Ystäväperheessä todella aikataulutettua oleminen-vierailu raskasta, miten ilmaisisin asian?

["Jenis"]

Niin ja lisättäköön tähän, että kaveri on koko ajan kiireisen oloinen. Hirveellä häslingillä koittaa saada tehtyä maailman valmiiksi ja sit on pinna kireenä, ku vaikka lapsi ei pue. No ei pue ku potuttaa kesken jäänyt kotileikki. Tuntuu hölmöltä, että ku mihinkää ei olla menossa varsinaisesti, niin silti on aina kiire. Ja tulee tunne, et musta on hirveesti vaivaa tai pitäisi tehdä enemmän, ettei kaverilla olisi tuhat hommaa.

Sen mieskin on ihan passattava. Pyytelee jotain kahvia ja sit kaveri menee selittää et "no mulla on tässä tiskit kesken ja perunat kuorittavana ja eteisessä vaatteet kuivumassa, että ihan just nyt en kerkiä". Kuitenki sit keittää kahvin ja jatkaa tulipalokiirettään. Huh ku alko taas ahistaa.

No okei, täähän on siis ihan eri tarina ku tossa ekassa viestissä! Ei kukaan tollaista jaksa katsoa, tai mä ainakaan

 

["hmmm"]

No huh.
Haluaa ilmeisesti taas siivota paremmin kämppäänsä kun sinä katsot lasten perään. En tykkäisi, olet kohtelias ja hyvin kasvatettu, ei oikeesti edes sen kavern kuuluisi laittaa pyykkejään kun olet siellä vain yhden (tai 2) yön, puhumattakaan että sinäkin hänen pyykkejään laitat.

Oletan että vieraide kanssa tehtäisiin jotain, kuten yhdessä ruokaa tai käydään kävelyllä tai jossain puistossa tai ajellulla tai nähtävyyksissä tai pelattaisiin lautapeliä.

Eikä pidettäii vierasta piikana, mutta en menisi minäkään, jos en jaksaisi.

Tuli toisaalta mieleen että jos hän yrittää päteä kun tietää sinun olevan lto, niin yrittää pitää rytmiä ja rajoja. yrititkö missään vaiheessa kkyseenalaistaa? Toisaalta ruokaa on tehtävä koska ei ole kiva jos lapset ovat ylinälkäisiä, liian nälkäisiä syöödäkseen.

 

[Relax]

Kauhee perhe . En luultavasti pystyisi olemaan tuollaisten kanssa... Siis jo ihan peruskäytöstavat, että vieraiden läsnäollessa tehdään vain pakolliset kotityöt. Imurointi ei ole sellainen.

Meillä on vapaapäivinä vain perusraamit, että herätään ja mennään nukkumaan suunnilleen samoihin aikoihin . Esim. ruokailut menee sen mukaan missä ollaan, mitä ohjelmassa, huvittaako aamulla pötkötellä sohvalla lastenohjelmia katsomassa ja syödä aamupala vasta myöhemmin. Jos on huono ilma, ei ehkä ulkoilla ollenkaan tai käväistään vaan. Joskus ollaan suurin osa päivästä kaupungilla tai muuten liikenteessä, kävellään, mutta ei puistoilla. Lapset nauttii, kun saa kotona leikkiä rauhassa ja itse laitan pyykkikoneen pyörimään ja lösähdän sohvalle lukemaan, kun tyypit rakentaa legolinnaa, jota jatketaan huomenna ja olkoon siinä vaikka seuraavan viikon. Imuroidaan vaan ympäriltä .

Kauheen natsimeininkiä monilla rutiinien pitävyyden ja aikataulutusten suhteen... Miksi? Meneekö jotain rikki, jos ottaisi rennommin? Meidän mielestämme päiväkotipäivinä rutiinia ja kiirettä on ihan tarpeeksi, vapaapäivinä on kiva ottaa rennosti ja tosiaan leikkiä rauhassa, tehdä asioita vapaammalla rytmillä. On meillä tavaroita väärillä paikoilla, mutta ei täällä likaista ole. Lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia ja koko perhe tyytyväinen. Ja kaikki tämä ilman kellontarkkaa aikataulutusta

 

[samaa mieltä]

Kun on vieraita, ei imuroida tai viikkailla pyykkejä. Huono emäntä.

Mun mielestä kansa perfektionisti tai pilkunviilaaja emäntä. Ei tarvitse olla noin tehokas, kun vieraita. Ei näköjään osaa relata. Tuollainen vierailuhan on kuin olisi töissä, kun joudut itsekin auttamaan emäntää kotitöissä ja vahtimaa lapsia. Eikö nykyajan vanhemmat osaa ottaa aikaa itselleen kun joku tulee kylään? Kyllä silloin voisi antaa kodin olla, ja osata istua juttelemaan. Itse en ainakaan menisi tuollaiseen kyläpaikkaan uudestaan, mulle ihan painajainen! Viikonloppuisin ei rutiinista tarvitse pitää kiinni kynsin ja hampain.

 

[samaa mieltä]

Niin ja lisättäköön tähän, että kaveri on koko ajan kiireisen oloinen. Hirveellä häslingillä koittaa saada tehtyä maailman valmiiksi ja sit on pinna kireenä, ku vaikka lapsi ei pue. No ei pue ku potuttaa kesken jäänyt kotileikki. Tuntuu hölmöltä, että ku mihinkää ei olla menossa varsinaisesti, niin silti on aina kiire. Ja tulee tunne, et musta on hirveesti vaivaa tai pitäisi tehdä enemmän, ettei kaverilla olisi tuhat hommaa.

Sen mieskin on ihan passattava. Pyytelee jotain kahvia ja sit kaveri menee selittää et "no mulla on tässä tiskit kesken ja perunat kuorittavana ja eteisessä vaatteet kuivumassa, että ihan just nyt en kerkiä". Kuitenki sit keittää kahvin ja jatkaa tulipalokiirettään. Huh ku alko taas ahistaa.

Ahdistava tyyppi! Jos on oikein hyväkin kaverisi, sano sille suoraan että tuollainen tulipalokiire viikonloppuna ahdistaa sinua, että voisi välillä vähän rentoutua ennen kuin sairastuu burn-outtiin. Tuollaisen äidin lapsia käy joskus sääliksi; miksi pitää viikonloppuisinkin koko ajan olla menossa? Miksei voi vaan olla kotona ja antaa lasten tehdä mitä haluaa? En menisi tollaseen kyläpaikkaan, ainakaan yökylään. Kahvittelun ajaksi ehkä jaksaisin, ja siinäkin sanoisin että kuule olen tullut tänne sinua tervehtimään, voisitko istua kahvipöytään ja lopettaa tuo hössöttäminen.

 

[samaa mieltä]

Kysyt miten asian voisi ilmaista; ei varmaankaan noin suoraan mitä ehdotin.
Ehkä voisit mennä ja alkaa itse pomottaa häntä; sanoisit että nyt minä keitän meille kahvit ja SINÄ (emäntä) istut alas ja lepäät vähän. Ja jos hän alkaa tekemään kotitöitä, ota oikein ronski asenne ja pysäytä hänet, ota kädestä kiinni ja istuta pöytään. Sanot vaikka vitsinä että minun vieraana ollessa ei tehdä kotitöitä!
Ja jos hän alkaa kiirehtimään lapsia ulos, sano että sinä haluat ottaa rennosti,eikö voitaisi vain olla ja jutella, lapset kyllä viihtyvät sisällä.

Mutta niinkuin jo sanoin, mie en jaksaisi tuollaista ihmistä, joten yökylään en kyllä jaksaisi mennä. Jos hän kysyisi miksi, sanoisin suoraan että sinulla tuntuu olevan niin kiire ettei koskaan ehdi jutella kunnolla.

 

["Wieras"]

Kuulostaa ihan normaalilta pikkulapsiperheeltä. Äiti pitää kiinni tarkasta rytmistä, että pysyy oma pää kasassa jotenkin.

 

[samaa mieltä]

[QUOTE="Wieras";29723465]Kuulostaa ihan normaalilta pikkulapsiperheeltä. Äiti pitää kiinni tarkasta rytmistä, että pysyy oma pää kasassa jotenkin.[/QUOTE]

Onko sun mielestä normaalia, että viikkaa pyykkejä tai imuroi, kun kodissa on vieras? Mun mielestä ei.

Kyllä sen verran pitäis pystyä relaamaan, että yksi imurointi voi jäädä välistä kun kotona on vieraita. Hyvä kaveri voisi sanoa tuohon jotain, koska ei oo normaalia ettei pysty yhtään pysähtymään. Toihan on ihan ahdistavaa muillekin, nainen taitaa olla henkisesti niin loppu, että ei uskalla relata. Tai ei osaa lopettaa. Kyllä se koti pysyy kasassa, vaikka vieraiden aikana ei pestäisi pyykkiä tai imuroida, tai juosta kolmantena jalkana ulkona lasten kanssa. Ennustan tolle naiselle mahdollista diagnoosia; joko burn-out tai masennus just tulossa... Ei oo normaalia, ei.

 

[vierasss]

Nojaa, ei tuossa mitään kummallista. Toisen auttaminenkin sitten varmaan riippuu siitä kuinka hyviä kavereita ollaan. Kyllä multa onnistuu kaverin pyykkien viikkaaminen siinä juttelun lomassa ihan hyvin. En odota että maailma pysähtyy kun menen toisen kotiin vuorokaudeksi. Sitä varten on sitten lepohotellit.

 

[Echo]

Samaa mieltä kuin vierasss, eli tuo riippuu ihan ystävyyden laadusta. Parhaan ystäväni kanssa meillä on molemminpuolista auttamista ja arki ei pysähdy yli yön kestävän vierailun aikana, mutta jos on hieman vieraampi kaveri niin sit on enemmän sitä hotellimaisempaa oloa vieraalle.

Tiskit on pakko tiskata vieraidenkin aikaan, ruokahuoneen imurointi - no jo joo, pakkohan se lattia on saada siistittyä ruuan muruista ennen seuraavaa ateriaa. Itse tosin vain lakaisisin sen ruokahuoneen lattian enkä imuroisi vieraiden aikana.

Pyykkien viikkaaminen on vähän niin ja näin, yhden yön vierailun ajan voi isäntäpyykit lojua pesemättöminä pyykkikorissa. Kahden yön vierailussa meillä rupeaisi pyykkitilanne olemaan niin katastrofaalinen että pakko olisi ainakin koneellinen pestä.

Ruokaa tehdessä voi vieras vahtia emännän lapsia, mutta mitään valmistusajaltaan kahden tunnin gourmetaterioita ei emäntä saisi väsätä, vaikka varmasti haluaa tarjota vieraille hyvää ruokaa.