Ystävien ero

[Mietiskelenkö asioita turhan pitkälle?]

Ihan mielenkiinnosta kyselen minkälaisia kokemuksia teillä on pitkäaikaisen ja erittäin läheisen ystävän tai ystäväparin erosta?

Monet ystäväpariskunnistamme ovat eroamassa, myös läheisin ystäväni, jonka (ex-)mies on oman mieheni hyvä ystävä. Aikaa on vietetty nelistään ja perheinä tiiviisti jo vuosia. Lapsemme ovat kun sisaruksia keskenään.
Ystävien ero vaikuttaa väkisinkin jollain lailla myös minun, mieheni sekä lapsemme elämään? Eroprosessia joudumme mekin tekemään kaikesta tutusta yhteisestä ystäväperheen kanssa, toki ihan eri mittakaavassa kun eroava pari itse. Ja heidän heti alkanut sinkkuvillityksensä ja uudet ihmissuhdekuviot tuntuvat vielä etenkin lasten kannalta ikäviltä. Erosta noin kuukausi.
Pystyn toki tukemaan ystävääni koska vain hän sitä eroprosessissaan tarvitsee ja ymmärrän eron, mutten vissiin vielä hyväksy sitä itse..

No, vali vali... hehän tässä vaikeaa eroprosessia 14 v. suhteesta tekevät, mutta tuntuu läheisestä ystävästä ihan oudolta koko tilanne. Ja onko kellään käynyt niin, että ystävyyssuhteet ovat kärsineet toisen pariskunnan eron vuoksi?

 

[vieras]

Joo mulle kävi niin, että paras ystäväni erosi miehestään ja he myös siis pariskuntana meidän hyviä ystäviämme. Tämä ystäväni ilmeisesti otti eron myös minusta.... nyt mennyt jo 4 kuukautta ettei ole pitänyt yhteyttä kuin satunnaisesti tekstiviesteillä ja nekin sellaista ns. asiaa, ei edes kuulumisia kysy. Ja sain kuitenkin vauvankin neljä viikkoa sitten...

 

[kitty]

Tottakai ero vaikutta myös ystävyyssuhteisiin. Ei voi enää touhuta niin kuin ennen perheinä touhuttiin. Sitä on pakostakin valittava puolisoista se kenen ystäväksi jäät, koska on äärimmäisen kiusallista olla molempien kanssa jatkuvasti kanssakäymisissä. Sitä tulee väkisinkin puhuttua sellaista jota ei välttis tarvis toisen osapuolen kuulla kiertoteitse.
Meillä ainakin osa ystävistä jäi miehen ystäviks ja osa mun.Valitettavaa.

 

[ap]

Juu, totta jokainen vieraan ja kittyn sana.
Pakkohan se puoli on valita ja aikahan sen näyttää miten onnistuu.
Ollaankin siinä tilanteessa, että tarinaa tulee molemmilta osapuolilta ja me miehen kanssa tetsataan jossakin välimaastossa. Ja tiedetään liikaa ystäviemme ajatuksista ja tunteista, joista eivät ole keskustelleet vielä keskenään.
Ystäväni on myös selvästi hakeutunut vanhojen sinkkuystäviensä seuraan, kun elämäntilannekin on muuttunut. Ikäväähän se on jos ystävyyssuhteet arvioidaan elämäntilanteen mukaan.

 

[kitty]

Tuo eroprosessin aika on kaikista vaikeinta, kukaan ei oikeen tiedä asemaansa.
Myöhemmin kun elämä asettuu raiteilleen osa ystävistä "uskaltaa" tulla takaisin ja tilanne normalisoituu.
Ap;n ystävien kohdalla tilanne vaikeuttaa jos miehet ovat tahoillaan ystäviä.
Meillä oli vaikee kohta mun siskoni, koska ex mieheni alkoi seurusteleen hänen parhaan ystävänsä kanssa. Sisareni ei uskaltanut olla enää kenenkään kanssa tekemisissä, koska alux tuli itsekin kyseltyä "mitä niille kuuluu". Nyt on tilanne vakiintunut ihan hyväksi, voimme siskon kanssa puhua avoimesti ja ex-mies ja ystävätär ovat satunnaisesti yhteyksissä siskooni.