myöhästyy tunnin, vastaa, ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska teillä on muutakin ohjelmaa.[/QUOTE]

Tänään tein niin, että jätin ysäväni huomioimatta ja lähdimme uimaan. Tuloksena oli vihainen ystävä/kummi ja itkevä lapsi, joka ei voinut ymmärtää, miksi piti mennä sinne uimaan, kun kummi oi viimeinkin saapunut. Ehkä on vaan parasta unostaa koko ihminen. Ottaa päähän.
 
Onkohan ystäväsi masentunut?
Mitä tiedät hänen elämästään? Onkohan se noin niin kuin muuten tasapainossa?

Onko teillä yhteisiä ystäviä? Miten hän käyttäytyy heidän seurassaan?

Ei kai tuossa auta, kuin avoin, rauhallinen ja vakava keskustelu.
 
ja toiseksi kun tiedät tämän henkilön toiminta tavat niin miksi aiheutat lapsellesi pahaa mieltä? Sovi ystäväsi vierailu sellaiselle illalle ettei sinulla ole menoa äläkä mainitse lapsellesi mitään.
 
[QUOTE="mama";28079830]Täytyykö sitä erikseen kysellä voiko mennä kylään??? Menette oven taakse ja sillä selvä.[/QUOTE]

Itse en pidä tämäntyyppisestä vierailijoista. Minua ainakin pännisi, jos joku tulisi ilmoittamatta kylään. Yleensä päivät ovat melkoisen täynnä: on lasten kuskauksia harrastuksiin, omia harrastuksia, sovittuja vierailuja, pyjamapäiviä, mitä milloinkin.
 
voisiko ajatella, ettei sovi mitään muuta ohjelmaa niiksi päiviksi jolloin kummin kanssa on sovittu jotain? ja sitten nuo samat kuviot, että lapsille ei kerrota yllätysvieraasta.

En tiedä mikä kummia vaivaa, voi olla monenlaista syytä tuommoiseen viivyttelyyn, mutta ilmeisesti se syy on iän myötä pahentunut. Miten hänen muu elämänsä onnistuu?
 
[QUOTE="mama";28079857]ja toiseksi kun tiedät tämän henkilön toiminta tavat niin miksi aiheutat lapsellesi pahaa mieltä? Sovi ystäväsi vierailu sellaiselle illalle ettei sinulla ole menoa äläkä mainitse lapsellesi mitään.[/QUOTE]

No, odotammeko koko illan kotosalla ja mietin moneltako ystäväni tulee, jos tulee. Vai uskallammeko poistua pihapiiristä? Normaalista lasten kaverit pyytävät lapsia luistelemaan tai pulkkamäkeen? Millä syyllä kiellän asian. Mitä, jos kummi juuri tulee, kun olemme pulkkamäessa, luistinradalle tms. päässeet? Lähdemmäkö heti pois kestitsemään myöhästelijää? Entä kun hän saapuu 21, kuten taannoin, kun olimme menossa nukkumaan?

Tämä on kai sitten ainut keinoa, kun kroonisesti myöhästelijän tapoihin on alistuttava tai sitten vaan välit poikki.
 
voisiko ajatella, ettei sovi mitään muuta ohjelmaa niiksi päiviksi jolloin kummin kanssa on sovittu jotain? ja sitten nuo samat kuviot, että lapsille ei kerrota yllätysvieraasta.

En tiedä mikä kummia vaivaa, voi olla monenlaista syytä tuommoiseen viivyttelyyn, mutta ilmeisesti se syy on iän myötä pahentunut. Miten hänen muu elämänsä onnistuu?

Mistä teitä kukkahattutätejä riittää? Ei todellakaan kroonisen myöhästelijän toimintaa tueta varaamalla koko päivää sitä varten 'jos se sattuis jossain kohtaa tulemaan'
 
Tänään tein niin, että jätin ysäväni huomioimatta ja lähdimme uimaan. Tuloksena oli vihainen ystävä/kummi ja itkevä lapsi, joka ei voinut ymmärtää, miksi piti mennä sinne uimaan, kun kummi oi viimeinkin saapunut. Ehkä on vaan parasta unostaa koko ihminen. Ottaa päähän.

Niin, mutta älä jätä huomioimatta, vaan ilmoita selkeästi, ettei tarvitse tulla ollenkaan, jos ei pysty tulemaan sovittuna aikana.
 
No, odotammeko koko illan kotosalla ja mietin moneltako ystäväni tulee, jos tulee. Vai uskallammeko poistua pihapiiristä? Normaalista lasten kaverit pyytävät lapsia luistelemaan tai pulkkamäkeen? Millä syyllä kiellän asian. Mitä, jos kummi juuri tulee, kun olemme pulkkamäessa, luistinradalle tms. päässeet? Lähdemmäkö heti pois kestitsemään myöhästelijää? Entä kun hän saapuu 21, kuten taannoin, kun olimme menossa nukkumaan?

Tämä on kai sitten ainut keinoa, kun kroonisesti myöhästelijän tapoihin on alistuttava tai sitten vaan välit poikki.
Et todella enää jää pompoteltavaksi. Älä laita välejä poikki, mutta tee selväksi, että tästä lähin ei moinen sovi enää.

Mikäli loukkaantuu, niin sitten voit sanoa, että jollei käy, niin olkoon käymättä.
 
voisiko ajatella, ettei sovi mitään muuta ohjelmaa niiksi päiviksi jolloin kummin kanssa on sovittu jotain? ja sitten nuo samat kuviot, että lapsille ei kerrota yllätysvieraasta.

En tiedä mikä kummia vaivaa, voi olla monenlaista syytä tuommoiseen viivyttelyyn, mutta ilmeisesti se syy on iän myötä pahentunut. Miten hänen muu elämänsä onnistuu?

Olen kuullut, että hän on joka paikasta myöhässä. Töihin kyllä menee ajoissa.
 
Mä en kans tajua näitä myöhästelijöitä. Mun sisko on ihan samanlainen, jos se sanoo että tulee meille vaikka klo 15 niin mä tiedän jo etukäteen että se ei varmana tule silloin vaan saan ainakin tunnin myöhässä! Ja itse kun olen sellainen ihminen että olen aina yleensä sen 5-10 min etuajassa..
 
[QUOTE="mama";28079946]Eikö teillä vietetä perheiltoja? Ei lapsen ole aina pakko päästä ulos kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Meillä lapset ovat kotihoidossa. Vanhin on 5-vuotias. En uskalla päästää häntä vielä yksin ulos, kun nuorempi vetää päikkäreitä kolmisen tuntia n. 13-16. Siinä tulee vietettyä kotipäivää rauhassa sisällä energiapaukkaukselle jo tarpeeksi. Iltaisin siis 5-vuotias jo hyppii seinille, joten ulos on päästävä iltaisinkin.
 
ystävällä taitaa itsellään olla todella hämärä käsitys sinun ongelmistasi hänen aikataulujensa suhteen, jos hänellä ei ole lapsia? Tiedätkö tarpeeksi hänen henkisestä tilastaan - käyttääkö huumeita, onko pakkoneurootikko, syömishäiriöinen, pahasti masentunut, passiivis-aggressiivinen? Mitä tapahtuu jos läksytät hänet perinpohjin? Jotain aika erikoista taitaa olla meneillään.

Mistä lähtien vaihtoehdot ovat olleet täydellinen alistuminen tai täydellinen hylkääminen? Mitäs jos sovitte treffit hänen työpaikkansa portille töiden jälkeen tms, ja menette tekemään jotain kivaa yhdessä?
 
Itse myöhästelen usein, välillä tulee parempia kausia ja välillä ollaan myöhässä jokapaikasta.
Taustallani ADD(vaikeuttaa ajantajua ja hahmottamista,usein eksynkin ja tästä tulee lisää myöhästelyä) ja masennus.
Kovasti yritän päästä tavasta kokonaan eroon mutta vaikeaa se on,älyttömän vaikeaa.
En osaa arvioida mitä ehtii tehdä 30 minuutissa tai 60 minuutissa ja stressi pahentaa oireita paljon.
 
ystävällä taitaa itsellään olla todella hämärä käsitys sinun ongelmistasi hänen aikataulujensa suhteen, jos hänellä ei ole lapsia? Tiedätkö tarpeeksi hänen henkisestä tilastaan - käyttääkö huumeita, onko pakkoneurootikko, syömishäiriöinen, pahasti masentunut, passiivis-aggressiivinen? Mitä tapahtuu jos läksytät hänet perinpohjin? Jotain aika erikoista taitaa olla meneillään.

Mistä lähtien vaihtoehdot ovat olleet täydellinen alistuminen tai täydellinen hylkääminen? Mitäs jos sovitte treffit hänen työpaikkansa portille töiden jälkeen tms, ja menette tekemään jotain kivaa yhdessä?

Totta, en haluaisi välejä katkaista, mutta en jaksa tätäkään. Hänellä on itsellään lapsi. Ei käytä huumeita, ei juurikaan alkoholia. Nuorempana hän oli syömishäiriöinen, mutta sairaus on ollut jo 15 vuotta kurissa.

Olen hänelle puhunut, mutta hän joko närkästyy tai vähättelee ongelmaa. Hän sanoo "vain olevansa tälläinen unohtelija ja ei niin nipo". Hän sanoo ymmärtävänsä minun harmistumisen, mutta hymähtelee vain itselleen, ikään kuin toivottomana tapauksena.

Ehdottamasi työpaikalle meno voi olla ihan järkevää.
 
Seuraavan kerran, kun sovitte hänen kyläilystään ja sovitte ajaksi vaikka klo 12, kerro, että teillä onkin siinä juuri sopivasti aikaa ja mainitse muka ohimennen, että kahdelta täytyykin sitten olla taas jo menossa. Ja tosiaan silloin kahdelta lähdette jonnekin, oli hän siihen mennessä tullut tai ei tai ehtinyt olla teillä 10min. Toimit näin joka kerta, niin eiköhän joskus opi tulemaan sovittuna aikana. Lapsille et tietenkään kerro hänen mahdollisesta tulostaan eli jos tulee, se on kiva yllätys.
 

Yhteistyössä