H
"hilppa"
Vieras
Puoli lapsuuttani valvoin sen juodessa, että hella on kiinni kokkausten jäljiltä. Valot kiinni. Ovi lukossa. Pelkäsin että se sekoaa. Vitutti. Ihan kaikki. Ihailin silti isiä joka oli selvänä kiva.
Otin miehen. Myöhemmin tajusin lapsia kun oli tehty että samanlainen paskapää. Ja mikä vittu tämä hoivavietti on olevinaan? "Kyllä minä sinut parannan", paskat parannan.
Jokainen sunnuntai olen ajatellut nyt alkaa mennä hyvin kun jätkällä morkkis ja huoltaa ja hoivaa perhettään. Annas olla, perjantai tulee taas. Sairastuin myös itse alkoholismiin. Lopetin juomisen, sairastuin paniikkihäiriöön. Olen riippuvainen miehestä koska en uskalla mennä edes kauppaan. Maanantaina menen ja haen ne lääkkeet, vihdoin vuosien jälkeen. Hommaan asunnon ja häivyn lapsineni.
Tämä ilta sai minut raivostumaan myös isälleni. Miehelleni olen ollu raivona jo viikkoja, kihissyt vihasta ja puhunut ja puhunut, SEINILLE. Ei sitä kiinnosta, minä tai lapset. Vain itsensä, kalja ja kaverit. Niin ja auto.
Elikä, tänään oli minun vapaailtani. 5 tuntia vauva hoidossa äidilläni (joka ei ole juoposta miehestään eli isästäni eroon päässyt, yli 35v yhdessä ) ja sain luvan juoda mitä juon, eikä se ole paljon.
Olin ollut tunnin poissa, vartavasten kavereideni kanssa tilattu tilat jälleennäkemistä varten, vuosia mennyt välissä. Alkoi tulla puheluita isältäni, vauva huutaa, hän nakkaa ulos sen.
Mieheni soitti hälle, yleensä puhuvat kuin vanhat kaverit, samanlaisia juoppoja kun ovat. No nyt äijä ei rauhoittunut silläkään. Minä soitin. Vedin kunnon avautumisen ja äijä sulki puhelimen.
Äiti soitti. Saan olla rauhassa sen mitä olen, vauva nukkuu ja isä nukkuu.
Mutta annas olla kun huomenna se paska herää, avaudun kunnolla. Sama hankkiutua eroon siitäkin idiootista, ehkä äiti saa kimmokkeen lähteä kun huomaa etten minä tai minun lapset tule enää. Isosiskoni on jo lyönyt välit poikki isään, äiti näkee kun käy hänen luonaan.
Minut on täyttänyt sanomattoman suuri viha. Pettymys. Todellisuus.
Kaikki paska saa jäädä, mies jää, isä jää, tämä kaupunki jää. Minä sain tarpeekseni. Ja en ole kännissä, join vain kaksi paukkua, ja ajattelin juoda pari lisää vielä. Tuleepa uni.
Olen ihminen jonka pinna venyy ja venyy mutta kun se napsahtaa, se on menoa. Ja nyt se napsahti.
En tiedä miksi tänne tätä kerron. Tuli tarve jakaa tuntemuksia, kaverit umpikännissä jokainen. Itse otan vain kohtuudella nykyään.
Otin miehen. Myöhemmin tajusin lapsia kun oli tehty että samanlainen paskapää. Ja mikä vittu tämä hoivavietti on olevinaan? "Kyllä minä sinut parannan", paskat parannan.
Jokainen sunnuntai olen ajatellut nyt alkaa mennä hyvin kun jätkällä morkkis ja huoltaa ja hoivaa perhettään. Annas olla, perjantai tulee taas. Sairastuin myös itse alkoholismiin. Lopetin juomisen, sairastuin paniikkihäiriöön. Olen riippuvainen miehestä koska en uskalla mennä edes kauppaan. Maanantaina menen ja haen ne lääkkeet, vihdoin vuosien jälkeen. Hommaan asunnon ja häivyn lapsineni.
Tämä ilta sai minut raivostumaan myös isälleni. Miehelleni olen ollu raivona jo viikkoja, kihissyt vihasta ja puhunut ja puhunut, SEINILLE. Ei sitä kiinnosta, minä tai lapset. Vain itsensä, kalja ja kaverit. Niin ja auto.
Elikä, tänään oli minun vapaailtani. 5 tuntia vauva hoidossa äidilläni (joka ei ole juoposta miehestään eli isästäni eroon päässyt, yli 35v yhdessä ) ja sain luvan juoda mitä juon, eikä se ole paljon.
Olin ollut tunnin poissa, vartavasten kavereideni kanssa tilattu tilat jälleennäkemistä varten, vuosia mennyt välissä. Alkoi tulla puheluita isältäni, vauva huutaa, hän nakkaa ulos sen.
Mieheni soitti hälle, yleensä puhuvat kuin vanhat kaverit, samanlaisia juoppoja kun ovat. No nyt äijä ei rauhoittunut silläkään. Minä soitin. Vedin kunnon avautumisen ja äijä sulki puhelimen.
Äiti soitti. Saan olla rauhassa sen mitä olen, vauva nukkuu ja isä nukkuu.
Mutta annas olla kun huomenna se paska herää, avaudun kunnolla. Sama hankkiutua eroon siitäkin idiootista, ehkä äiti saa kimmokkeen lähteä kun huomaa etten minä tai minun lapset tule enää. Isosiskoni on jo lyönyt välit poikki isään, äiti näkee kun käy hänen luonaan.
Minut on täyttänyt sanomattoman suuri viha. Pettymys. Todellisuus.
Kaikki paska saa jäädä, mies jää, isä jää, tämä kaupunki jää. Minä sain tarpeekseni. Ja en ole kännissä, join vain kaksi paukkua, ja ajattelin juoda pari lisää vielä. Tuleepa uni.
Olen ihminen jonka pinna venyy ja venyy mutta kun se napsahtaa, se on menoa. Ja nyt se napsahti.
En tiedä miksi tänne tätä kerron. Tuli tarve jakaa tuntemuksia, kaverit umpikännissä jokainen. Itse otan vain kohtuudella nykyään.
