V
vieraileva
Vieras
Taas mulle kävi ihan hullusti. Mulla oli kiva meilikaveri, jonka kans jo treffailtiinkin pari kertaa. Aluksi oli tosi kivaa kun kirjoitti JOKA PÄIVÄ ja välillä montakin kertaa. Sit tuli näitä että se ei koskaan soita kellekään, ja kun gmailissa olin vihreenä niin samaan aikaan tuli meili, et mieluummin aina valitsi meilin kun reaaliaikaisen kommunikaation vaikka mahdollisuus siihen oli usein. Sit kun ekan kerran tuli tällasta "Säpäs oletkin ollut kiireinen kun et ole kirjoitellut, no mä kirjoitan silti" ja tää toistui, pikkasen alko ahdistaa. Tuli filis et pitääkö mun tosiaan kirjoittaa joka päivä että se on tyytyväinen, enkö saa kirjotella kun huvittaa?
Tämän toisen mielestä hyvä ystävyys on meilaamista, tuli puheeksi. Sanoin että musta hyvä ystävyys on yhdessä tekemistä, soittelua, chattailua ja tietysti myös meilailuakin, enkä pidä häntä vielä hyvänä ystävänä kun en tunne vielä kunnolla ja vain meilaillaan lähinnä - laittoi kokonaan välit poikki, koska hän ajatteli että olemme ystäviä jo, eikä suostunut siihen että mulla on eriävä mielipide. Yritin jankuttaa että pidän siitä, et älä nyt suutu ja laita heti poikki, mutta sitkeästi vain piti päänsä että koska olen eri mieltä mitä on hyvä ystävyys, eikä hän aio muuta kun meilailla ja silloin tällöin ehkä tavata, ei tässä ole enää mitään järkeä. Se ei riittänyt että olisin meilaillut silloin kun jaksan tai ehdin tai huvittaa, ja koko ajan sanoin että se on mulle myös tärkeäksi muodostunut, mutta ei mikään _hyvä_ ystävä vielä.
Hyvä että tällainen selvisi tietysti, mutta miksi mä aina tapaan näitä outoja? Mä olen itsekin ihan outo toki, mut helvetti, mä en koskaan jättänyt ketään tolleen, varsinkaan sellasta josta mä oon pitänyt. Huvitti kun tää on jo toinen härkänainen, joka tekee äkkinäisen päätöksen eikä suostu edes juttelemaan sen päätöksenteon jälkeen. Alan kohta uskoa horoskooppeihin.
Tämän toisen mielestä hyvä ystävyys on meilaamista, tuli puheeksi. Sanoin että musta hyvä ystävyys on yhdessä tekemistä, soittelua, chattailua ja tietysti myös meilailuakin, enkä pidä häntä vielä hyvänä ystävänä kun en tunne vielä kunnolla ja vain meilaillaan lähinnä - laittoi kokonaan välit poikki, koska hän ajatteli että olemme ystäviä jo, eikä suostunut siihen että mulla on eriävä mielipide. Yritin jankuttaa että pidän siitä, et älä nyt suutu ja laita heti poikki, mutta sitkeästi vain piti päänsä että koska olen eri mieltä mitä on hyvä ystävyys, eikä hän aio muuta kun meilailla ja silloin tällöin ehkä tavata, ei tässä ole enää mitään järkeä. Se ei riittänyt että olisin meilaillut silloin kun jaksan tai ehdin tai huvittaa, ja koko ajan sanoin että se on mulle myös tärkeäksi muodostunut, mutta ei mikään _hyvä_ ystävä vielä.
Hyvä että tällainen selvisi tietysti, mutta miksi mä aina tapaan näitä outoja? Mä olen itsekin ihan outo toki, mut helvetti, mä en koskaan jättänyt ketään tolleen, varsinkaan sellasta josta mä oon pitänyt. Huvitti kun tää on jo toinen härkänainen, joka tekee äkkinäisen päätöksen eikä suostu edes juttelemaan sen päätöksenteon jälkeen. Alan kohta uskoa horoskooppeihin.
