Pyydän, lukekaa tämä!

[eräs tarina]

Tämän ketjun tarkoitus ei ole saarnata, moralisoida eikä opettaa, ainoastaan haluaisin hieman herätellä ihmisiä/vanhempia katsomaan asioita laajemmin.
Eli, luin tuossa tota ketjua jossa keskusteltiin tämän huumedokkarin päänäyttelijän kuolemasta, ja jäi kovasti vaivaamaan ihmisten halu tuomita nämä väärinkäyttäjät sekä heidän perheensä. Samoin kauhistutti vanhempien vilpitön usko siihen, ettei tämä asia koskaan kosketa heitä, heidän lapsiaan tai läheisiään. Vaan kun asiat ei aina menen niin...

Mun tarinani,
meidän perhe on "normaali" - 3-lasta, molemmat vanhemmat, keskituloisia jne. Meidät lapset on kasvatettu kaikki samalla tavoin, on ollut rakkautta ja myöskin rajoja, olemma saaneet matkustella, mutta samalla meille on opetettu että raha ei kasva puussa. olemme kaikki osallistuneet kotitöihin iän sallimin rajoin, ja siitä "palkaksi" saanet hieman taskurahaa.
Perheessämme ei ollut/ole väkivaltaa, alkoholismia yms. ja itse koin lapsuuuteni onnellisena, turvallisena ja kaikin puolin ihanana, mutta siltikin...
Eli veljeni oli huumeidenkäyttäjä, onneksi hän sai apua ajoissa ja elää nyt tervettä elämää kuivilla. Mutta helppoa se ei ollut, onneksi asia huomattiin ajoissa ja hänet saatiin hoitoon.
Syytä hän ei alottamiselleen osaa edelleenkään nimetä, ehkä vain väärät ihmiset, väärä aika ja paikka? selkeää syytä ei siis ole, lapsuuteen, perhe-elämäämme tai kasvatukseen asia ei kuitenkaan ole liittynyt. ja onhan meidät kaikki kolme tosiaan samalla lailla kasvatettu, eikä meillä kahdella muulla ole koskaan ollut mitään ongelmia.

Eli hyvä ihmiset, HERÄTKÄÄ, jos ette minkään muun syyn takia niin tehkää se niiden lapsienne takia. Jos sokeasti uskotte että tämä ei koskaan voi koskettaa teidän perhettänne ja että rakkaus, rajat ja ns. normaali perhe-elämä riittää, olette väärässä. Ja ne teidän lapset eivät saa ajoissa tarvitsemaansa apua. Mitä nopeammin reagoitte, sen parmmat mahdollisuudet.
En tarkoita että koko ajan pitäisi hysteerisenä miettiä, että käyttääköhän tuo, mutta älkää kuitenkaan sulkeko silmiänne asialta.


Kiitos jos joku tämän jaksoi lukea ja toivottavasti tämä sai edes vähän ajattelemaan ?

 

[tessun tassu]

:attn:

 

[dgg]

Hauskaa on myös se, että nää 'normaali-ihmiset' kuvittelevat, että jokaisen nistin kyllä tunnistaa nistiksi. No, ei tunnista, niitä elää keskellänne ettekä te edes tajua, HUI!

 

[v]

Itse asiassa juuri tänään mietin, että kuinka valistaisin 13 vuotiasta murkkua huumeiden vaaroista. Ja ajattelin, että jossain vaiheessa katotaan yhdessä tuo huumedokkari, vaikka se on kielletty noin nuorilta. Ollaan toki jo juteltu huumeista ja siitä kuinka jo ekakin kerta voi viedä mennessään. Täytyy vain toivoa, että jotain muksulle jää mieleen jutteluista ja uskaltaa aikanaan pitää oman päänsä siinä vaiheessa, jos joku huumeita tarjoaa.
Nää on vaikeita asioita.

 

["Mari"]

Hyvin ap kirjoitit ja täyttä totta. Itse olen varautunut pahimpaan. Toivon toki, että se on turhaa, mutta koskaan ei tiedä...

 

["vieras"]

Minä en ole niin tyhmä että kuvittelisin rakkauteni lastani kohtaan suojelevan häntä, estäisi tekemästä huonoja valintoja.

Jokainen kulkee omia teitään. Joku kulkee suoraan, joku hairahtuu polulta. Ei se silti vähennä sitä rakkauden määrää, mitä tunnemme lastamme kohtaan.

 

[owrh]

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka käyttävät huumeita jatkuvasti ja sinä et sitä edes huomaa.

Tuomme lapsemme aamulla hoitoon ja menemme töihin. Viikonloput veneilemme, käymme teatterissa ja harrastamme retkeilyä.

Hui kamalaa.

 

[mietin]

Itse asiassa juuri tänään mietin, että kuinka valistaisin 13 vuotiasta murkkua huumeiden vaaroista. Ja ajattelin, että jossain vaiheessa katotaan yhdessä tuo huumedokkari, vaikka se on kielletty noin nuorilta. Ollaan toki jo juteltu huumeista ja siitä kuinka jo ekakin kerta voi viedä mennessään. Täytyy vain toivoa, että jotain muksulle jää mieleen jutteluista ja uskaltaa aikanaan pitää oman päänsä siinä vaiheessa, jos joku huumeita tarjoaa.
Nää on vaikeita asioita.

Itse en ole tuota vielä katsonut, mutta ehkä kannattaa katsoa se ensin itse, ja vasta sitten näyttää sille lapselle, ihan jo siksikin, että ehtii vähän miettiä, miettiä, mitä sitten ohjelman aikana sanoo.

 

[???]

Ollaan toki jo juteltu huumeista ja siitä kuinka jo ekakin kerta voi viedä mennessään.

Ja tämän jälkeen oletat muksun vielä uskovan juttjasi, kun se tekee havaintoja maailmasta?

 

[oh]

[QUOTE="vieras";22007233]Minä en ole niin tyhmä että kuvittelisin rakkauteni lastani kohtaan suojelevan häntä, estäisi tekemästä huonoja valintoja.

Jokainen kulkee omia teitään. Joku kulkee suoraan, joku hairahtuu polulta. Ei se silti vähennä sitä rakkauden määrää, mitä tunnemme lastamme kohtaan.[/QUOTE]

No ei kai tässä nyt sellaista sanottukaan, että huonoja valintoja tekevää rakastetaan vähemmän. Kaikki varmasti toivovat kuitenkin, ettei omista lapsista ainakaan tulisi sellaisia, jotka tekevät "huonojavalintoja" , tässä tapauksessa, alkaisi käyttämään huumeita.
Joillain on kuitenkin sellainen uskomus, että ei heidän lapset ainakaan, jos he saavat vaikkapa tarpeeksi hyvän kasvatuksen ja paljon rakkautta.
Kirjoitus olikin varmasti tarkoitettu juuri näin ajatteleville.

 

[omainen]

Tämän ketjun tarkoitus ei ole saarnata, moralisoida eikä opettaa, ainoastaan haluaisin hieman herätellä ihmisiä/vanhempia katsomaan asioita laajemmin.
Eli, luin tuossa tota ketjua jossa keskusteltiin tämän huumedokkarin päänäyttelijän kuolemasta, ja jäi kovasti vaivaamaan ihmisten halu tuomita nämä väärinkäyttäjät sekä heidän perheensä. Samoin kauhistutti vanhempien vilpitön usko siihen, ettei tämä asia koskaan kosketa heitä, heidän lapsiaan tai läheisiään. Vaan kun asiat ei aina menen niin...

Mun tarinani,
meidän perhe on "normaali" - 3-lasta, molemmat vanhemmat, keskituloisia jne. Meidät lapset on kasvatettu kaikki samalla tavoin, on ollut rakkautta ja myöskin rajoja, olemma saaneet matkustella, mutta samalla meille on opetettu että raha ei kasva puussa. olemme kaikki osallistuneet kotitöihin iän sallimin rajoin, ja siitä "palkaksi" saanet hieman taskurahaa.
Perheessämme ei ollut/ole väkivaltaa, alkoholismia yms. ja itse koin lapsuuuteni onnellisena, turvallisena ja kaikin puolin ihanana, mutta siltikin...
Eli veljeni oli huumeidenkäyttäjä, onneksi hän sai apua ajoissa ja elää nyt tervettä elämää kuivilla. Mutta helppoa se ei ollut, onneksi asia huomattiin ajoissa ja hänet saatiin hoitoon.
Syytä hän ei alottamiselleen osaa edelleenkään nimetä, ehkä vain väärät ihmiset, väärä aika ja paikka? selkeää syytä ei siis ole, lapsuuteen, perhe-elämäämme tai kasvatukseen asia ei kuitenkaan ole liittynyt. ja onhan meidät kaikki kolme tosiaan samalla lailla kasvatettu, eikä meillä kahdella muulla ole koskaan ollut mitään ongelmia.

Eli hyvä ihmiset, HERÄTKÄÄ, jos ette minkään muun syyn takia niin tehkää se niiden lapsienne takia. Jos sokeasti uskotte että tämä ei koskaan voi koskettaa teidän perhettänne ja että rakkaus, rajat ja ns. normaali perhe-elämä riittää, olette väärässä. Ja ne teidän lapset eivät saa ajoissa tarvitsemaansa apua. Mitä nopeammin reagoitte, sen parmmat mahdollisuudet.
En tarkoita että koko ajan pitäisi hysteerisenä miettiä, että käyttääköhän tuo, mutta älkää kuitenkaan sulkeko silmiänne asialta.


Kiitos jos joku tämän jaksoi lukea ja toivottavasti tämä sai edes vähän ajattelemaan ?

Olet niin oikeassa. Meilläkin yksi lapsi ehkä ihan normaaliperheestä vaikka eihän sitä tiedä mitä lapsi kokee.
Normiperheessäkin' voi joku saada ongelmia. Onneksi on selvillä vesillä ja hyvin menee, elää perheellisenä. Rukoilen Luojaa joka ilta tuosta onnesta.

 

[kiitos äiti]

äitini näytti mulle dokumentin huumeidenkäyttäjien arjesta kun olin n.9v. oli todella oikea valinta äidiltäni, en ole koskaan uskaltanut koskea huumeisiin tämän takia, vaikka huumeita on ollut kaverien tai tuttujen hallussa ja niitä on tarjottu, pelkään oman elämän hallinnan katoavan.. ei enään voisi itse päättää elämästään. KAMALAA!! näin teen omilleni kunhan tuosta kasvavat!

 

[v]

Ja tämän jälkeen oletat muksun vielä uskovan juttjasi, kun se tekee havaintoja maailmasta?

???????????????

 

[omainen]

Itse asiassa juuri tänään mietin, että kuinka valistaisin 13 vuotiasta murkkua huumeiden vaaroista. Ja ajattelin, että jossain vaiheessa katotaan yhdessä tuo huumedokkari, vaikka se on kielletty noin nuorilta. Ollaan toki jo juteltu huumeista ja siitä kuinka jo ekakin kerta voi viedä mennessään. Täytyy vain toivoa, että jotain muksulle jää mieleen jutteluista ja uskaltaa aikanaan pitää oman päänsä siinä vaiheessa, jos joku huumeita tarjoaa.
Nää on vaikeita asioita.

Itse kerroin kaikesta aina paljon hyvän yön sanoessanii lapsilleni ja siunatessa. <Silti yksi sortui. Onneksi hän nyt ehkä päässyt eroon, en voi olla varma mutta kuitenkin hallutsee elämänsä ja töissä käy.

 

[???]

???????????????

niin?

 

[omainen]

[QUOTE="vieras";22007233]Minä en ole niin tyhmä että kuvittelisin rakkauteni lastani kohtaan suojelevan häntä, estäisi tekemästä huonoja valintoja.

Jokainen kulkee omia teitään. Joku kulkee suoraan, joku hairahtuu polulta. Ei se silti vähennä sitä rakkauden määrää, mitä tunnemme lastamme kohtaan.[/QUOTE]

Niin minäkin kuvittelin, onneksi nyt paremmin.

 

[v]

Kuten kirjoitin nämä on vaikeita asioita ja toisen puolesta ei voi elää, mutta aina voi yrittää parhaansa ja toivoa, että joitain asioita lapsi jättää kokeilematta.

 

[doåjc]

Joonas Neuvonen istuu ravintolassa Kalliossa. Hänellä on siisti nahkatakki, pieni risuparta ja tyylitellyn rähjäinen puolipitkä rastatukka. Neuvonen, 30, on kuin kuka tahansa taideopiskelija tai nuori media-alan työntekijä.

Lomamatkasta Eurooppaan on seitsemän vuotta. Neuvonen on nyt virallisesti elokuvaohjaaja.

Reindeerspotting - pako joulumaasta kertoo Janin tarinan ja näyttää Rovaniemen nuorten piikkihuumeiden käyttäjien porukan, jossa yksi tavoite on ylitse muiden: loputtoman tokkuran ylläpito.

Neuvonen on juuri sanonut ei parille televisioesiintymiselle.

”Kaikki ne jutut yritetään puskea yhteen formaattiin”, hän harmittelee.

Erään ajankohtaisohjelman toimittaja oli ollut piinaava.

”Se oli kuin kuulustelu. Lopulta mä sanoin, että vedetään fiksit (ruiskutetaan huumetta suoneen) kameran edessä ja puhutaan sitten kamasta, jos te haluatte puhua vain kamasta. Toimittaja oli että ei ei, mähän saisin heti potkut. Mä koetin sanoa, että tämä ei ole elokuva huumeista, vaan yhdestä huumeongelmaisesta kaverista.”

 

[näin]

Kuten kirjoitin nämä on vaikeita asioita ja toisen puolesta ei voi elää, mutta aina voi yrittää parhaansa ja toivoa, että joitain asioita lapsi jättää kokeilematta.

Se on aika merkityksetöntä, kokeileeko vai ei.

 

[v]

Se on aika merkityksetöntä, kokeileeko vai ei.

Miten niin? Perustele mulle.

 

[Chala]

Se on aika merkityksetöntä, kokeileeko vai ei.

Missä määrin merkityksetöntä?

 

[näin]

Missä määrin merkityksetöntä?

Monet kokeilevat alkoholiakin. Siitäkään emme vedä tolkuttomia kilareita, vaikka se on miljoona kertaa vaarallisempaa.

Olemme myös tuoneet lapset maailmaan opiaateilla. Synnymme, kuolemme ja sairastamme huumeissa.

 

[näin]

Missä määrin merkityksetöntä?

Suurin osa niistä, jotka kokeilevat kokeilevat muutaman kerran ja se on sitten siinä.

"Narkomaanin" ongelmista huumeet muodostavat vain pienen osan. Ja yleensä se osa ei ole osa ongelmaa, vaan osa ongelman hallintaa.

 

[näin]

Suurin osa niistä, jotka kokeilevat kokeilevat muutaman kerran ja se on sitten siinä.

"Narkomaanin" ongelmista huumeet muodostavat vain pienen osan. Ja yleensä se osa ei ole osa ongelmaa, vaan osa ongelman hallintaa.

Tai hallitsemattomuutta.

 

["vieras"]

No ei kai tässä nyt sellaista sanottukaan, että huonoja valintoja tekevää rakastetaan vähemmän. Kaikki varmasti toivovat kuitenkin, ettei omista lapsista ainakaan tulisi sellaisia, jotka tekevät "huonojavalintoja" , tässä tapauksessa, alkaisi käyttämään huumeita.
Joillain on kuitenkin sellainen uskomus, että ei heidän lapset ainakaan, jos he saavat vaikkapa tarpeeksi hyvän kasvatuksen ja paljon rakkautta.
Kirjoitus olikin varmasti tarkoitettu juuri näin ajatteleville.

Minä olen tehnyt sen "huonon valinnan". Tulen perheestä jossa rahat oli aina tiukilla, rakkautta lapsia kohtaan ei näytetty vaikka sitä olikin.
Muistan kuinka kerroin äidilleni kokeilleeni pilveä..vastaus oli että kaikkea pitää kokeilla (tällöin olin jo reilusti 20+). Siitä lähti innostus kokeilla muutakin. Koitin, käytin ja lopetin. Äitini (joka on alkoholisti) pysyi silti läheisenä, ihmisenä jolle saatoin puhua kokemuksistani. Minua ei tuomittu, ei tehty huonoksi.
Nykyään olen ihan tavallinen äiti, joka toivoo omalle lapselleen parasta. Hairahtumisesta en rankaise vaan pysyn lähellä. En tuomitse.