minä en käy juhlissa, en vieraile juuri kellään, en pyydä meille juuri koskaan ketään. en suostu lasten kummeiksi, en kaasoksi häihin.
minulla on 2 kaveria joiden kanssa olen tekemisissä ja he tietää millainen olen. toinen on sen hyväksynyt hyvin mutta toinen ei ymmärrä miksi en esim. suostunut hänelle kaasoksi. minä en vaan pysty tekemään sellaisia asioita, menen lukkoon ja saan paniikkikohtauksen jos ympärilläni on paljon ihmisiä. en viihdy isoissa laumoissa. olen siis tekemisissä vain mieheni, lasteni, äitini ja näiden kahden ystäväni kanssa. joskus harvoin miehen tuttujen. viimeksi olen tavannut kaveria melkein 8kk sitten!!!!!
ja monesti olen kuullut olevani epäkohtelias. siis what!? miksi en saa olla sellainen kuin olen? en ymmärrä. olen kuitenkin avoimesti kertonut kaikille peloistani ja "rajoituksistani" ja selittänyt ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. olen vähän erakko, en epäkohtelias.
Moi,ymmärrän hyvin sua.En oo vetäytynyt kokonaan ulkomaailmasta, etten kävis sentään ulkonakaan tai kaupassa, kyllähän mä käyn,mutta en joka ikinen päivä ramppaa kaupoilla, silloin vain, jos on jotain ostoksia mielessä, enkä kyllä koko päivää shoppaile, ellei se oo sitten sellainen shoppailupäivä, mutta muuten vain käväisen, ja kävelen kaupassa silleen,että en olis huomaavinaankaan muita ihmisiä ympärilläni, menen sinne asioimaan ja katsomaan omia juttujani ja ostamaan omia juttujani, joten eihän mun tarttekkaan ajatella muita ihmisii sinä hetkenä. Jokainen on sellainen,minkälainen on, ja sun ei tartte ruveta esittämään mitään muuta,jota sä et ole,muista se aina. Mäkään en oo mikään sellainen ihminen,joka rakastaa, että kokoajan on ihmisiä, ei mua ees kiinosta niitten elämä, mulla on omassa elämässä joka päivälle niin paljon sisältöä,että en edes kerkeä ajattelemaan. Mulle tulee paha olo ajatellessaanikin jotain töitä, kokoajan ihmisiä vaan ja jotain ylä-astetta,mitä joudun käymään vielä kaks vuotta, hohhoijaa, en millään haluis, enkä jaksais,varsinkaa tätä yht ylimääräistä vuotta, ku jäin luokalle, niin perseestä! No en mäkään tykkäis, että tänne meidän kotiin tulis jotain ihmisii, en mä tänne haluu kuin harvat ja valitut ja sellaiset,jotka tunnen, mutta ei kokoaikaa, joskus voi kyllä tulla, kunhan asiasta sovitaan eka.
PS: Mäkin oon saanu kuulla,että olen masentunut, kun oon tälläinen. Ei se sitä tarkota, että jos ei haluu koulupäivän jälkeen lisää ihmisii elämää, eli viettää kavereiden kaa aikaa, että olis masentunut! No, en välitä, se on niiden mielipide..Kyllä mä pidän yhteyttä niihin tärkeisiin ihmisiin, mutta en mä mitään tapaamisii haluu, ku on nää omatkin asiat tässä tärkeitä...
