S
"surumieli"
Vieras
Tilanne siis seuraavanlainen:
Minulla on la kolmen viikon kuluttua. Miehellä on tänä viikonloppuna menoa työkavereidensa kanssa, saunailtaa ja muuta aktiviteettia. Siis sekä eilen että tänään. Asia oli ollut minulla jo hyvän tovin tiedossa ja minulle oli ihan ok, että mies menee kavereidensa kanssa iltoja/päiviä viettämään. Olin kuitenkin ihan siinä ajatuksessa, että tuo ymmärtää, että menee rientoihin autolla, koska la niin lähellä. Jos kuitenkin tarvitsee olla ajokunnossa ja lähteä synnärille. No, eihän hälle ollut tuollainen tullut mieleenkään! Lähtötilanteessa meille tuli kauhea riita, kun huomasin miehen olevan lähdössä pyörällä. Sanoin, että etkö voisi mennä autolla, voit silti sen saunakaljan juoda, mutta haluaisn hänen olevan ajokunnossa. Miehen vastaus oli, että olen kohtuuton. Hän ei ollut ajatellut juoda kaatokännejä, mutta kuitenkin sen verran ettei ole ajokunnossa. Sanoi, että jos lähtö tulee, ainahan voidaan lähteä taksilla. Sanoin, etten tosiaankaan halua lähteä taksilla vain sen vuoksi, ettei hän voi olla nyt tätä loppuaikaa juomatta. Enkä halua synnytyssaliinkaan kaljalta haisevaa ukkoa. Mies ei ymmärtänyt näkemystäni yhtään, puhui vain etten luota häneen (tarkoittaen kohtuullista alkoholinkäyttöä) ja alistan häntä! Lopulta tilanne päättyi siihen, että mies ei lähtenyt saunomaan ollenkaan, sanoi että meni fiilikset. Monta kertaa sanoin hänelle eilisillan aikana, että mene nyt saunomaan ja viettämään iltaa kavereidesi kanssa, eikö selvänä (tai sen saunakaljan juoneena) voi siellä olla. Ei kuitenkaan halunnut, sanoi että olisi halunnut mennä "rennosti" ja ottaa muutaman oluen... Nyt on mullitellut siitä asti
Ja taustana se, että mieheni ei todelllakaan ole riippuvainen alkoholista, juo tosi harvoin. Ihan muutamia kertoja vuodessa humalaan asti. Joten viinanhimosta tässä ei ole kysymys, vaan jostain kummasta valtapelistä mielestäni. En ymmärrä ollenkaan tätä tilannetta, olen allapäin ja jollakin tavalla mies saa minut kokemaan, että olen toiminut väärin. Mitä mieltä te olette? Toiminko kohtuuttomasti?
Ja se on totta, että mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä ei ole, kohdunsuukin oli tällä viikolla lääkrintarkastuksessa ihan kiinni. Mutta kun sitä ei mielestäni voi siltikään olla varma, etteikö se synnytys kuitenkin käynnistyisi yllättäin. Ja taustana sekin, että kyseessä on toinen lapsemme (joten ei kaiken pitäisi olla miehellekään vierasta) ja molemmat lapset on olleet toivottuja.
Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa? Päästäisittekö miehenne kaljoittelemaan kolme viikkoa enne laskettua aikaa? Ja miten minun pitäisi toimia nyt? Olen ihan hämilläni ja mieheni pitkävihaisuuden tietäen, pelkään että vauva-aikaa jää nyt tämä varjostamaan... Tässä tilassa ja näiden hormonimyrskyjen keskellä, ei kaipaisi tällaista nyt yhtään
Tulipa pitkä sepustus, kiitos nille jotka jaksoivat lukea!
Minulla on la kolmen viikon kuluttua. Miehellä on tänä viikonloppuna menoa työkavereidensa kanssa, saunailtaa ja muuta aktiviteettia. Siis sekä eilen että tänään. Asia oli ollut minulla jo hyvän tovin tiedossa ja minulle oli ihan ok, että mies menee kavereidensa kanssa iltoja/päiviä viettämään. Olin kuitenkin ihan siinä ajatuksessa, että tuo ymmärtää, että menee rientoihin autolla, koska la niin lähellä. Jos kuitenkin tarvitsee olla ajokunnossa ja lähteä synnärille. No, eihän hälle ollut tuollainen tullut mieleenkään! Lähtötilanteessa meille tuli kauhea riita, kun huomasin miehen olevan lähdössä pyörällä. Sanoin, että etkö voisi mennä autolla, voit silti sen saunakaljan juoda, mutta haluaisn hänen olevan ajokunnossa. Miehen vastaus oli, että olen kohtuuton. Hän ei ollut ajatellut juoda kaatokännejä, mutta kuitenkin sen verran ettei ole ajokunnossa. Sanoi, että jos lähtö tulee, ainahan voidaan lähteä taksilla. Sanoin, etten tosiaankaan halua lähteä taksilla vain sen vuoksi, ettei hän voi olla nyt tätä loppuaikaa juomatta. Enkä halua synnytyssaliinkaan kaljalta haisevaa ukkoa. Mies ei ymmärtänyt näkemystäni yhtään, puhui vain etten luota häneen (tarkoittaen kohtuullista alkoholinkäyttöä) ja alistan häntä! Lopulta tilanne päättyi siihen, että mies ei lähtenyt saunomaan ollenkaan, sanoi että meni fiilikset. Monta kertaa sanoin hänelle eilisillan aikana, että mene nyt saunomaan ja viettämään iltaa kavereidesi kanssa, eikö selvänä (tai sen saunakaljan juoneena) voi siellä olla. Ei kuitenkaan halunnut, sanoi että olisi halunnut mennä "rennosti" ja ottaa muutaman oluen... Nyt on mullitellut siitä asti
Ja taustana se, että mieheni ei todelllakaan ole riippuvainen alkoholista, juo tosi harvoin. Ihan muutamia kertoja vuodessa humalaan asti. Joten viinanhimosta tässä ei ole kysymys, vaan jostain kummasta valtapelistä mielestäni. En ymmärrä ollenkaan tätä tilannetta, olen allapäin ja jollakin tavalla mies saa minut kokemaan, että olen toiminut väärin. Mitä mieltä te olette? Toiminko kohtuuttomasti?
Ja se on totta, että mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä ei ole, kohdunsuukin oli tällä viikolla lääkrintarkastuksessa ihan kiinni. Mutta kun sitä ei mielestäni voi siltikään olla varma, etteikö se synnytys kuitenkin käynnistyisi yllättäin. Ja taustana sekin, että kyseessä on toinen lapsemme (joten ei kaiken pitäisi olla miehellekään vierasta) ja molemmat lapset on olleet toivottuja.
Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa? Päästäisittekö miehenne kaljoittelemaan kolme viikkoa enne laskettua aikaa? Ja miten minun pitäisi toimia nyt? Olen ihan hämilläni ja mieheni pitkävihaisuuden tietäen, pelkään että vauva-aikaa jää nyt tämä varjostamaan... Tässä tilassa ja näiden hormonimyrskyjen keskellä, ei kaipaisi tällaista nyt yhtään
Tulipa pitkä sepustus, kiitos nille jotka jaksoivat lukea!
Ei sitä vaan voi elää kokoajan varpaillaan ja reppu selässä oottaa lähtöä.
Ehkä nämä hormoonit tosiaan sekoittavat mielen...
