miksi on paha tai epäkohteliasta olla erakko/hiljainen/ujo?

[erakko]

minä en käy juhlissa, en vieraile juuri kellään, en pyydä meille juuri koskaan ketään. en suostu lasten kummeiksi, en kaasoksi häihin.

minulla on 2 kaveria joiden kanssa olen tekemisissä ja he tietää millainen olen. toinen on sen hyväksynyt hyvin mutta toinen ei ymmärrä miksi en esim. suostunut hänelle kaasoksi. minä en vaan pysty tekemään sellaisia asioita, menen lukkoon ja saan paniikkikohtauksen jos ympärilläni on paljon ihmisiä. en viihdy isoissa laumoissa. olen siis tekemisissä vain mieheni, lasteni, äitini ja näiden kahden ystäväni kanssa. joskus harvoin miehen tuttujen. viimeksi olen tavannut kaveria melkein 8kk sitten!!!!!

ja monesti olen kuullut olevani epäkohtelias. siis what!? miksi en saa olla sellainen kuin olen? en ymmärrä. olen kuitenkin avoimesti kertonut kaikille peloistani ja "rajoituksistani" ja selittänyt ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. olen vähän erakko, en epäkohtelias.

 

[no]

Minkäikäisiä sun lapset on? Itse oon meinaan samanlainen, mutta kun on lapset 5v ja 3v niin oon yrittäny että jos heille näyttäs mallia et yrittäis olla sosiaalisempi ja liikkua enemmän ihmistenilmoilla. Se on vaan niin kovin tuskaista kun ei tuu luonnostaan.

 

[ap]

Minkäikäisiä sun lapset on? Itse oon meinaan samanlainen, mutta kun on lapset 5v ja 3v niin oon yrittäny että jos heille näyttäs mallia et yrittäis olla sosiaalisempi ja liikkua enemmän ihmistenilmoilla. Se on vaan niin kovin tuskaista kun ei tuu luonnostaan.

toinen aloittaa nyt nelosen ja toinen ekan. ja siis silleen olen sosiaalinen että kyllä mä lasten kavereiden vanhempien kanssa olen tekemisissä, juttelen pihalla naapureille yms. mutta juhlat ja sellaiset on mulle kauhu. illanistujaiset kavereilla sun muut sellaiset on minulle helvetti.

 

[vieras]

Ei siinä ole mitään pahaa ! Ketään ei pidä pakottaa elämään oman perusluonteensä vastaisesti.

 

[ap]

Minkäikäisiä sun lapset on? Itse oon meinaan samanlainen, mutta kun on lapset 5v ja 3v niin oon yrittäny että jos heille näyttäs mallia et yrittäis olla sosiaalisempi ja liikkua enemmän ihmistenilmoilla. Se on vaan niin kovin tuskaista kun ei tuu luonnostaan.

toinen aloittaa nyt nelosen ja toinen ekan. ja siis silleen olen sosiaalinen että kyllä mä lasten kavereiden vanhempien kanssa olen tekemisissä, juttelen pihalla naapureille yms. mutta juhlat ja sellaiset on mulle kauhu. illanistujaiset kavereilla sun muut sellaiset on minulle helvetti.

niin siis luokan, ei ikävuoden. 10 ja 7v ovat.

 

[Rumpnisse]

En ymmärrä minäkään.
Salaa ihailen dynaamisia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, joilla on paljon
ystäviä jne... Ja siltikin usein, kun kuuntelen tälläisten ihmisten juttuja mietin, että miten
tuostakin aiheesta saa noin paljon puhuttavaa aikaiseksi ja pidän kyseisiä ihmisiä ehkä vähän pinnallisina
Mutta ihan tosissaan olen itse vähän samanlainen kuin sinä.
Sain usein lapsena ja teininä kuulla kommentteja siitä, että olen "liian" hiljainen ja plaa, plaa.

Ihmisten tempperamenttierot vaan on synnynnäisiä, toiset on ulospäinsuuntautuvia toiset vetäytyviä. Ja pahinta mitä ujolle lapselle voi tehdä on pakottaa hänet olemaan "ei ujo" ja puhua siitä, että ujous on huono asia.
Tässä yhteiskunnassa vaan suositaan dynaamisuutta.

Mutta, joo, en tiedä, enkä osaa vastata kysymykseesi

 

[Ultramariini]

Hiljainen läsnäolija miellettän usein ylpeäksi ja kylmäksi. Erakkous mielletään epäkohteliasuudeksi.
Minut on usein leimattu oudoksi ( no sitä saatan toki ollakin) ja kylmän ylpeäksi siksi, etten ole erityisemmin sosiaalinen. Enkä osaa puhua small-talkia. Olen sellainen taustatarkkailija, ainakin suuremissa seurueissa.
Erakkouteni on pääosin itsevalittua, tarvitsen aika lavean reviirin. Joskus tosin tuntuu, että sieltä omalta reviiriltä ei ole rohkeutta astua ulos. Joskus minuakin ärsyttää, kun minut mielletään epäkohteliaaksi ja ylpeäksi- vaikka itse en kyllä sellaisena itseäni pidäkään. Joskaan en tiedä, olenko itseni objektiivisin arvioija.

 

[Beep]

Ei siinä ole mitään pahaa ! Ketään ei pidä pakottaa elämään oman perusluonteensä vastaisesti.

Peesi.

 

[ap]

Hiljainen läsnäolija miellettän usein ylpeäksi ja kylmäksi. Erakkous mielletään epäkohteliasuudeksi.
Minut on usein leimattu oudoksi ( no sitä saatan toki ollakin) ja kylmän ylpeäksi siksi, etten ole erityisemmin sosiaalinen. Enkä osaa puhua small-talkia. Olen sellainen taustatarkkailija, ainakin suuremissa seurueissa.
Erakkouteni on pääosin itsevalittua, tarvitsen aika lavean reviirin. Joskus tosin tuntuu, että sieltä omalta reviiriltä ei ole rohkeutta astua ulos. Joskus minuakin ärsyttää, kun minut mielletään epäkohteliaaksi ja ylpeäksi- vaikka itse en kyllä sellaisena itseäni pidäkään. Joskaan en tiedä, olenko itseni objektiivisin arvioija.

näin mullakin, tämä on omaa valintaani osittain, HALUAN elää pikkuisen erakkona. en osaa kuvitella että minulla olisi kaverimenoja viikottain, se olisi minulle ahdistavaa enkä koe sellaista omakseni.

ja juu, joskus toivon että olisin rohkeampi lähtemään siltä omalta reviiriltä ja joskus kun lähden, huomaankin että kaipaan jo kotiin ja omaan rauhaan.

 

[Kowalski]

Hiljainen läsnäolija miellettän usein ylpeäksi ja kylmäksi. Erakkous mielletään epäkohteliasuudeksi.
Minut on usein leimattu oudoksi ( no sitä saatan toki ollakin) ja kylmän ylpeäksi siksi, etten ole erityisemmin sosiaalinen. Enkä osaa puhua small-talkia. Olen sellainen taustatarkkailija, ainakin suuremissa seurueissa.
Erakkouteni on pääosin itsevalittua, tarvitsen aika lavean reviirin. Joskus tosin tuntuu, että sieltä omalta reviiriltä ei ole rohkeutta astua ulos. Joskus minuakin ärsyttää, kun minut mielletään epäkohteliaaksi ja ylpeäksi- vaikka itse en kyllä sellaisena itseäni pidäkään. Joskaan en tiedä, olenko itseni objektiivisin arvioija.

Minä en huomannut tuollaista sinussa.

Ehkä siksi, että taisin olla itse äänessä koko ajan :ashamed:

 

[Kowalski]

Ja itse asiaan;

Minusta on epäkohteliasta olla vastaamatta tervehdykseen yms, mutta ujoudessa/hiljaisuudessa/erakkona viihtymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa.

 

[ap]

Ja itse asiaan;

Minusta on epäkohteliasta olla vastaamatta tervehdykseen yms, mutta ujoudessa/hiljaisuudessa/erakkona viihtymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa.

no en mä nyt niiiiiiin ujo ole. toki vastaan jos minua puhutellaan. mutta en siis viihdy ihmisten kanssa tekemisissä juurikaan. käyn kyllä leffassa, ravintoloissa syömässä perheeni kanssa ja sellaista. mutta jos tulee kutsu johonkin juhliin, häihin, mihin vaan, mies on meillä se joka "edustaa", minä jään kotiin.

 

[Ultramariini]

Hiljainen läsnäolija miellettän usein ylpeäksi ja kylmäksi. Erakkous mielletään epäkohteliasuudeksi.
Minut on usein leimattu oudoksi ( no sitä saatan toki ollakin) ja kylmän ylpeäksi siksi, etten ole erityisemmin sosiaalinen. Enkä osaa puhua small-talkia. Olen sellainen taustatarkkailija, ainakin suuremissa seurueissa.
Erakkouteni on pääosin itsevalittua, tarvitsen aika lavean reviirin. Joskus tosin tuntuu, että sieltä omalta reviiriltä ei ole rohkeutta astua ulos. Joskus minuakin ärsyttää, kun minut mielletään epäkohteliaaksi ja ylpeäksi- vaikka itse en kyllä sellaisena itseäni pidäkään. Joskaan en tiedä, olenko itseni objektiivisin arvioija.

Minä en huomannut tuollaista sinussa.

Ehkä siksi, että taisin olla itse äänessä koko ajan :ashamed:

höpsistä. Et koko aikaa, olihan esikoiseni mukana
. Tosin meitähän ei ollut suuri seurue, eikä sinun ja hurmaavan onoffin seurassa tullut sellaista vaivaannuttavaa oloa, joka iskee jos ihmisiä on paljon.
Sitä paitsi sellainen mukava mutkattomuus, jota teissä oli sulattaa sitä erakonkuorta =) :hug:

 

[Kowalski]

no en mä nyt niiiiiiin ujo ole. toki vastaan jos minua puhutellaan. mutta en siis viihdy ihmisten kanssa tekemisissä juurikaan. käyn kyllä leffassa, ravintoloissa syömässä perheeni kanssa ja sellaista. mutta jos tulee kutsu johonkin juhliin, häihin, mihin vaan, mies on meillä se joka "edustaa", minä jään kotiin.

Tuon joku voi kyllä tulkita siten, että sinua ei vaan kiinnosta heidän häänsä/muut juhlat :/ . Mutta se on heidän asiansa, sinä itse tiedät totuuden ja se riittää minusta.

 

[Kowalski]

höpsistä. Et koko aikaa, olihan esikoiseni mukana

 

[vieras]

Olen samanlainen, en viihdy paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. En ole kuitenkaan hiljainen tutussa, pienessä seurassa. Mutta vieraampien kanssa ei minulla ole useinkaan mitään puhuttavaa, vastaan kyllä tervehdykseen mutta en osaa/halua aloittaa mitään keskustelua.

 

[leijona76]

Ja itse asiaan;

Minusta on epäkohteliasta olla vastaamatta tervehdykseen yms, mutta ujoudessa/hiljaisuudessa/erakkona viihtymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa.

Ei minustakaan oo pahaa. Miekin ujo ja hiljainen, mutta vastaan aina ja tervehdin jne. Harvojen kanssa uskallan jutella itse ja olla äänessä.

 

[ap]

no en mä nyt niiiiiiin ujo ole. toki vastaan jos minua puhutellaan. mutta en siis viihdy ihmisten kanssa tekemisissä juurikaan. käyn kyllä leffassa, ravintoloissa syömässä perheeni kanssa ja sellaista. mutta jos tulee kutsu johonkin juhliin, häihin, mihin vaan, mies on meillä se joka "edustaa", minä jään kotiin.

Tuon joku voi kyllä tulkita siten, että sinua ei vaan kiinnosta heidän häänsä/muut juhlat :/ . Mutta se on heidän asiansa, sinä itse tiedät totuuden ja se riittää minusta.

niinpä.... tiedän sen että moni käsittää asian niin ja se minua hämääkin. kun kuitenkin aika avoimesti on mies kertonut juhlissa miksi en ole paikalla ja suvulle olen ITSE kertonut asiasta ja pahoitellut asiaa, etten minä mitään pahaa tarkoita, olen vaan vähän erakko. mutta voih ja oih kuinka vaikea se on joidenkin hyväksyä.

miehen parin kaverin vaimot ruikuttaa mua ties mihin illanistujaisiin ja ryyppäjäisiin ja mä VIHAAN sitä jankuttamista. olen nätisti kertonut ettei minua kiinnosta sellainen, jos haluavat tavata minua, meille saa kyllä tulla kahville tai minä voin tulla kahville heille. baarit sun muut illanistujaiset porukassa ei vaan ole minun juttu. voisin jopa sanoa vihaavani sellaista. mutta, eipä ole kahviteltu tähän mennessä. ei kahvit kelpaa, pitäisi viunaa olla. en ymmärrä.

 

[Hmmm]

Oltiin kerran kylässä tuttavapariskunnalla. Mies puhui niiden kahden päivän aikana ehkä viisi lausetta. Se tuntui jo epäkohteliaalta! Ekaa kertaa tavattiin se mies. Jäi vähän outo olo...

 

[Ultramariini]

Ja itse asiaan;

Minusta on epäkohteliasta olla vastaamatta tervehdykseen yms, mutta ujoudessa/hiljaisuudessa/erakkona viihtymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa.

ei olekaan ei. Täällä (Suomessa) selllaista tietynlaista sisäänpäinkääntyneisyyttä, tai sitä ettei ole kovin puhelias, tosin ymmäretään kuitenkin paremmin, kuin
vaikkapa jossain Välimeren maissa, jossa tuntemattomallekin voidaan hetkessä uskoa koko elämä ja naapurin ja kissankaiman kummin kootut kuulumiset.
Arkailevia lapsia voidaan pitää huonostikasvatettuina ja hiljaisia aikuisia kylminä.

 

[Huspati Huta]

Minäkin tunnustaudun erakoksi, mutta sen verran pinnistän, että menen niihin sosiaalisiin tilanteisiin, joista poisjääminen voidaan tulkita todellakin epäkohteliaaksi, vaikkapa sukulaisten rippijuhliin tms. Mutta monenlaiset illanistujaiset voivat ensin kuulostaa minusta kivalta, mutta sittemmin voi jo tuntua ylivoimaiselta mennä. Jos kuitenkin menen, koitan olla sillä mielellä, että kyllä tämä tästä

 

[ap]

Oltiin kerran kylässä tuttavapariskunnalla. Mies puhui niiden kahden päivän aikana ehkä viisi lausetta. Se tuntui jo epäkohteliaalta! Ekaa kertaa tavattiin se mies. Jäi vähän outo olo...

juu, ymmärrän kyllä. mutta en usko että mies oli epäkohtelias. ehkei hänellä vaan ollut mitään sanottavaa. itse en kyllä ihan noin hiljainen ole...

 

[Kowalski]

Oltiin kerran kylässä tuttavapariskunnalla. Mies puhui niiden kahden päivän aikana ehkä viisi lausetta. Se tuntui jo epäkohteliaalta! Ekaa kertaa tavattiin se mies. Jäi vähän outo olo...

Kaverini mies on samanlainen. On tosi ujo. 8 v aikana ollaan nähty monesti, ja olenkohan 3 kertaa kuullut hänen puhuvan ns. vapaaehtoisesti jotain. Alussa se kieltämättä ihmetytti, myöskin siksi että kaverini itse on tosi puhelias, mutta mulle vakuutettiin että kyllä se kotona puhuu joten ei se minua enää haittaa. Puhun hänelle silti :xmas:

 

[ap]

Minäkin tunnustaudun erakoksi, mutta sen verran pinnistän, että menen niihin sosiaalisiin tilanteisiin, joista poisjääminen voidaan tulkita todellakin epäkohteliaaksi, vaikkapa sukulaisten rippijuhliin tms. Mutta monenlaiset illanistujaiset voivat ensin kuulostaa minusta kivalta, mutta sittemmin voi jo tuntua ylivoimaiselta mennä. Jos kuitenkin menen, koitan olla sillä mielellä, että kyllä tämä tästä

mä olin illanistujaisissa viimeksi joskus 3v sitten. ehdin olla paikalla alle 10min kun mua jo ahdisti aivan sikana. siellä oli ihmiset pikkuisen humalassa, nauru raikui ja musiikki soi. monesta se olisi ollut kivaa, minulle se oli painajainen. piti istua vieriviereen sohvalle ja jutella ventovieraan humalaisen naisen kanssa hänen 4v pojastaan joka nukkui naapurissa lastenhoitajan kanssa. ainoa mikä minulla liikkui päässä siinä tilanteessa "mä haluun kotiin"

 

[Ultramariini]

Huspati Huta, ja muutkin erakoksi tunnustautuneet. Miltä teistä tuntuisi, jos saisitte kutsun luokkakokoukseen? Olisiko se sellainen päivää piristävä- tuonne ainakin haluan - juttu. Vai sellainen, että alkaisi heti keksiä syitä, miksi ei ainakaan voi osallistua. Vaiko jotakin muuta..
En ole saanut kutsua, mutta jos saisin- pitäisin varmaan vaikka palstailuakin tärkeämpänä tekemisenä :ashamed: